NOME Muhos ja MEJÄ Hailuoto

Viikonlopun tehoaloitus koekauteen ja Oodille startit kahdessa eri lajissa. Viime vuoden häiriintyneestä koekaudesta jäi vähän hampaankoloon ja kaksi AVO1-tulosta vajaaksi tulostavoite. Ne piti nyt käydä hakemassa pois kuljeksimasta.

Lauantaiaamuna Vauhtin ja näytelmän pääesiintyjän kanssa volkkarin nokka kohti Muhosta. Starttinumerolla AVO1 lähdettiin matkaan. Koe oli yksilökoe ja alkoi simppelillä ykkösmarkkeerauksella vesialueen reunaa pitkin metsään. Helppo nakki. Seuraavaksi vesiohjaus viistosti vesialueen yli ja siinä tunsin ykkösen lipuvan otteesta samaa tahtia kuin koira löysi maalle noustuaan jalkoihin liikettä. Onneksi Oodi ja ohjaaja tulivat tolkkuihinsa sen verran, että pisteet ohjauksesta saatiin kotia hyvin sievällä korjausliikkeellä, jonka seurauksena koira ui yhdellä käskyllä sinne minne pitikin. Tämän jälkeen 1. haku heinikkoisella "saarella", jonne päästäkseen koiran piti ylittää n. 2-3m vesikanava. Alue sinänsä oli helppo ja lähellä. Tuomari halusikin nähdä alkaako koira tukeutumaan kuinka paljon ohjaajaan ja kuinka hyvin työskentely kattaa alueen. Riistoja tuotiin kolme (2*varis + lokki). Tämän jälkeen 2-markkeeraus, tavi veneen toiselle puolelle veteen ja lokki hakualueelle. Markkeerauksen jälkeen siirryttiin soisen metsän puolelle hakuun, josta piti tuoda kolme riistaa (varis, kyyhky ja korppi).

Oodi hoiteli ohjausta lukuunottamatta tehtävät oikeastaan täydellisesti. Seuraava etappi kutsui ja jäimme jännittämään mihin asti ohjauksen kauneusvirheellä yllettäisiin. Muhokselta karavaani jatkoi kulkemista ja suuntasi Hailuodon lautalle. Tottahan toki myöhästyen 10 min klo 12 lautasta ja joutui sitten odottamaan seuraavaa lauttaa 1,5 h... Vuorossa jälkien vetoa sunnuntain mejä-koetta varten. Olipa mukava ajella, kun Vauhti ja Oodi vain nukkuivat omalla osastollaan. Ihanan rauhallista.

Kuuden aikaan oltiin takaisin mantereen puolella ja silloin meidät tavoitti ensimmäiset onnitteluviestit. Jes!  Tavoiteltu ykkönen oli saavutettu!

Sunnuntaiaamuna pakattiin auto jälleen kerran ja 5:45 starttasi volkkari kohti Hailuotoa. Arvonnassa Oodille osui päivän ensimmäinen jälki, joten hieman virtaisella koiralla suunnistettiin jäljelle. Ensimmäinen osuus hyvin, pientä varmistelua jäljen molemmin puolin. Toinen osuus jälkitarkasti, mutta kolmannen osuuden alussa, heti toiselta kulmalta, tunsin taas kuinka ykkönen alkoi lipumaan käsistä. Oodi teki iiiiiisoa lenkkiä ja mentiin jo takaisin tulosuuntaan, ei jäljen päällä sentään! Suurinpiirtein kulmalta se nappasi jäljen uudelleen ja loppu mentiinkin hyvin jälkitarkasti. Huh! Enpä ole ennen vielä mejäkokeessa ollut niin tyytyväinen sorkalle päästyä. Sen verran se iso lenkki ja omasta mielestäni puolihuolimattomasti ohitettu toinen makaus painoivat mieltä, etten uskaltanut edes itsekseni iloita ykkösestä ennen kuin arvostelupaperi oli kädessä. Ainoana flattina Oodi palkittiiin myös Paras Flatti -kiertopalkinnolla ja olihan tuo noilla pisteillä myös avoimenluokan 2. paras koira (ja paras noutaja avoimessa!). Mielestäni tämä oli kuitenkin selkeästi Oodin heikoin jäljestys ja epä-oodimaisin suoritus. Sillä ei ole tapana noita varmisteluita tehdä ja se oli myös yllättävän ilmavainuinen, kun edellisessä kokeessa se jäljesti vain maavainulla.

