Maha kasvaa

 Kun alle viikossa vatsanympärykseen on tullut 7 cm lisää, ei ole ihme, että lenkillä alkaa hyytymään. Ei enää kirmannut kauempana vaan alkoi normaalista poikkeavasti kävelemään lähituntumassa, joten hidastettiin tahtia ja käännyttiin metsälenkiltä pari polunmutkaa aikaisemmin autolle. Tunnissa 4 km vastasataneesta lumesta polkuja aukaisten oli näköjään riittävä.

Maha on tässä ihan parin päivän aikana alkanut kasvamaan, joten kyllähän tuollainen nopea muutos varmasti tuntuu nivelissä.Oodi on muutenkin parin päivän sisällä muuttunut väsyneemmäksi. Se saattaa nukkua todela sikeästi esim. keittiössä ja havahtua samaan huoneeseen tulleeseen ihmiseen vasta, kun sen yli kävelee. Ruoka maistuu myös hyvin ja kun kuivana nappuloita syömään tottuneena isot annokset pistivät Oodin juomaan, saa Oodi nyt jo kolmesti päivässä aterian. Toivottavasti loppusuora menee yhtä ongelmattomasti kuin alkutiineys.

Perjantain maha

Keskiviikon maha

Pentujapentujapentuja...!

Oodi kävi ultrassa ja kyllähän se tiine oli! Ihanaa! Yksi etappi taas eteenpäin ja nyt kun menisi vielä lopputiineys hyvin, että saataisiin Unnin 10-vuotispäivän tietämillä uusia flatinalkuja maailmaan :)

Mom-not-to-be

Niinhän siinä vaan jälleen kävi, että pentuja odottaneille ihmisille piti tuottaa pettymys. Ultra 28 vuorokaudella näytti tyhjää, joten ei pentuja odotettavissa. Itseä soimaan, että meninkään edes mihinkään pentuvälitykseen innoissani yhdistelmää astutuksen jälkeen ilmoittamaan, niin nyt ei olisi niin paljon pettyneitä ihmisiä. Ihania koteja olisi ollut tarjolla useampi kappale ja nyt on vielä flattipentuita hyvin vähän tarjolla, ettei pennunostajille oli hirveästi mitään tilalle tarjotakaan. Etenkin jos on etsimässä pentua yhdistelmästä, jossa vanhemmilla olisi tuloksia todisteena käyttöominaisuuksista. No ei se auta kuin suunnata katse itse kunkin eteenpäin.

Mom to be?

Tuleva äitikoira (toivottavasti!) on sitä mieltä, että hän saa syödä toisten ruuat. Jo toista iltaa peräjälkeen oma kuppi imaistaan tyhjäksi sekunnin sadasosissa ja seuraavaksi sama kohtalo on Unnin kupilla. Koskaan ennen Oodi ei ole varastanut toisen kupista ruokaa, kun siinä vielä on toinen syömässä. Ehkä reissun ajan annettu, vahingossa kaupan hyllystä otettu, kevyempi ruoka on saanut vain nälän kurnimaan sen suolissa.

Myös omituista levottomuutta on havaittavissa ja se ilmenee tapoina, joita ei ole aiemmin tavattu. Eilen illalla oli minun vaatteita otettu sohvalta ja aseteltu sopivaksi makuualustaksi keittiöpyyhkeen (myöskin korkeammalta tasolta haettu) kanssa. Tänä iltana havahduin tietokoneen äärestä, kun Oodi kovasti puhisten yritti saada isoa torkkupeittoa sohvan selkänojalta vedettyä alas. Kuinka kuriton koira, kuulikohan se, kun sanoin, että nyt alkaa Oodilla hemmotteluloma ja stressitön elämä?

Astutus

Ikuisuusprojekti nytkähti eteenpäin ja Oodi on tänään astutettu ensimmäisen kerran! Ihan kivuttomasti tähän pisteeseen ei taaskaan päästy, vaan kerkesi jo turhautuminen tulla.

