Flattimestaruus 2011

Liki vuoden uurastus huipentui Hailuodon Flattimestaruuteen. Ja olihan se sellainen urakka, että en ihan heti ensi vuodeksi samaa alkaisi tekemään. Viikonloppu meni kuitenkin varsin sujuvasti eikä nurinoita oli korviin vielä kantautunut ;)

Omat koirat starttasivat avoimessaluokassa, kilpailivat siis varsinaisessa Flattimestaruudessa. Oodi olisi voinut vielä ALO:ssakin startata ja kilpailla kisällimestaruudesta, mutta joskus se AVO on korkattava ja mitä sitä turhaan enää ykkösen jälkeen ALO:ssa kisaamaan. 

Lauantaiaamu pyörähti käyntiin isolla hulinalla näyttelyosuudessa. Useammalla oli kahta, jopa kolmea koiraa esitettävänä, joten händlereistä oli pulaa. Unnikin pääsi yhteensä neljän eri ihmisen kanssa kehään! Näyttelyosuus menikin ihan yli odotusten, kun ensimmäinen tuomarin jatkoon poimima koira oli meidän karvaton ja turhan laiha Oodi! Toinen jatkoon pääsijä oli Unni! Kaikkiaan 8 koiraa valittiin kehän keskelle ja näistä alettiin valitsemaan viittä parasta. Vuorotellen seisottiin rivissä ja taas juostiin kehää ympäri. Unni nostettiin jonon ensimmäiseksi heti ensimmäisen juoksukierroksen jälkeen ja koiria nostettiin Unnin ja Oodin välille pikkuhiljaa lisää. Lopulta Oodi seisoi toiseksi viimeisenä ja tuomari alkoi sijoittamaan koiria. Neljä oli jo sijoitettu ja tuomari mietti pitkään, kunnes käveli lopulta Unnia esittävän Pipan luo. Wau, meidän Nuu oli juuri valittu Flattimestaruuden näyttelyn kauneimmaksi! 

Kuvia otettaessa juttelin tuomarin kanssa ja esille tuli Unnin purenta. Tuomari sanoi, että jos koiran tyyppi on hänestä muuten juuri oikea, ei pieni purentavirhe (tasapurenta) yleisvaikutelmaan vaikuta. Turkkia olisi toki toivonut lisää, mutta sanoinkin, että tällä 7 ja puolivuotiaalla koiralla ei koskaan ole runsaampaa turkkia.

Unnin arvostelu: "Flott tik med mycket vackert huvud och uttryck. Lång ädel hals. Good vinklar fram, starkt välvinklad bakställ. Rör sig bra, slarvar en dock en aning. Väl visad."

(Tyylikäs narttu, jolla on erittäin kaunis pää ja ilme. Pitkä jalo kaula. Hyvin kulmautunut edestä, vahva hyvin kulmautunut takaosa. Liikkuu hyvin, joskin hieman huolimattomasti edestä. Hyvin esitetty.)

Sijoitus 1, Vilin malja näyttelyosuuden kauneimmalle

Oodin arvostelu: "Bra huvud och uttryck. Good kropp, fine överlinje. Bra vinklad fram och bak, rör sig bra. Väl visad."

(Hyvä pää ja ilme. Hyvä runko, hieno ylälinja. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa, liikkuu hyvin. Hyvin esitetty.)

Tuomarina molemmilla Lena Sundqvist, kennel Toffedreams.

