Nomemasennus

Kun Unnin kanssa tekeminen on ollut hyllyllä alkukesän ja ajatuksissa oli startata nomessa sitten loppukaudesta, ei siitä taida tulla mitään. Kolme koetta olin katsonut ja kaikkien kanssa meni jotain päällekäin (juoksu ja 2*häät), jäljelle taitaa jäädä vain Naisten Haku lokakuun alussa. En hirveästi mahtumisen varaan uskalla laskea, kun AVO-luokkaan on täällä päin kova tunku ollut läpi kesän (OSN:n tulevaan kokeeseen AVO-paikkaa oli vailla yli 20 koiraa ja paikkoja vain se 16). Tympäisee vain, kun itse tuli siellä Oijärvelläkin talkoiltua koko viikonloppu ja näyttää, ettei itse pääse välttämättä koko vuonna starttaamaan. Näinä hetkinä on sellainen fiilis, että ketut ainakaan ens vuonna tee mitään yhdistyksien eteen, mutta silti sitä löytää itsensä taas talkoilemasta. Jokatapauksesssa olis ollut mukava kahteen kokeeseen tänä vuonna päästä: ekassa näkis mikä on koiran taso ja toisessa vois sitten olla tosissaan ;) Vois noissa NOME-säännöissä olla, että etusijalla olis sellaiset, joilla on vähemmän startteja takan sille vuodelle, niin meilläkin olis joku mahdollisuus päästä starttaamaan ;)

Koirahoitolaan

Nyyh, laitoin sitten ensimmäistä kertaa kyselyä koirien hoidosta eläinhoitolaan. Koko tämän 11 vuoden aikana ei ole koiria tarvinnut hoitoloihin viedä, mutta nyt ollaan menossa häihin Kuopioon ja Kuopion potentiaaliset hoitajat on siellä häissä juhlimassa. Koirathan varmasti viihtyy hoitolassa hyvin. Mikäs siinä räkytellessä muitten kanssa vuorokauden verran, mutta itsellä pyörii kaikki kauhuskenaariot päässä :D En osaa edes päättää millaisen kaksikon hoitolaan laitan Alma-Unni, Unni-Oodi vai Oodi-Alma.

Heihei kukkapenkki!

Entisen asukkaan jäljiltä meidän pihalla ei kovin montaa kukkaa kasvanut, mutta aktiivisella rikkaruohojen nyhtämisellä sain edes pihan keskellä olevan unikkoviljelmän kukkimaan laiskanlaisesti. Lähinnä nuo muut kukkapenkit ovat kärsineet siitä, kun niiden yli vedetään päivittäin rallia. Olenkin kiitellyt, kun pieniä kuoppia lukuunottamatta on piha säästynyt suuremmilta kaivannoilta. Kunnes eilen sain hyvästellä unikkopenkinkin. Tai olisin saanut hyvästellä, jos olisin ehtinyt. Unni piti huolen, ettei kukkivista unikoista jäänyt mitään jäljelle ja penkin paikalla oli iso monttu. Kun olin saanut mätettyä kasvin osat ja mullat takaisin monttuun ei mennyt varmaan tuntia pitempään, kun mullat oli käännetty uudemman kerran Oodin toimesta. Tottakai se nyt kiinnostaa, kun on pehmeällä pinnalla, joten kun illalla Unni vielä yritti kaivaa multaa pois, oli alue verkotettava. Ei sitten ihailla kukkia meidän pihalla. Ei väkisin.