Oodin juoksu alkoi, kun Unni oli ehtinyt juosta viikon verran ja vaikka kuinka ajattelin, että pää on pidettävä kylmänä eikä rynnätä uroksen luo liian ajoissa, kävi siinä niin kuitenkin. Juoksu vaikutti etenevän nopeasti ja viikon juoksun jälkeen Oodi pisti poikein päät treeneissä sekaisin ja oli juniorille hyvin mielin kielin, joten päätin viedä sen progesteronitestiin. Vaikkakin jo viime juoksun aikaan olin vannonut, että niitä en enää ota, sillä omat muistiinpanot ovat paljon paremmat oikeiden päivien määrittämiseen. Tiistaiaamuna otettu proge huiteli niinkin korkeissa lukemissa kuin 7,66 ng/ml ja eläinlääkäri viestitteli perään, että äkkiä uroksen luo. Ja niinhän me mentiin. Ja aivan liian ajoissa. Oodi antoi urokselle rähäkästi hammasta, kunnes pikkuhiljaa alkoi tapahtumaan muutosta parempaan päivään. Toki niin, että ensimmäinen astutus tapahtui tänään, kun alkuperäinen suunnitelma oli vasta tänään ajella uroksen luo. Olisi pitänyt luottaa taas itseensä! Vannon taas, etten ota enää ikinä progeja. 

Ei siinä osaavalla uroksella kauaa nokka tuhise, kun se hoitaa hommansa. Oodihan on toki oppinut arvostamaan liehittelevää ja kosiskelevaa sulhasta, joka pesee korvia monta päivää. Touhon suora tyyli saikin Oodin väläyttelemään raivottarensa puolen väärien päivien aikana, mutta loppujen lopuksi antoi uroksen astua itsensä ihan ilman ihmisten puuttumista asiaan.

Pentusuunnitelmat etenevät

Syksyksi on suunnitteilla pentue kokeissa palkituista vanhemmista, unohtamatta sitä käyttöä palvelevaa, kestävää rakennetta ;) Olen oikein innoissani urosvalinnasta ja toivottavasti tällä kertaa asia etenisi oikeaan suuntaan myös astutusreissulla. 

Uroksella on yksi aiempi, hyvänkokoinen pentue, joka on saanut aikansa ihan luonnonmenetelmin. Tämä oli minulle ehdoton asia uutta ehdokasta etsiessä. Tokihan se rajoitti ehdokkaita, kun aiempien vaatimuksien terveyden, luonteen ja käyttöominaisuuksien sekä rakenteen suhteen lisäksi tuli vaatimukset vähintään yhdestä aiemmasta pentueesta ja terveestä kyvystä ja halusta astua. Nyt päätös on kuitenkin tehty eikä loppujen lopuksi tarvinnut kauheasti omia ajatuksia penkoa, kun tästä uroksesta olin kysellyt jo vuosi sitten ensimmäisen kerran.

Yhdistelmä tulee painottumaan enemmän käyttöominaisuuksien puolelle ja toivon korkeilla työskentelyominaisuuksilla varustettuja jälkeläisiä, joista olisi harrastuskavereiksi kaikenlaiseen menoon. Mielestäni yhdistelmä täyttää myös ajatukset dual purpose -rodusta, vaikka eräs ystäväni niin osuvasti sanoikin, että mikä purpose näyttelyt muka on. Minusta dual-ajatus kuitenkin täyttyy laatumainilla ERI, ja näillä nykysäännöillä myös SA:n saaminen kuuluu vielä rodun jalostusta palvelevaan näyttelytoimintaan. Loppu näyttelyistä on vain kilpailutoimintaa, jota harrastakoot he joita sellainen kiinnostaa. Kukin kilpailkoot kuten oma innostus riittää.

Jännittävää siis kertakaikkiaan!