Näyttelyosuudesta suunnistin koepaikalle. Oodi oli melko alkupäässä listaa ja en käynyt katsomassa yhtään suoritusta ennen Oodin tulikastetta. Koe alkoi kaksoismarkkeerauksella. Kaksi lokkia heitettiin metsänreunasta veteenpäin rantaheinikkoon. Lokit tulivat linjaan koirasta nähden, mutta melko lyhyelle välimatkalle. Oodi haki ensimmäisen hyvin, toiseen sitä sotki juniorimestaruuspaikalta kuulunut kovaääninen ohjaus ja se pyörähti turhan nopeasti takaisin. Laitoin kuitenkin uudelleen, jolloin sai riistan suoraviivaisesti talteen. Tämän jälkeen vesiohjaus vastarannalle. Puolessa välissä vesialuetta oli kivi, joka veti koiria puoleensa. Ongelma olikin saada koirat jatkamaan kiveltä oikeaan suuntaan. Olen hyvin tyytyväinen, että Oodi suoritti ohjauksen, sillä sen kanssa on tehty niin vähän sokkolinjoja, ettei se luota välttämättä minun käskyihin, että löytäisi riistaa myös häiriön/pysäytyksen jälkeen. Vesiohjauksen jälkeen otettiin maaohjaus, jossa koiran tuli ylittää mm. polku sekä hiekkatie. Oodi ajautui polulle, koska en tajunnut sitä vahvistaa linjalla. En tuosta polusta tiennyt, ei näkynyt lähetyspaikalle. Sain sitä ohjailtua, mutta koira päätti kuitenkin tulla luokse. Uusintalähetys ja nyt paremmin vahvistaen koira menikin suoraviivaisesti fasaanille. Ihanaa, että tässäkin se lähti suorittamaan vielä epäonnistumisen jälkeen. Lopuksi siirryttiin hakuun missä kolme riistaa oli metsäpenkereellä ja kaksi vesialueella. Oodia oli jo vesiohjauksessa hieman jännittänyt, kun kivi ei ollutkaan riista. Itseluottamus oli aika lopussa ja tuotuaan nopeahkosti maariistoja, alkoi haku puuroutumaan. Koska ajattelin, että mestaruudessa pitää yrittää, en keskeyttänyt siinä vaiheessa, kun haku muuttui pistomaiseksi vaan laitoin koiraa vielä hakuun. Jonkin ajan päästä totesin tuomarille, että eiköhän tämä riitä meille tälle päivälle. Vaikka nolla-arvostelu oli hyvinkin lyhytsanainen, kehui tuomari koiraa minulle. Hyvä siitä tulee, kunhan saa ikää ja kokemusta lisää. Sille kun on tälle vuodelle ollut vähän paskoja kokemuksia, kun sen takaa on laitettu koiria noutoon/viereinen koira on karannut (ja sille on karjaistu) siinä vaiheessa, kun Oodi on jo lähetetty, niin ei se ainakaan kokemattoman koiran itseluottamusta lisää, varsinkaan tuollaisella, joka ei lähde hommiin jos noudettava ei ole hänelle.

Oodin arvostelu:

Haku: Ei lähde käyntiin kunnolla.

Ohjattavuus: Koira on ohjattavissa.

Paikallistamiskyky: Näkee molemmat heitot hyvin. Joudutaan lähettämään uudelleen toiselle riistalle.

Riistan käsittely: OK

Yleisvaikutelma: Nuori kokematon koira, jolla hieman arkuutta edetä alueelle. Tästä johtuen haku jää tehottomaksi.

AVO 0, tuomari Veli-Erkki Haataja

Unni teki loistavan markkeerauksen. Hyvät ohjaukset, maaohjauksessa kuunteli paremmin, mutta ei vesiohjauksessakaan missään nimessä huono ollut. Hakuun mennessä olin jo huojentunut, ykkösessä kiinni ja haku on Unnin vahvin alue. Jo ensimmäisellä lähetyksellä kuitenkin huomasin, että koirasta on puhti pois. Haku oli tehotonta, se kattoi hyvin maa-alueen ja kävi vastarannallakin, mutta lahden pohjukassa työskentely puuttui. Kävi melko lähellä lokkia, mutta ei aloittanut lähihakua vaan palasi takaisin maalle. Totesin taas tuomarille, että eiköhän hakuhomma jo riitä. Pettymys oli suuri startin jälkeen, etenkin kun tiedän tuon hakuhomman johtuvan minusta ja koiran turhasta painostamisesta eräässä pari viikkoa vanhassa tilanteessa, jota en nollannut hyvin motivoidulla hakutreenillä. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen Unnin lähialuetyöskentelyyn kokeessa, sillä nyt se oli sitä mitä olen sen toivonut olevan eikä minun tarvinnut kiinnittää koiraan erityistä huomiota. Oodin tavoin Unnin kanssa ei tarvinnut huolehtia sen karkaamisesta paukkuun markkeerauksessa ja molemmat seurasivat ne vähäiset pätkät moitteetta. Pettymys omaan itseensä oli sen verran suuri muistellessani tilannetta mikä Unnin haun on tappanut, että olin erittäin iloinen palkintojen jaossa kuullessani, että tuomarin mielestä haku oli vain sen verran huonoa, että kakkospalkinto saatiin kuitenkin :)

Unnin arvostelu

Haku: Hakee maariistat, mutta ei etene riittävästi vesijätölle.