"Alkumakaus tutkitaan tarkoin. Tästä rauhallisesti jäljelle. Oodi etenee sopivaa vauhtia sekä maa- että ilmavainuisesti. Ensimmäisellä osuudella muutama tarkastus, jotka eivät ulotu jäljeltä kauas. Toinen osuus hyvin. Kolmannella osuudella Oodi pyörähtelee tarkistuslenkkejään laajasti osuuden alkupuolella. Loppuosuus jällleen tarkempaa työtä. Kulmat lähes suoraviivaisesti, makaukset merkataan. Kaato löytyy ja sorkka otetaan iloisesti suuhun. Tänään pistesaldoa vähentävät nämä viimeisen osuuden turhat tarkastelut. Muutoin Oodi on valmis jälkikoira." 

Lea Foudilainen AVO1 (43p.)

Mahtava viikonloppu siis tulossaldoltaan ja nyt on ne viime vuodelta jääneet rästit suoritettu ja uudet haasteet kohdattavana. MEJÄ:ssä voittajaluokka korkataan mahdollisimman pian, mutta nomen kuninkuusluokan aloitus vaatinee vielä hieman hiomista, sillä haluan kokeen jälkeen olla vain tyytyväinen koiraan ja itseeni. Vauhti osoitti myös viikonloppuna olevansa järkikoira. Ihanan rauhallinen matkustaja, viihtyy autossa ja osaa rentoutua kun mitään ei tapahdu. Sunnuntaina vielä kylän miehet olivat varmasti kaivaneet kaikki kiväärinsä asekaapeista kohdistusta varten ja kokeen keskuspaikalla oli päivällä aika kova pauke. Kävin autolla katsomassa miten junnu ja äitinsä suhtautuvat tuohon häiriöön niin siellä ne vain vetelivät unia. Vauhti pääsi myös purkamaan opastamani avoimenluokan jäljen. Reippaasti se siellä jäljesti verijälkeä väärään suuntaan (tekee varmaan hyvää tulevaa uraa ajatellen ;) )  ja sitten taas keskittyminen herpaantui ja piti hieman jahdata rinteistä irtoavia jäkälätuppoja.

Huomenna me huokastaan ja tiistaina otetaan härkää sarvista ja taidetaan paikata noita vesiohjauksen puutteita ;)

Hyvä viikko

NOME-masennusta (ohjaajan) potiessa on verkkoja viritelty muitten lajien suhteen ja startattu agilityssa ja MEJÄ:ssä. Treeni-into tosin ei niidenkään kohdalla ole ollut ihan huipussaan, kun on ollut hieman hoppua muuten elämässä. Tämä ei vauhtia ole hidastanut vaan varsin maukkaista tuloksista on päästy nauttimana. Agilityssä oman seuran iltakisoista jäi käteen jo toinen voittonolla kakkosluokasta. Toistakin tarjoiltiin pitkälle, mutta ohjaaja päätti muuttaa tutustumisen jälkeen ratasuunnitelman sellaisen mukaiseksi, jonka oli rataantutustumisessa hylännyt perustellusta syystä. Huono ohjauslinja ja koira pituuden vinosti pituuden läpi. Kulkemiseen saa kyllä muuten olla ihan tyytyväinen.