Tienvarsien siivousta

Jotenkin taipparikoiran omistajana noita tienvarsia tulee seurattua tarkemmin. Kokeista jääneitä riistoja omassa pakkasessa on ollut lähinnä Unnia varten, joten tuota perusriistaa ei olekaan sitten mahtunut/kertynyt pakastimeen. Onneksi lokit tuntuvat olevan sen verran tyhmiä, että niitä jää tuossa Ruskon ohi menevällä tiellä auton alle reippaasti. Tai taitavat törmätä rekkoihin, koska monet niistä ovat ihan ehjiä. Tänään sitten taas pitkästä pitkästä aikaa kävin treeneihin mennessä hakemassa sieltä sopivan sulan treenilinnun ;) Hyvin toimi lokki. Ja hyvin toimi koirakin damihakualueella, lokkijäljellä ja lokinnoudossa vedestä. Seuraavaksi täytyy alkaa etsimään variksia. Josko niitä kuitenkin kävisi ihan pakastimesta hakemassa ;)

Kiinnostaa

Koirat tuntuvat kiinnostavan naapuruston lapsia, vaikka vielä melko rauhassa on saatu olla. Onneksi ;) Kysymyksiä satelee roduista, nimistä, nukkumapaikoista ja saako koirat iltapalaa. Jos rodut on hukassa lapsilta, on väritkin vähän kadoksissa. Unnia ja Oodia veikattiin saksanpaimenkoiriksi ja Alman väri määritettiin valkeaksi.

[caption id="attachment_227" align="aligncenter" width="480" caption="Saksanpaimenkoiriako sittenkin?"][/caption]

Minilomalla

Kolmen vuoden tauon jälkeen päästiin vihdoinkin mökkeilemään, ja vielä juhannuksena! Muuton takia koko Savon reissu jäi  lyhyeksi, mutta ehtihän tuota edes vähän rentoutumaan.

Olin jo unohtanut miten kiihkomielisesti Alma suhtautuu veneilyyn. Kerran Toni ehti vesille ilman Almaa, jolloin 11-vuotias veteraani lähti uimaan venettä kiinni ja uikutti koko matkan. Se nimenomaan ui, ei kellunut venettä kiinni... Monta kertaa sai huutaa, että kääntyisi takaisin rantaan ja kun sen sai kääntämään suunnan rannalle, piti koko ajan vahtia valmiina uudestaan käskemään, että ei käänny takaisin veneen perään. Rantaan päästyään juoksi nopeasti laiturille vartomaan, että pääsee sieltä kyytiin. Veneen lähestyessä pelkäsin sen arvoivan voimansa väärin, kun keikkui laiturin reunalla haukkuen ja vinkuen koko ajan valmiina hyppäämään. Onneksi malttoi kuitenkin sen verran, että sen oli realistista jaksaa hypätä tarvittava hyppy veneeseen.

[caption id="attachment_197" align="aligncenter" width="480" caption="Alman päivän kohokohta, sen makkaransyönnin jälkeen"][/caption]

Unni ja Oodi puolestaan olivat melkein haljeta onnesta, kun tajusivat, ettei nyt hihnoja kaivettu autosta ja lääniä juoksemiseen riitti. Kaiken kruunasi virta, jossa sai käydä vilvoittelemassa, jos oli typeryyksissään mennyt juoksemaan itsensä lähkähdyksiin...

[caption id="attachment_200" align="aligncenter" width="480" caption="Team Musta Hurma kesälaitumella"][/caption]

Tehtiin siellä jotain työtäkin, tosin paljon vähemmän kuin olin ajatellut. Jäi nomen treenaamiset lähinnä laiturille palauttamiseen, mutta VEPE-tehtäviä  Unni harjoitteli hakemalla venettä pariin otteeseen ja viemällä esinettä myöskin parin kerran.

[caption id="attachment_198" align="aligncenter" width="480" caption="Tehtiin siellä jotain työtäkin"][/caption]

Jos jonkinlaista virallista ja epävirallista mökkivierastakin nähtiin, vaikka Oodi ihan kiitettävää työtä vahtikoirana tekikin...

[caption id="attachment_201" align="aligncenter" width="360" caption="Kuka siellä virralla seilaa?"][/caption]

[caption id="attachment_199" align="aligncenter" width="480" caption="Yhden sortin mökkivieraita"][/caption]

Kyllä tällä minilomalla sitten jaksoikin palata pakkauksen pariin ja muuttohommiin.