Ohjattavuus: Selvittää tehtävät.

Paikallistamiskyky: Selvittää tehtävät.

Riistan käsittely: Hyvät spontaanit ylösotot ja nopeat palautukset.

Yleisvaikutelma: Hyvää työtä tänään esittänyt koira, jonka ainoa miinuspuoli tänään on haun alueellinen tehottomuus.

AVO 2, tuomari Veli-Erkki Haataja

Vaikka Oodin kanssa ei tulosta saatukaan ja Unnikin "jäi vain kakkoseen", minulle itselle jäi hyvä fiilis summattuani starttien jälkeen niiden plussia ja miinuksia mielessäni. Toivoisin kuitenkin, että jokainen miettisi hetken mitä suustaan päästää ja missä tilanteessa, itsekin päästelen niitä sammakoita ajoittain, mutta ei se tunnu mukavalle, kun ensimmäisenä menestyksen/startin jälkeen huomautetaan koirien virheistä, oli ne pieniä tai isoja.

Sunnuntai meni ollessa töissä finaalissa. Hieno finaali se olikin, koirat olivat hyvin tasaväkisiä ja keli mitä parhain seurata koirien työskentelyä. Siinä onkin tavoitetta taas kerrakseen, että saisi noita omia koulittua lähellekään samoja taitoja tai että oma koira olisi yhä yhdeksän vuoden iässä yhtä innokas työskentelijä kuin tämän vuoden Flattimestari ja veljensä. Oltiin illalla kotona joskus kuuden aikaan ja ai että minua väsytti, etenkin niiden "virkistävien" päiväunien jälkeen!

NOME-B Tornio(tako se nyt oli?)

Peruutuspaikalta Unnin kanssa Tornioon nomeilemaan. Viikossa virheille ei kummoista ehtinyt tehdä, mutta olisi nyt sentään toivonut koiran olevan samalla tasolla. Olihan se tuloksellisesti, mutta pillitotettelevaisuus ei kyllä ollut sitä luokkaa mitä Ylikiimingissä.

Viikon aikana treenit oli lähinnä tätä...

Koe oli jälleen parikoe, toinen koira näkösuojassa toisen suorittaessa ohjaukset ja markkeeraukset. Haku yhtä aikaa.

Isompi numero aloitti ohjauksella, joka oli pienen lampareen vastarannalla, niin että suorin tie oli ylittää lampare vinosti. Tällöin tuli ylittää pienehkö maa-alue. Toinen reitti toki oli uittaa suoraan vastarannalle tuulen alle, josta kääntää koira. Riista (lokki) oli kaislikoiden välisissä vesiuomissa piilossa. Ohjauksen jälkeen pienemmällä numerolla startannut koira tuli suoritusvuoroon ja teki ohjauksen sekä kaksoismarkkeerauksen. Ensimmäinen markkeeraus (heinäsorsa) heitettiin veneestä kaislikkoon/uitavaan veteen samaisen lampareen toiselta reunalta. Tämän jälkeen ampuja siirtyi muutaman askeleen rantaa kohden ja metsänrajasta heitettiin toinen markkeeraus (varis) kaislikoon. Kun isompikin numero oli suorittanut markkeerauksen, aloitettiin haku. Haussa oli 2 fasaania + 2 varista maalla ja 2+2+2 lokkia kaislikossa (paikoittain pieniä alueita uitavaa vettä) ja hakualue oli ikäänkuin ohjauksen takana. Kun koirat olivat osoittaneet riittävää hakuintoa tuoden kattavasti riistoja sekä maa - että kosteikkoalueelta, otettiin vielä maaohjaus. Maaohjaukselle tuli ensimmäinen kunnollinen siirtymä ja ohjaus oli mesässä. Suometsässä, melko selkää aukiota sen toiselle laidalle (varis).