Tänään sitten aloitettiin koekausi MEJÄ:nkin osalta ja ei olisi paljon  paremmin voinut kausi alkaakaan! Oodin jälki osui hyvin avoimeen kangasmetsään ja pelkäsin sen lähtevän nokka korkealla tuulen matkaan, mutta hyvin jälkitarkalla suorituksella kaato löytyi varsin mallikkaasti. Tuomarin kirjoittama ensimmäisen makauksen ohittaminen ja kulman oikaisu minua jäi mietityttämään ja ainoa mitä keksin on se, että tuomari jäi juuri minun taakse, sillä itse näin kirkkaasti, kun koira tuli makaukselle ja teki 90 asteen kulman makauksen päällä. Makaukselle se tosin ei kyllä pysähtynyt. Toisen makauksen merkkasi jo oikein hyvin. Ekalla osuudella miljoonat hyttyset keskeyttivät jäljestyksen, kun joku ilmeisesti osui arkaan paikkaan ja hetken aikaa piti Oodin takamustaan kirputtaa ennen kuin matka jatkui. Pisteitä kasaan 47 ja ensimmäinen AVO1 kasassa tästäkin lajista. Tuomarina Rauno Koskinen.

Jäljestämishalukkuus: 6/6
Jäljestämisvarmuus: 11/12
Työskentelyn etenevyys: 10/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen: 12/14
Käyttäytyminen kaadolla: 3/3
Yleisvaikutelma: 5/5

Koeselostus: Hyvin tutkittu lähtömakaus ja ohjataan liikkeelle. Kaikki osuudet edetään jälkiuralla, lukuunottamatta kolmannen osuuden pientä lenkkiä. Ensimmäinen makaus vierestä ohi ja kulma oikaistaan aavistuksen. Toinen makaus merkataan pysähtyen ja kulma lähes jälkitarkasti. Kaadolle suoraan, se kiinnosti. Hieno suoritus koirakolta.

Oodi palkittiin vielä OSN:n kokeissa kiertävällä Paras Flatti -kiertopalkinnolla, kun oli parhaimmat pisteet saanut sileäkarvainennoutaja. Onneksemme jäätiin kahdella pisteellä kakkoseksi koko kokeen parhaista pisteistä emmekä voittaneet niitä hervottomia palkintosarvia nurkkiin pyörimään ;) Kotona olikin sitten laitettava heti seuraava koeilmoittautuminen menemään :D

Voittajadebyytti ja yhdistysähky

Kesän koekauden aloitti  Muhoksen WT-koe, jossa suoritettiin Oodin kanssa voittajaluokan korkkaus. Eihän se ihan toiveiden mukaisesti mennyt, kun ensimmäiseltä rastilta jo nolla napsahti. Toiselta ja kolmannelta rastilta damit kuitenkin talteen saatiin ja viimeinen rasti oli sitten Oodille liian vaikea. Reenata pitäisi ja jotain ihan muuta mitä on talvella reenattu. Tai on me varmastikin ihan oikeita asioita reenattu, mutta niihin pitäisi saada lisää häiriöitä jo treeneissä. Mistäs niitä yksin revit. Taisi eteneminen siis tyssätä tähän, kun mitään koulutuksiakaan ei ole tulossa, tai ainakaan sellaisia joihin meillä olisi mahdollisuus päästä, että saisin ohjaajana suoraa palautetta omasta toiminnasta.