[caption id="attachment_202" align="aligncenter" width="480" caption="Lomafiiliksissä"][/caption]

Kätten töitä

Ihanaa, kun on vapaata! Luppoaika pitäisi kyllä käyttää pakkaamiseen, kun juhannusreissu osuu juuri muuton edelle ja ennen reissuun lähtöä pitäisi olla tavarat melko hyvin jo kasassa. Pakkaaminen on kuitenkin niin kurjaa tai se lähinnä se kaiken rojun läpi käyminen on tylsää. Sijaistoimintona voi vaikka ommella!

Tässä "loma-aikana" on valmistunut jo pari kappaletta koirien froteetakkeja, vientiesine vepeen ja näyttelyitä varten käsivarren ympärille kiinnitettäviä numerolapukoteloita. Ompelukoneen omistaminen on kyllä kätevää!

[caption id="attachment_172" align="aligncenter" width="480" caption="Unni esittelee vepen esinettä, joka ei sitten lähempiä tarkasteluita kestäkään..."][/caption]

Jottei totuus unohtuisi, tässä vielä sitä toista projektia, jonka olen luvannut hoitaa: Hyllykkö/kaappi täynnä eri kurssien muistiinpanoja, suurinosa sikin sokin pinoissa. Ai niin ja taisin joskus luvata myös käyvänä läpi kaikki kuvatiedostot, jotka ovat pöytäkoneella ja poistaa turhat... Eihän niitäkään ole kuin "muutama" kertynyt tässä neljän vuoden aikana.

[caption id="attachment_173" align="aligncenter" width="280" caption=""Arkisto""][/caption]

Opiskelukaverit

Ah mikä autuus, viimeinenkin tentti ohi! Sen verran tuli kirjoitettua, että en usko läpimenemisen olevan ongelma. Nyt on sitten todistusta odotellessa aikaa koirille. Ja luultavasti jatkossakin ihan ruhtinaallisesti, kun tuo biologien huono työtilanne on vähän turhankin hyvin tiedossa.

Viimeinen rutistus oli aika raju, kun ensin väänsin gradua 12-13 tuntisia päiviä, jonka jälkeen viimeisen vajaan viikon aikana luin lopputenttiin vastaavia tuntimääriä päivässä. Nyt se on ohi. Alkoihan tuo oma kestävyys olla jo niillä rajoilla, kun ei edes kunnolla lenkille ehtinyt. Toivottavasti kaverit ovat ymmärtäneet hajamielisyyden, asioiden unohtelun ja sen, ettei asioita ole yksinkertaisesti vain ehtinyt tekemään.

Karvaiset opiskelukaverit kantoivat oman kortensa kekoon opiskelu-urakkaan. Oliko se sitten helpottava vai vaikeuttava tekijä... Näiden karvaisten study buddyjenkin kestävyys alkoi jo olla koetuksella ja jokaisella oli omanlaisensa tapansa asia tuoda esille. Alma ilmaisi tyytymättömyytynsä vaipumalla syvään depressioon tylsyydestä. Oodi keksi lukuisia tapoja hauskuutta itseään leluilla tai mielikuvituskavereilla. Unnin läheisyyden kaipuu kohosi huippuunsa ja oli ihan pakko olla koko ajan kannoilla. Se seurasi kahden sentin päästä jokaista pientäkin liikettä optimistisesti odottaen, että kohta se varmasti lähtee ulos. Ja Siiri, jos mahdollista laajensi äänirepertuaariaan entistä enemmän, paukutti ja rappasi kaapinovia, sisäovia, ikkunoita toiveissaan päästä edes narunnokkaan pihalle. Tai sieltä pois. Tai ruokaa. Tai parempaa ruokaa. Kamera oli monesti siinä käden ulottuvilla, joten näitä study buddyja tuli ikuistettua opiskelun ohessa

[caption id="attachment_140" align="aligncenter" width="480" caption="On niin kova masennus, ettei edes näyttelyyn (makkaran syöntiin) lähtö innosta!"][/caption]