Unni starttasi aamupäivän viimeisenä koirana, pienemmällä numerolla. Aloitimme siis passista, jossa ei ongelmia. Lukuisat kärpäset (ja paarmat ja mäkäräiset) vain kiusasivat. Ohjauksessa lähti hyvin eikä saikannut vesirajassa, mutta en saanut uitettua vasemman puoleiselle lampareelle ja siitä yli vaan Unni lähti uimaan lampareiden välistä, jolloin päätin uittaa sen vastarannalle. Sieltä saikin sitten tuulesta vainut, mutta pysäytin kuitenkin ennen kuin annoin omavaltaisesti lähteä ratkaisemaan. Ohjaus siis melko helposti, mutta olisi saanut olla suoraviivaisempi. Ja palautti tottakai rantoja pitkin, prkle (-> riistoilla suorien palautuksien treenaamista). Markkeerauksessa pää pyöri kuin väkkyrä ja katsoi huonosti jälkimmäisen. Ampujan liikkuminen vei selkeästi keskittymistä ja lähti hakemaan jälkimmäisenä heitettyä, mutta koska ei törmännyt siihen suoraan, vaihtoi mielenkiintoisempaan, eli siihen veteen loiskahtaneeseen heinäsorsaan. Se ensimmäisenä heitetty sorsakaan ei ihan suoraan löytynyt, kun takakautta pudotusalueelle tuli. Lähetin uudelleen toisena heitetylle varikselle, jonka sai nyt melko suoraviivaisesti. Eli tiesi missä se on, mutta veteen läiskähtänyt sorsa oli vain mielenkiintoisempi. Itse sähläsin kyllä markkeerausta ihan urakalla, kun en osannut luottaa koiran seuraavan itsenäisesti ampujan liikkeitä :( Pientä kovakorvaisuutta markkeerauksessa...

Haussa Unni näytti osaamistaan ja tyhjensi aluetta järjestelmällisesti. Vesialueelta kaksi lokkia ja molemmat maa-alueen riistat riittivät osoittamaan haun tehokkuuden ja järjestelmällisyyden. Unni ja sen jo keskeyttänyt pari (kaksi riistaa) toivat eri riistoja lähimpiä lokkeja lukuunottamatta eli ei seurannut kaverin jälkiä vaan teki itsenäistä työtä. Mahtavaa katsella Unnin työskentelyä kosteikolla, kun se nappasi hajut riistoista tuulesta jo kaukaa ja nokka korkealla lähti painamaan tuulta päin. Kuumuus teki hausta vaativaa, sillä iso osa koirista perkkasi kosteikkoa tai yritti päästä uimaan. Unnikin puski pari kertaa ohjauslampareen suuntaan, mutta sain käännettyä sen sieltä pois oikeisiin töihin helpohkosti. Se lähti toisella kerralla todella hienosti vielä maa-alueelle, kun näytin suuntaa mihin halusin sen painavan töihin.

Lopuksi maaohjaus, jossa Unni osoitti olevansa erinomaisesti ohjattavissa. Pari linjan korjausta taakselähetyksillä ja pyörähti oikein hienosti oikean käden kautta taakse :)

Olin aivan varma kolmostuloksesta, joten kakkonen oli positiivinen yllätys. Vaikkakin tuloksella ei ole mitään merkitystä, kun tiedän mitä koira kokeessa teki. Markkeeraustreeniä pitää selkeästi alkaa tekemään, jotta opin luottamaan koiraan. Edelleen jatketaan ohjaustreeneissä suoraan veteen menemistä ja lampareiden ylityksiä. Riistoilla palautusharjoituksia, jotta palauttaisi myös ne suoraan veden kautta.

Miksi treenata ja kuluttaa näin paljon energiaa jo 7-vuotiaaseen koiraan? Koska treenaamisella, koiraa kouluttamalla opin itse parhaiten. Kuinka ratkaista jokin ongelma ja miten ratkaisu toimii käytännössä. Treenaaminen on kivaa ja kokeissa käydään vain katsomassa onko treenatut asiat oikeasti opittu.

Oodi joutui/pääsi nollakoirana kokeilemaan hieman esimakua avosta. Toki se teki markkeerauksen helpotettuna, eli ykkösenä.