Viime vuonna tuli pakerrettua yhdessä jos toisessa yhdistyksessä siinä määrin, ettei omille koirille tuntunut jäävän aikaa tai niiden kanssa treenaaminen ei tuntunut enää mielekkäälle. Yhdistyspuolella on pitkään ollut sen sortin tuulet, että tekijöistä on vähän joka suunnalla pulaa eikä kenelläkään tähän oikein tunnu olevan ratkaisua. Itse totesin, että jos meinaan jaksaa omien koirien kanssa, on yhdistyshommat jätettävä vähemmälle. Kuitenkin nyt rivijäsenenä huomaan, että eipä osa yhdistyksistä kovin kummoisia pelkille rivijäsenille edes tarjoa. Kummakos, jos sieltä ei nouse innokkaita uusia yhdistysihmisiä. Tulin  miettineeksi, että maksaessani yhdistyksen jäsenmaksu, yhdistykseen kuulumisesta minulle tuleva ainoa hyöty on se, että saan etusijaisuuden kokeisiin. Minä teen mielelläni yhdistyshommia ja nytkin olen ilmoittautunut talkoolaiseksi seuraaviin kokeisiin sekä olen ilmoittanut olevani myös käytettävissä tarvittaessa varahenkilöksi muuhunkin hommaan, mutta mitä yhdistys antaa vastineeksi siinä vaiheessa, kun taipumuskoekurssille ei ole enää tarvetta? Talkoolaisia tarvitaan jos johonkin asiaan, sillä ei toimikuntalaiset jaksa yksin yhdistyksen tapahtumia pyörittää, ja isoissa näyttelyissä etenkin on tärkeää olla mukana, koska niillä pääsääntöisesti rahoitetaan yhdistyksen toiminta. Kuitenkin sen verran tiedän, että suurin osa yhdistyksistä pyrkii kokeet tekemään ns. 0-budjetilla, niin mihin ne muut kerätyt rahat sitten menevät? Kaikkien yhdistysten jäsenten hyväksi vai toimikuntalaisille? Tottakai toimikuntalaisten uurastus on hyvä huomioida kannustaen ja tarjota heille hieman parempia etuja, mutta ei rivijäseniä pidä unohtaa. Myönnän itsekin sanoneeni, että ei aina pitäisi miettiä hyötyjä ja etuja, mutta enhän minä kuulu terrieriyhdistykseenkään, koska jäsenmaksun suorittaminen olisi vain hyväntahtoista kannatusta ;) Mitähän kaikkea sitä ensi vuonna sitten haluaakaan kannattaa ;) Ja tämän vuodatetuani totesin myös, että taidanpa viettää sittenkin sen talkoopäivän yleisössä tai ihan jossain muualla kesäpäivästä nauttien.

Oodin luonnetesti

Nyt on mustaa valkoisella Oodinkin luonteesta. Käytiin Haukiputaalla Reijo Hynysen ja Jari Keinäsen tuomaroimassa luonnetestissä. Etukäteen en kauheasti arvellut lomakkeen kanssa millaisen arvion Oodi tulisi saamaan, mutta tokihan sitä on treeneissä ja kokeissa pohtinut miten tietty käytös heijastuu luonnestestissä. Ihan Oodin näköiset pisteet sieltä kertyi kasaan ja omat ajatukset varmistuivat. Edelleen kuvailisin Oodia erittäin taisteluhaluiseksi, hyvähermoiseksi ja kohtuullisen kovaksi koiraksi, vaikkakin testissä hermorakenteen pisteet tulivatkin alas päin nimenomaan tempperamentin seurauksena. Kuten tuomarit sanoivatkin, että iän myötähän vilkkaus tulee alaspäin ja se puolestaan sitten voi vaikuttaa muihinkin osa-alueisiin.

Toimintakyky: Kohtuullinen +1

Terävyys: Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +1

Puolustushalu: Kohtuullinen, hillitty +3

Taisteluhalu: Kohtuullinen +2

Hermorakenne: Hieman rauhaton +1

Temperamentti: Erittäin vilkas +1

Kovuus: Kohtuullisen kova +3

Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +3

Laukausvarma +++

Videolinkin saa pyytäessä :)

Oodi 3 v.

Aika rientää ja Oodi täyttää tänään kolme vuotta. Eikö sitä enää saakaan pitää pienenä? Ohessa sankari lempipuuhassaan.

 

WT-debyytti

Kaikkea tulee kokeilla kerran elämässä ja näillä saate sanoilla ilmoittauduin elämäni ensimmäiseen WT-kokeeseen. Täytyy myöntää, että ennakkoluulot lajia kohtaan oli melkomoiset. Oodi kuitenkin vaikutti koiralle, jonka kanssa uskaltautuisin tätäkin lajia kokeilemaan, joten menoksi.