Ei pentuja

En edes jaksa luetella mitä tekisi mieli tehdä. Ei voi olla näin paljon epäonnea yhden pentueen maailmaan saattamisessa. Ja ne vielä sanovat, että koira on helposti lisääntyvä eläin. Ehkäpä se on sitten niin tarkoitettu, että Oodille ei pentuja tule.

Ei ihan oppikirjasta

Ajettiin torstaina Oodin kanssa Ruotsiin Pommacia tapaamaan, mutta homma ei ottanut ihan toivotulla tavalla tuulta purjeisiin ja päätettiin jättää Oodi riiustelemaan sinne. Pommac on kyllä niin hieno mies, että mitä enemmän sitä tapaa, sitä enemmän toivoo astutuksen onnistuvan! Valitettavasti astutus ei ole vieläkään onnistunut ja Oodilla on nyt 14. päivä menossa. Ihmiset jaksaa minua tsempata, että narttuja on astutettu onnistuneesti myöhäisemmistäkin päivistä, mutta minun on ollut vaikea kaivaa enää viimeisiä positiivisuuden hippusia. Pommac kuitenkin lupaavasti kertoo päivä päivältä suuremmasta kiinnostuksesta Oodia kohtaan, joten ehkä pitäisi luottaa järkevän uroksen nenään. Huomenna kuitenkin ajan takaisin Ruotsiin ja katsotaan yhdessä mille tilanne näyttää. Mielenkiintoiseksi matkan tekee se, että päätin tänään ratsastusretkellä jalkautua epämääräisessä järjestyksessä aiottua rivakammin liikkuvan hevosen selästä ja nyt ainoat kivuttomat asennot ovat istuminen ja makaaminen... Jospa ajomatka sopivalla särkylääkeannostuksella menisi.

Sormet ristiin kyynärpäitä myöten ja peukut pystyyn, jotta Allikon Unelmat saataisiin aluilleen.

Pommac fasaanijahdissa, huomatkaa ihana
kyljeltä toiselle heiluva häntä (kuva A. Nilsson).

Ainiin, meidän kotisivuosoite on muuttunut http://www.allikon.net. Vaihdoimme internetpalveluntarjoajaa ja vanhat, entisen firman sivutilassa olevat kotisivut näkyvät vielä olevan pystyssä, mutta en pääse niitä enää päivittämään eikä minulla asiakastietosivuston mukaan niitä edes pitäisi enää ollakaan. Pitää tässä laittaa sähköpostia aiemmalle firmalle, että voisivat poistaa sivut, koska en kerran niitä itse pääse enää poistamaan. Päivittäkää siis linkkinne, kiitos :)

Täältä tullaan Pommac!

Oodin sulhasehdokas läpäisi kirkkaasti silmä- ja polvitarkastuksen, joten voimme pitää suunnitelmista kiinni ja suunnata Ruotsiin astutusmatkalle!

Valitsin Oodille urokseksi nuoren herrasmiehen Gunhills Champagne Royal. Pommac on ehtinyt osoittaa olevansa kelpo flatti niin kokeissa kuin näyttelyissäkin. Se on saanut helposti ALO1- ja AVO1-tulokset B-kokeesta sekä näyttelyistä on todisteita sen verran, että ulkomuoto on erinomainen. Pommac on maltillinen ja selväpäinen koira kotona ja harrastuksissa, joten passaa luonteensa puolesta erinomaisesti meidän tuulispäälle. Jännityksellä jään odottamaan mitä me ensikertalaiset saamme aikaiseksi!

Kello sekaisin

Kun koira on juossut kellon tarkkuudella tähän asti, olin aamulla puulla päähän lyöty, kun lattialla ollut veritippa saatiin jäljitettyä Oodista lähtöisin olevaksi. Ette usko minä pettymys. Se sitten päätti aloittaa juoksun huomattavasti odotettua aiemmin ja koska minulla on asiat vielä niin vaiheessa urosvaihtoehtojeni kanssa, yhdeltä puuttuu näyttelytulos, toiselta ei ole silmiä tarkastettu ja leirillä keksin lisäksi kaksi mustaa hevosta, joihin oli tarkoitus heinäkuun aikana tutustua enemmän, näyttää nyt sille, ettei Oodia astuteta tähän juoksuun. 