NOME-B Ylikiiminki

Huih, Unnin ja ohjaajan ensimmäinen avoimen luokan startti alkoi aamusta kokeen nähtyäni tuntumaan huo-nol-le idealle. Koe oli liikkuva parikoe suolammen reunalla kohoavalla turvekasalla. Ensimmäiseksi ammuttiin ohjaukselle ja tämän jälkeen heitettiin laukauksen kera ykkösmarkkeeraus isommalle numerolle turvevallin metsänpuolelle, metsän reunaan, jonka jälkeen pienempi numero aloitti ohjauksen. Kun koira oli edennyt jonnekin vesirajan tuntumaan, sai isompi numero ottaa markkeerauksen ylös. Ohjaus oli turvevallia alas lammen reunaan, josta kaislikon läpi veteen ja uintimatkaa avovedessä jonkin verran. Tehtävien jälkeen siirryttiin vallia pitkin eteenpäin ja nyt pienemmälle numerolle heitettiin markkeeraus metsikön puolelle ja isompi numero aloitti ohjauksen. Tämän jälkeen jatkettiin matkaa vallin päähän pisin seuraamispätkä. Vallin päästä pienempi numero aloitti haun ja toinen koira jäi passiin. Hausta (10 riistaa, kaksi erityylistä maastoa; suometsää ja suoheinää) otettiin kaksi ja ensimmäisen koiran palauttaessa toista riistaa ammuttiin toiselle koiralle kakkosmarkkeeraus lammelle. Veneestä heitettiin telkät ensin koirasta poispäin veneen vasemmalle puolelle ja sitten veneen oikealle puolelle. Telkät tuli melko kapealle sektorille. Isomman numeron suoritettua markkeerauksen, vaihdettiin tehtäviä. Kun myös pienempi numero oli suorittanut markkeerauksen otettiin hausta pois loput. 

Koko koepäivän reipas tuuli helpotti ja vaikeutti tehtäviä.

Unni aloitti ohjauksella. Lähti kaartamaan tuulen alle, joten pysäytin ja annoin uuden suunnan. En halunnut päästää kovinkaan paljon tuulen alle, jottei menisi kaislikossa juoksemiseksi. Uudella suunnalla sain koiran helposti vesirajaan eli läpi jopa siitä kaislikosta, johon suurinosa koirista jäi taikinoimaan. Vesirajasta en saanut kuitenkaan Unnia uimaan ja homma meni taikinoimiseksi. Unni kuitenkin kuunteli pilliä ja otti suuntaa vesirajaan asti. Lopulta lähti kuitenkin uimaan tuule yläpuolelta ja ohjautui linnulle. Olisi pitänyt varmaan antaa mennä alusta asti enemmän tuulen alapuolelle, josta olisi itsekseen ehkä ajautunut linnulle, kuten suurin osa ohjauksen suorittaneista teki, mutta pelkäsin, että korvat katoaa kaislikkoon päästessä ja Unni innostuisi rantaviivan suuntaiseen juoksemiseen. Nyt sitä tuli ainakin ohjattua ;)

Siirryttyämme markkeeraukseen varmistin pari kertaa sanallisesti koiralle, että sen pitää istua. Tämän jälkeen päätin olla hiljaa, jolloin toinen koira lähti ohjaukseen voimakkaalla eteenkäskyllä, johon Unni sitten pomppasi. Metrin pompusta sain sen takaisin sivulle ilman ongelmia, joten tuomari sivuutti tämän vain naurahtaen. Itse markkeeraus hyvin.

Pisin seuraaminen meni hyvin ja Unni lähti hakuun vahvasti tuulen alle kaartaen. Se sai nopeahkosti ilmavainua käyttäen hausta ylös pari riistaa ja siirtyi odottamaan omaa vuoroaan markkeeraukseen. Unnin pari keskeytti epäonnistuneen markkeerauksen jälkeen. Kakkosmarkkeerauksessa Unni pystyi jo maltillisemmin odottamaan lupaa. Ensimmäiselle suoraviivaisesti, mutta epäilen, ettei sillä ollut ihan tarkkaa muistikuvaa toisesta. Lähti kuitenkin alueelle, jossa liikkui hieman epävarman oloisesti ja lähti laajentamaan lähihakua varsinaisen hakualueen suuntaan. Pysäytin ja lähetin uudella hae-käskyllä oikean kautta. Sai siitä riistan ylös.

Tämän jälkeen takaisin hakuun, jossa lähti jälleen laajentamaan tuulen alta. Unni liikkui laajimmin hakualueella kuin muut näkemäni koirat, kun se rengasti aluetta ulkokautta. Parin jo keskeytettyä metsäalueella oli toki riistoja nyt enemmän löydettäväksi, joten sieltä niitä taisi eniten tulla, kun koira ei kerennyt kaislikon puolelle ilman, että olisi matkalla törmännyt riistaan. Tuomari käskikin sitten lähettää kaislikon puolelle. Unni lähti hyvin, mutta meni lähimmästä kaislikkoriistasta voimakkaan tuulen yläpuolelta ohi. Samalla sai käryn uudelleen paikalleen viedyistä ohjausriistoista ja lähti laajentamaan hakua siihen suuntaan. Jouduin ottamaan sen melko kovaäänisesti pois sieltä. Vauhdista vielä uudelleen oikealle alueelle, josta tulikin sitten viimeinen riista melko pian. Hyvä haku kaikenkaikkiaan.