Oodi suoritti päivän tehtävät kiitettävästi. Yksi rasti jäi kaivelemaan hampaankoloon ja tarttui noita treeninaiheita pitkin päivää mieleen, mutta kokonaisuuteen saa olla tyytyväinen. Vitsinä heitin viikko takaperin, että voittamaanhan sinne lähdetään, joten vähän se tavoite jäi, kun kotiin viemisinä oli AVO1-tuloksen lisäksi 2. sija ;) 

Kaikenkaikkiaan etukäteiskuva WT:stä osoittautui osittain vääräksi. Joo, paljon pilkun viilaamista ja pientä hienostelua, mutta tehtävät minusta melko yksinkertaisen oloisia ja koiralla on paljon aikaa palautua rastien välillä, jos jossakin tehtävässä joutuu hieman painostamaan. Aika leppoisa meininki B-kokeeseen verrattuna, jossa pitää tehtävät saada suoritettua yhdeltä istumalta onnistuneesti ja ohjauksessa painaminen pitäisi unohtua heti. 

Kaikkea pitää kokeilla kerran, mutta voi olla, että WT:tä kokeillaan vielä toisenkin kerran.

ps. On se WT muuten siitä v-mäinen laji, että päivän päätteeksi kotona on pirteä, autossa hyvin, lähes koko päivän nukkunut koira ja auringossa sekä tuulessa koko päivän seissyt, kaikesta siitä "tietojen vaihdosta" ja "raportoinnista" ja ylimääräisestä kutkatuksesta väsynyt ohjaaja. Rankkaa.

Pilkunviilaajan vikaa

Olen tiennyt aina, että Oodi on perfektionisti, mutta että niin perfektionisti, että juoksuväli on tasan 25 viikkoa. Ei yhtään yli, ei yhtään alle. Mulla on siis tästä päivästä lähtien 25 viikkoa (tai 26) aikaa saada kaikki valmiiksi. Kello käy!

Seikkailu jatkukoot

Oodi kävi tänään suorittamassa loppuun keskeneräiset terveystutkimukset ja nyt on sellaiset leimat paperissa, että pitäis se uros alkaa pikkuhiljaa löytymään! Terveet silmät ja nollan polvet siis. Näin ollen jatkan seikkailua internetin ihmemaassa.

Uusia paikkoja

Me kun asutaan täällä korvessa (keskustaan jotain 5 km ;)), ei Oodin kanssa ole tullut kaupunkikävelyitä harrastettua - kertaakaan. Kuopiossa käydessä tuo tilanne on helppo korjata, koska siellä majapaikasta on keskustaan vain 1,5km matka sekä Kuopion keskusta on huomattavasti mukavempi paikka kuin Oulun. Siitäkin huolimatta, että Kuopion Torin toinen puolikas on tällä hetkellä suunnaton monttu ja työmaamelu on melkoinen. Anttilaan kuljetaan kopisevia työmaasiltoja pitkin, jotka ovat tyhjän päällä ja torinalus parkkihallissa kaikuu meteli ja varoitusäänet työmaalta. 

Keskustaa kohti

Anttilan tuulikaapissa

Torilla

Matkalla torinalus parkkiin

Parkkihallissa

 Vastapainoksi sitten toki käytiin myös Oodille uusissa metsissä.

Onhan ne metsät  ihan erihienot näitten mäntykankaitten jälkeen.

 Uusia paikkojan on myös Oulun päässä kokeiltu, kun Hailuodon reissulla Oodi pääsi lauttamatkan ajaksi autosta pois tuulia haistelemaan.

Summasummarum: Ei siitä näkynyt, että ei olisi aiemmin keskustassa liikkunut, itsekseen vielä. Se oli hyvinkin lunki koko kaupunkireissun ajan ja torikahviossa istuskelun ajankin laskeskeli vain ohikulkevia puluja. 

MH-luonnekuvaus

Oodi suoritti viikonloppuna MH-luonnekuvauksen Maaningalla. Joissakin osatesteissä tuli yllätyksiä, mutta myös hyvin tuttua Oodia. Kontakti, leikki, takaa-ajo ja aktiviteetti aivan kuten olin ajatellutkin. Pienoiset positiiviset yllätykset etäleikissä, yllätyksessä ja ääniherkkyydessä. Aaveet ja toinen leikki ja ampuminen taas tuttua. Aaveissa ehkä oli yllättävää, kuinka paha paikka ne olivat. 