Olin jo niin odottanut pentuja ja niitä odotti jokunen muukin.

Pilkunviilaajan vikaa

Olen tiennyt aina, että Oodi on perfektionisti, mutta että niin perfektionisti, että juoksuväli on tasan 25 viikkoa. Ei yhtään yli, ei yhtään alle. Mulla on siis tästä päivästä lähtien 25 viikkoa (tai 26) aikaa saada kaikki valmiiksi. Kello käy!

Vastustaa

Kursorin kuljettaessa minua pitkin internetin ihmemaata öitä myöten alan vaipua epätoivoon. On varmaan unohdettava pentuhaaveet, kun ei kriteereitä täyttävää urosta meinaa löytyä. Näin ensikertalaisena olen vähän arka lähtemään mihinkään kauemmas astutusreissulle. Koska niin kamalalle kuin se kuulostaakin (sillä kasvattajanhan kuuluu otta riskejä ja olla rahallisesti varautunut maksamaan maltaita), ensikertalaisen nartun kanssa lentäminen hieman kauemmas, toiseen maahan, tuntuu hieman riskipelille. Kotimaassa, ja Ruotsiinkin, on astutusjärjestelyt varmasti helpommin lyhyellä aikavälilläkin muutettavissa kuin lentokoneiden kanssa leikkiessä.

Sukutaulullisesti on paljonkin mielenkiintoisia koiria, mutta se tuloksettomuus! Tässä internetin aalloilla ratsastaessa on tullut huomattua, että ne uroksien kanssa harrastavat ihmiset on kyllä kullan arvoisia. Etenkin sellaiset, joilla on erisukuisia uroksia. Narttuja kyllä löytyy sellaisia, joilla on tuloksiakin. Jääneet vissiin kasvattajalle itselleen tai menneet toiselle kasvattajalle ;) Mutta on paljon pentueita, joissa yhdelläkään uroksella ei ole mitään tuloksia, kun narttusisarilla on. Tokihan ne tulokset kertovat ensisijaisesti vain siitä, että omistajalla on ollut aikaa ja viitseliäisyyttä sen verran, että on vienyt koiransa sinne kokeeseen/näyttelyyn, kun hyväkään koira ei itse itseään ilmoita mihinkään. Tuloksilla on kuitenkin toinenkin merkitys ja siksi mm. rotujärjestöt ylläpitävät jalostussuosituksia ja -ohjeita, joiden täyttäminen on minusta tärkeää jo siksi, että ne antavat pennunostajille edes jonkinlaisen ohjenuoran jota pitää punaisena lankana pennunetsinnässä.

Sitten jos koiralla on niitä tuloksia, on sen uroksen bongannut luultavasti jo aika moni muukin kasvattaja tai sitten koira on niin paljon käytetystä suvusta, että siihen turha enää sekaantua. Oodilla kun sukutaulussa riittää noita paljon nimenomaan käyttöpuolenharrastajia kiinnostavia uroksia (Nitro, Bob, Frodo), joten ei ole tarvetta sotkea sinne hirveästi lisää paljon käytettyjä uroksia. Niin sanotusti oma moka - mitäs toin koiran ensisijaisesti itselle harrastuskaveriksi ;)

Näin jo yksi yö unta, että Oodi astutettiin purentavikaisella petit brabanconilla. Ja onhan tässä vielä sekin mahdollisuus, että vihdoinkin varaamani silmä- ja polvitarkastus "vapauttavat" minut tästä piinasta.

Jatkan kuitenkin internetmatkustamista tutkien kotisivuja sekä tietokantoja, sillä olen aivan varma, että jotain hienoa on jäänyt huomaamatta. Aivan kuten joskus, kun jotain tavaraa ei löydä, koska se on liian lähellä.