Ohjauksen suoritti päivän aikana 16 koirasta kahdeksan, joista suuri osa lähinnä ajautuen tuulen mukana. Pari koiraa meni suoraviivaisesti rannan kaislikosta läpi. Unnille ohjauksen raskaus oli palkintosijaa laskeva syy. 

Ykkösmarkkeeraukset eivät pääsääntöisesti koirille tuottaneet ongelmia, mutta kakkosmarkkeerausta ei ilmeisesti kukaan suorittanut täysin puhtaasti. Lähes jokainen koira tarvitsi pientä apua tai ne lähetettiin uudelleen markkeeraukselle.

+ Seuraaminen (- pitäisi istua napakammin pysähdyttäessä, mutta on nyt treenattu seisaaltaan lähettämistä, joten juontanee sieltä?)

+ Riistan käsittely (useita erilaisia riistoja: varis, kani, telkkä, koskelo, lokki, korppi), luovutukset

+ Tarkkaavaisuus markkeerauksissa

+ Pillitottelevaisuus

+ Suuntien ottaminen

+ HAKU!!! Ei tarttennu pelätä, että tulee tyhjänä pois, ei häiriintynyt markkeerausalueesta ja lähti hyvin

- Vesirajassa jankkaaminen

- Otti alkuun häiriötä toisen koiran ohjaajasta (ykkösmarkkeeraus)

- Haussa pitäisi kuitenkin kuunnella ohjaajaa....

Note to myself: NOME-kokeeseen mennessä ei kannata juottaa koiraa kuten agikisoihin mennessä...

Kaikenkaikkiaan bra jobbat ja kakkospalkinto :)

Palkintoburgeri

Haku: Söker med bra löst. Täcker marken väl i både bred och djup och visar bra effektivitet.

Ohjattavuus: Löser upgiften omständigt. Önskar snabbare utlydnad av förarens direktiv.

Paikallistamiskyky: Registrerar och löser samtliga. Lätt stöd på sista.

Riistankäsittely: Bra upptag och inleverering. Bra avlämningar.

Muut ominaisuudet: Följsam vid promenad. Lung och tyst.

Yleisvaikutelma: En arbetsvillig tik. Genomför hela provningen och utför ett bra sökarbete. Bra apportering och markeringsjobb. Helheten störs av omständig vattendirigering.

AVO2, tuom. Mikael Rönnbäck

 

Hankinome

Käytiin Unnin kanssa mittaamassa talven vähäisten treenien tulosta Hankinomen avoimessa luokassa. Hommat ei ihan nappiin mennyt, mutta Unni on Unni siihen asti kun sillä on päällä kaksi metriä multaa ja pari isoa kiveä ;) Keskittyminen ei siis ihan markkeeraukseen riittänyt ja kun tuollainen tiheäpuinen mäntykangas ei kauheasti anna anteeksi keskittymiskyvyn puutetta, meni kakkosmarkkeeraus hieman juoksemiseksi ennen kuin molemmat damit saatiin talteen. 

Arvonnassa ohjaaja vetäisi pitkän tikun ja päästiin aloittamaan markkeerauksella ja ohjauksella. Peruskakkonen heitettiin melko kapealle sektorille ja Unni ampaisi polkua pitkin hakemaan jälkimmäisenä heitettyä. Tämä kun ei ihan heti nokkaan osunut, päätti Unni hakea ensimmäisenä heitetyn. Tai ajautui laajentaessaan ensimmäiselle damille. Tässä vaiheessa jo arvasin, että Unni ei muista, että se toinen dami on vielä hakematta. En kuitenkaan ottanut lähetystä tarpeeksi huolella ja päästi sen hulmuamaan ensimmäiselle pudotuspaikalle. Otin koiran takaisin ja selkeästi kerroin, että ensimmäinen dami pitää nyt unohtaa ja selvällä käsimerkillä lähetin uudelleen polulle. Jälleen lähihaku meinasi livetä polun päässä turhan suureksi, mutta herne kuitenkin liikahti sen verran, että juuri ennen ajautumista ensimmäisen damin pudotusalueelle taisi mieleen muistua, että se kakkonenhan siellä hakematta oli ;) Pisteitä markkeerauksesta näin ollen 7. 