Yleisesti olin yllättynyt, että uteliaisuus ei ole se vetävä voima vaan Oodi tukeutui jonkin verran ohjaajaan. Leikki- ja taisteluhalu puolestaan säilyi vahvana, mikä ei ollut yllättävää. Sieltä se siis voimansa ammentaa eikä uteliaisuudesta. 

Videot kuvauksesta osatesteittäin, suoritusjärjestyksessä. En jaksanut tehdä videoita kahteen kertaan, joten englanninkieliset tekstit näissä. Suluissa olevat sileäkarvaistennoutajien keskiarvot ovat rasdatasta ruotsalaisten testattujen flattien, kun Genetican sivut näyttäisivät olevan remontissa.

1. Kontakti

2. Leikki 1

3. Takaa-ajo

4. Aktiviteetti

5. Etäleikki

6. Yllätys

7. Ääniherkkyys

8. Aaveet

9. Leikki 2 ja 10. Ampuminen

Suomenkielinen arvostelulomake.

Flattileiri

Tuhannen ajokilometrin reissu Pomarkkuun Flattileirille oli ihan kannattava sijoitus. Leiristä jäi paljon hyviä ajatuksia mieleen ja oli erittäin kiva nähdä flattejä myös muualta kuin Oulusta :) Erityisesti pidin englantilaisten Jo ja Richard Hewisonin treeneistä ja heidän tavastaan kouluttaa koiria. Unnin kanssa osallistuille Richardin AVO/VOI-treeneihin kahtena päivänä, Oodi kävi Jo'n ALO/AVO-ryhmässä yhtenä päivänä ja sunnuntaina kuuntelin Jo'n pentukoulutusta. Kävimme yhtenä päivänä myös mejäilemässä, kun oli mahdollisuus päästä uuden silmäparin alle ja saada mahdollisesti uusia ideoita kotiin vietäväksi myös siitä lajista.

Kuva T. Pikkuaho

Torstaina osallistuttiin toto-juoksuun, jossa Oodi oli nopein flatti. Ensimmäiseksi kellotettu aika oli täsmälleen sama toisen koiran kanssa, joten yhdessä juostu finaali ratkaisi. Perjantaina kisattiin leirikisassa ja Oodi pääsi joukkuekoirana pelaamaan flybalia. Senkin se teki niin tehokkaasti, että flyball-rastilla tehtiin kaikista joukkueista nopein aika. Oodin tekniikka on vain sellaista nenätyötä, että tyylipisteitä siitä ei kyllä olisi voinut antaa ;) Lauantaina osallistuttiin Open Showhun, jonka tuomaroi Jo Hewison. Sekä Unni että Oodi kilpailivat  narttujen NOME-luokassa, jonka Oodi voitti ja Unni sijoittui neljänneksi. Oodi pääsi siis BIS-kehään ja oli lopulta BIS2! Flatteja oli kai jotain 50. 

Unni:

A bitch in good condition. Nice expression. A little long in coupling. A long in second thigh. Moved well.

kuva T. Pikkuaho

Oodi:

Good sized bitch. Correct proportions. Very good feet. Level topline. Tail carried a little high. Good forechest. Good movement. 2-year-old.

Kun vielä seura oli loistavaa, sää menetteli ja leiripaikkakin vallan sopiva treenimaastoineen niin ei ne hukkaan heitettyjä ajokilometrejä olleet!

Bobilaisia enemmän tai vähemmän - Oodi, Hellevi ja Vini. Kuva T. Pikkuaho

Tulisilla hiilillä

Kirjaimellisesti. Oodi, joka on löytänyt itsestään flattivaihteen (ei kiva...), pyörähti lauantaiaamusta kokon jäänteissä tassut sihahtaen. Lopputuloksena rakot takatassuihin eikä tartte hetkeen trimmata tassukarvoja. Siinä samassa huomasin, että näköjään siellä anturoissa oli jotain muutakin rokamaa... Kait se olisi starttikuntoon toipunut viikonlopuksi, mutta sen verran aristeli jalkojaan, että laitoin paikan menemään eteenpäin. Harmittaa vietävästi, kun tätä silmällä pitäen ollaan treenattu ihan reippaasti, mutta ei mahda mittään :/