Ohjauksella ammuttiin koiran palauttaessa toista damia ja sellaiseen uraan kun vähänkään ohjausta ymmärtävän koiran pistää niin eihän siinä mitään ongelmia ollut noutaa damia polun päästä. Ohjauksesta täysi 10 pistettä.

Ohjauksen jälkeen siirryttiin takaisin odotuspaikkaa kohden ja vuorossa oli ohjattu haku. Meidän ensimmäinen sellainen ja lyhyen pähkäilyn jälkeen lähetin koiran vain voimakkaalla käsimerkillä ja jollakin käskyllä (mikähän se oli...?) suurinpiirtein alueen suuntaan. Jouduin hieman ohjaamaan alueelle koiran harhautuessa väärään suuntaan etenemisen jälkeen. Hyvin se kuunteli, joten vissiin jotain on ohjaustreeneistä mennyt perille! En nimittäin olisi uskonut, että Unni on millään tavalla ohjattavissa haussa! Osaa se siis yllättää :) Koiran haettua yhden damin seurautettiin koiraa taas ja toinen ohjattu haku olikin sitten hieman isommalla alueella. Hakualue oli pitkä ja kapea, alueelle sai ohjata, mutta ei alueella. Täällä ohjausta ei niinkään tarvittu, kun selkeä polku ohjasi koiran hyvin alueelle ja kokenut koirahan liikkui sitten alueella hyvin löytäen vaaditut kaksi damia. Lähinnä Unnia piti lähetyskäskyn jälkeen, kun se noin kymmenen metrin etenemisen jälkeen pysähtyi kysymään neuvoa, mitä se ajoittain tekee ohjauksissa, kun se on epävarma mitä saa tehdä. Kehoituksen "Joo, etsi" jälkeen jatkoi matkaansa ja teki hakua 9,5 pisteen arvoisesti.

Lähialuetyöskentelyyn en ihan ole tyytyväinen. Unni ei lähtenyt kyllä minnekään litomaan viereltä, mutta ei se kyllä seurannut mukana lyhyissä siirtymisissä (markkeerauksesta ohjaukseen, hienosäätö ennen ohjausta/markkeerausta) vaan tuijotteli paikallaan siihen suuntaan mihin kuvitteli pääsevänsä. Parin työskentely ei Unnia haitannut vaan suoriutui omista tehtävistään, vaikka mm. haun aikana ammuttiin parin markkeeraukselle ja ohjaukselle. Meille tosin sattui niin hyvä pari (avoimen luokan voittaja), että eipä he häiriötä edes aiheuttaneet, kun oli niin hyvää työskentelyä. Tuo lähialuetyöskentely kun saadaan kuntoon, niin luulen, että keskittyminen mm. noihin markkeerauksiinkin paranisi. Muuten olin kuitenkin kaikenkaikkiaan tyytyväinen ja eiköhän se tuloksen AVO:sta tulevana kesänä saa, jos sen koetyöskentelyvarmuus on tätä samaa tasoa. Hyvä Nuu!

Unni tammikuun lopussa, kun vielä oli oikeasti hanget.

Lopputuloksissa Unnin sijoitus 52,5 pisteellä oli 7./14 ja avoimen luokan tasosta ja tasaisuudesta kertoo jotain varmasti se, että 13 osallistujaa sai yli 50 pistettä, kun voittajalla oli pisteitä 58,5. Meidän paikan päällä aamulla koottu joukkue Mustit oli jaetulla toisella sijalla, joten joukkuesijoitus laski pykälän viime vuoden voitosta ;) Aika tiukka oli kuitenkin taisto, kun hävittiin vain puolellatoista pisteellä voittajajoukkueelle.

ps. Oulunsalossa oli jo kuivaa metsäplänttiä, joten ai että on kova polte jälkeä tekemään! Vieläköhän Ode muistaa miten ne kepit sieltä jäljeltä nousee ;)

Ykköstyttö

Unni ylläti ihan puskista viikonloppuna! Olin 100% varma nollasta ja siksi startti kai hyvin sitten menikin. Perusmokailua tuli vasta jäljellä, kun oikeasti alkoi jo vähän jännittää ja keskittyminen koiraan herpaantui.

Unni teki hyvää työtä ja sai sen ALO1 -palkinnon mikä tälle kesälle tavoitteena oli. En olisi uskonut. Koko startti kaikenkaikkiaan hyvää työtä. Kaksi riistan tiputtamista, mikä on niin epäunnimaista. Toinen ohjauksessa, en keksi miksi, mutta nosti ripeästi ylös sen kummemmitta. Jäljellä tiputti kanin noin 20m ennen minua keskittyessäni jo muihin asioihin, kun olin ensin jännittänyt hulluna koiran viivyttyä todella kauan jäljellä (meni ihan nenä maassa laahausjälkeä pitkin ja palautti vielä samaa reittiä). Muistutus vielä siitä, että se vaatii täyden keskittymisen, mutta onneksi kaikki meni hyvin kuitenkin.

Koe käytiin merenrannalla, pellolla ja korkeassa kaislikossa. Ensimmäinen tehtävä oli pitkä vesimarkkeeraus, jossa ensin piti edetä maa-alueellakin ihan kohtalainen matka. Kokemattomilla koirilla tämä tuotti vaikeuksia, kun itseluottamusta ei ollut tarpeeksi lähteä, vaikka avoveteen kellumaan jäänyt lokki vahva motivaattori olikin. Markkeerauksen jälkeen seurautettiin koiraa 50 (?) metriä, jonka jälkeen tuli laukaus. Seurautettiin koiraa edelleen kymmenisen metriä ja ohjaus viistosti metsän reunaan puupinon taakse. Matkalla oli matalan ojan, tai enemmänkin entisen ojan, ylitys viistosti, jonka takia monen koiran linja kääntyi kohtisuoraan metsään. Metsänrajasta koiran sai kuitenkin hyvin käännettyä puupinon taakse. Unni käytti erinomaisesti nenäänsä koettaessaan puupinon luona selvittää mistä se variksen käry oikein tulee. Ja kuunteli pilliä myös erinomaisesti! Ohjauksen jälkeen siirryttiin hakuun, jossa oli helppokulkuisesta maastosta johtuen osa riistoista aika kaukanakin. Kuudesta riistasta kolme oli pellon puolella ja kolme kaislikossa. Unnin vuoron ollessa aamuryhmän toisena ei koepaikalla tuullut juuri ollenkaan ja apuja kaislikossa olevista riistoista tuli hyvin vähän. Hyvin se sai kuitenkin myös kauimmaiset riistat ylös ja hakuintoa olisi tuntunut riittävän pitempäänkin. Vähän Unnin perisynti näkyi ja se perkkasi jonkin verran samoja paikkoja erityisesti kaislikon puolella. Markkeerauksen jälkeen otettiin vielä toinen ykkösmarkkeeraus, joka tuli veteen korkeiden kaislojen taakse. Heitto näkyi ohjaajalle juuri ja juuri, mutta tuomari oli antanut heittäjille ohjeeksi ränkättää ja linnun putoamisääni kuului myös koiralle, joten pala kakkua Unnille. Viimeiseen asti en jaksanut uskoa jäljelle pääsyyn ja kyllä se sitten tuntui hienolle loppujen lopuksi.

Nomeura taitanee sittenkin jatkua, vaikka täytyy myöntää, että ensimmäinen ajatus sen "Seuraavalla kerralla sitten avoimeen" -ajatuksen jälkeen oli, että siinäpä se nyt sitten oli meidän nometukset. Kai sen oli alitajuntaisesti itselleen ajatellut, että ALO1 on se meidän pysäkki.

Tuomarina Tobina Nyman ja arvostelussa sanottiin seuraavaa:

HAKU: Tekee itsenäistä työtä, kattaa hyvin sekä maa- että kaislikkoalueen.
OHJATTAVUUS: Selvittää tehtävän, on hyvin hallinnassa.
PAIKALLISTAMISKYKY: Selvittää ensimmäisen markkeerauksen määrätietoisesti. Selvittää myös toisen ykkösen itsenäisesti.
RIISTAN KÄSITTELY: Hyvät talteenotot, palautukset ja luovutukset.
JÄLJESTÄMISKYKY: Selvittää jäljen.
MUUT OMINAISUUDET: Käyttää hyvin nenäänsä. Tarkkaavainen ammuttaessa. Työskentelee hyvin vedessä.
YLEISVAIKUTELMA: Hyvin ohjaajansa hallinnassa oleva koira, joka selvittää koko kokeen melko miellyttävällä tavalla.