Avoimin mielin eteenpäin

Jippii! Pudasjärven NOME-kokeessa Oodi teki sen mitä osaa ja se oli ALO1 tuloksen arvoisesti :) Tästä eteenpäin jatketaankin sitten treenejä kohti seuraavaa välietappia, avo-luokkaa. Onko se sitten heinäkuussa vai syyskuussa onkin asia erikseen.

Haku: Laaja, erinomaisella kestävyydellä tehty hakutyö.
Ohjattavuus: Selvittää tehtävän vaivattomasti.
Paikallistamiskyky: Näkee pudotukset, toisen talteen saanti vaatii hieman hakutyötä.
Riistan käsittely: Erinomainen kokonaisuus
Jäljestämiskyky: Selvittää jäljen.
Muut ominaisuudet: Erittäin hyvä yhteistyö ohjaajan kanssa.

Yleisvaikutelma: Erinomaisen vaivattomasti, hyvällä kestävyydellä kokeen kaikki osasuoritukset tehnyt koira, jolla tänään vähäinen puute paikallistamiskyvyssä, mikä ei kuitenkaan heikennä suorituksen kokonaisuutta.

ALO1 tuom. Markku Bräyschy

Muutenkin viikonloppu Pudasjärvellä sujui vallan mukavasti. Perjantaina saavuttiin ja kilpailtiin sekä mätsärissä että toto-juoksussa. Mätsärissä Unni ja Oodi saivat molemmat punaiset nauhat ja sijoittuivat sitten Oodi viidenneksi ja Unni peräti toiseksi (pitäisköhän sitä käyttää virallisestikin näyttelyssä...?). Luokan voitti monivalio Kama. Totojuoksun yleisessä sarjassa molemmat pinkoivat frisbeen innoittamana ja Oodi sen verran rivakkaan tahtiin, että tuli toiseksi!

Pieni äksidentti siinä totokisan maalisuoralla vain Oodin kanssa sattui. Pahaa aavistamaton ohjaaja heilutteli hieman huolimattomasti jalkansa edessä frisbeetä, johon Oodi toki ampui täydestä vauhdista kiinni. Siinä ei hirveästi ehtinyt erottelemaan jäikö leukojen väliin pelkkä frisbee vai frisbee sekä ohjaajan polvi! Auts.

Oodin synttärit ja muuta humua

Meidänhän piti juhlistaa ihan omassa porukassa, mutta Jääliinhän me päädyttiin koiraseurassa. "Lempparia!" totesi Oodi ja ei pistänyt uinti/treenireissua ollenkaan pahakseen.

Vetteä ja muovidameja, voiko paremmin syntymäpäivää juhlia!

Seurauintia, kun tanskalaisella ja semi-tanskalaisella synkkasi kuviot yksiin.

Unnikin pääsi uimaan jalkavauriosta huolimatta.

Illan päätteeksi käytiin Pohjois-Pohjanmaan Kultaiset ry:n Rimppakinttu Showssa, johon tosin päivänsankari ei päässyt osallistumaan. Almakaan ei päässyt puolustamaan viime vuotista Rimppis-voittoaan ontumisen vaivatessa vieläkin ajoittain. Unni puolestaan kävi uusimassa BIS3-sijoituksensa ja hankki meille näin ollen kesäkukat terassille :)

Oodi 2 vuotta

Tanskalainen vesipossu täyttää tänään kaksi vuotta ja ei näin ollen ole enää virallisesti nuori koira. Henkisesti on välillä kovinkin lapsi. Tai ainakin kovin viaton. Siitä itsenäisestä pennusta, joka mielellään puuhaili omissa oloissaan, on tähän päivään kasvanut yhteistyöhaluinen koira

Minun koira, joka joskus jopa tulee oma-aloitteisesti kainaloon.

Kotona se jättäytyy "isosiskonsa" hössötyksen taustalle ja on pääsääntöisesti hyvin helppo koira.

Synttärisankari juhlii omissa bileissään, kun muu lauma on sairastuvalla (Alma ontuu :( ja Unnin jalkaa varotaan vielä).

 

Hyvää syntymäpäivää siis Hollantiin Magic ja Sobat sekä Tanskaan Roja!

Gode nyheder

Tai jotain sinnepäin, mutta kuitenkin... Jos edellisellä kerrall oli Frodo loistanut B-kokeissa, oli nyt Enyan vuoro saada B-sert. Tämä oli Enyan toinen, joten viimeistä odotellaan tittelin viimeistelemiseksi! Tanskassa valioitumiseen tarvitaan B-kokeen voittajaluokan voittoja kolme kappaletta. Osallistujia voi yhdessä voittajaluokassa olla jopa 30 ja kun pelkkä "ykkösen arvoinen" suoritus ei sitä valiotitteliä anna, on tanskalainen käyttövaliotitteli korkealle arvostettu. Joten: Tillykke til Enya og Annika!

Mustista mustin

Meidän Oodi on ihan musta. Ihan pikimusta ja nyt siitä on myös mustaa valkoisella ;) Ei siis keltaista - ei edes geeneissä :)


We got Oodi's color test result and Oodi does not carry yellow. Her genetic type is BBEE.

Tuloksia Tanskasta

Oodin vanhemmat ovat jälleen osaavien ohjaajiensa käsissä saaneet hienoja tuloksia. Enya-äiti aloitti kevään C-kokeissa sijoittuen kahdessa kokeessa kolmanneksi. Oodin isä Mavisflight Flow-Of-Spirits oli myös käynyt Tanskassa kokeessa eikä huonommin ollenkaan. Saksaan viemisinä B-kokeen voitto ja sertifikaatti!

Vaivoja kerrakseen

Koskaan ei meillä ole korvatulehduksista ollut vaivaa. Kunnes nyt ihan kaksi kerroin. Sekä Alma että Oodi saivat rohdot ja tropit korvavaivoihin. Nyt vain sormet ristissä, että menisi vaivat noilla ohi! 

Joka tapauksessahan yleensä eläinlääkärireissulla käy niin, että yksi käynti ei jää ainoaksi. Oodin korvakontrollin lisäksi ohjelmistossa on ottaa asiaksi hoitaa Alman ikenen liikakasvu. Alustavassa keskustelussa tuli esille, että ikenen ylimääräinen kasvu ei viittaisi enää pelkkään liikakasvuun vaan selkeästi ienkasvaimeen. Tuollaisen poistaminen täysin vaatiin ison toimenpiteen, jossa poistettaisiin myös hammas, jonka ympärille ien on kasvanut. Toinen vaihtoehto on hoitaa pelkkää vaivaa ja olla lähtemättä isoihin leikkaustoimenpiteisiin. Tällöin ylimääräistä poistettaisiin sähköllä sen verran, ettei kasvusto paina tai käännä hampaita. Almalla ongelma ei ole vielä niin paha, että ienkasvaimesta olisi mekaanista haittaa suussa, mutta koska ikää on kuitenkin lähemmäs 12 vuotta, on asiaa aiheellista nyt pohtia. Leikkauksen kannalta koira kun ei ainakaan paremman ikäiseksi tulee enää muuttumaan. Tällä hetkellä lääkäri ei kuitenkaan pitänyt Alman rauhoittamista leikkausta varten mitenkään mahdottomana, sillä sen sydän on vahva ja koira on hyvässä kunnossa. Mutta hoidetaan nyt korvavaivat ensin alta pois ja keskitytään sitten suun hoitoon.

Virallista

Nyt se on virallista, että Oodi on myös varsin A-luokkainen koira. Viralliset lausunnot kennelliitosta olivat AA ja K0. Oodin sisko on kuvattu Tanskassa samanlaisin tuloksin. Hyvältä näyttää edelleen ;)

Oodi's official hip result is A. Her elbows were also fine and the result is 0.