[caption id="attachment_141" align="aligncenter" width="480" caption="Ensiapua läheisyydenkaipuuseen"][/caption]

[caption id="attachment_148" align="aligncenter" width="480" caption="Omaa hauskaa ja Almaa masentaa"][/caption]

[caption id="attachment_150" align="aligncenter" width="320" caption="Optimisti odottaa, vaikka sitten klo 23 yöllä."][/caption]

[caption id="attachment_151" align="aligncenter" width="480" caption="Oikealla puolella toinen valmiina myös hommiin pienestäkin vinkistä."][/caption]

[caption id="attachment_149" align="aligncenter" width="320" caption="Ahkeraa lukemista..."][/caption]

[caption id="attachment_145" align="aligncenter" width="480" caption="Ihan vaan tälläinen pieni kiltti kissa..."][/caption]

[caption id="attachment_144" align="aligncenter" width="320" caption="... joka haluaa RUOKAAAA!"][/caption]

[caption id="attachment_146" align="aligncenter" width="480" caption="Ruokaa ja sisälle, joko meni perille?"][/caption]

[caption id="attachment_142" align="aligncenter" width="320" caption="Kahden kerroksen väkeä nauttimassa ulkoilmasta"][/caption]

Juhlan paikka

Tulevana tiistaina Oodi täyttää vuoden ja seuraava päivänä saan omasta opiskelu-urakastani osan päätökseen, kun luonnontieteen kandidaatin tutkintopaperit on keskiviikkona noudettavissa. Keskiviikkona myös graduni pitäisi olla valmis lähtemään tarkastajille FM-tutkinnon viimeistä niittiä varten. Tarttis varmaan siis leipoa jotain :)

[caption id="attachment_126" align="aligncenter" width="200" caption="Oodi 11kk"][/caption]

Uimakausi avattu virallisestikin

Ja kunnolla! Tytöt on puljanneet jo neljättä päivää putkeen... Oodista kehittyi heti ensimmäisen kerran jälkeen reipas uimari, jolla on hyvä tekniikka. Nyt saa Unnikin tuntea nahoissaan miltä tuntuu, kun juniori ryöstää lelut suusta uimareissulla. Oodi on näinkin vähäisen harjoittelun jälkeen koiristani nopein uimari ja sillä on paras tekniikka. Unnikin ui hyvin, mutta kun sillä on kiire, sen uimisesta kuuluu pieni ääni. Oodi ui aivan hiljaa ja etenee nopeammin. Nyt kun näin kehun, varmasti ensimmäisissä yhteistreeneissä nähdään mahtavaa pystykroolausta...

Unni ei malttaisi rannalla pysyä nahoissaan vaan pienestäkin vinkistä on säntäämässä uimaan ja nopeastihan tuo uimaintoilu tarttui Oodiinkin. Tänään hauskuutin itseäni ottamalla tytöt vierelle, jonka jälkeen "Än-Yy-Tee-Uimaan!" ja likat painoi tassut sutien järveen rintarinnan uimaan :D

Alma keskittyy rantojen perkkaukseen, sillä talven jäljiltähän niitä kaikkia vähemmän mukaviakin aarteita vesirajasta löytyy... Se käy yleensä pienen, parin vedon uimalenkin, jonka jälkeen keskittyy kahlaamiseen. Tai rannalta raatojen kaiveluun.

Lisäsin Viisaasti Vesillä -kuvia galleraan 2010-kansion alle.

Kirjoitusvirhe

Oodin vakuutuspapereissa lukee mahtipontisesti käyttötarkoituksessa agilitykoira (miksi siinä niin sitten lukee on asia erikseen, kun eihän koirasta juuri agilitykoiraa olla tekemässä). Tapiolan päässä on käynyt pieni näppäilyvirhe Oodin tietoja tallennettaessa ja minulla nyt sitten Tapiolan mukaan agilitykoira F. Expect FIVE. Ehkä ei ihan toivotunlainen agilitykoira, jos nimikin jo ennustaa vitosia? Täytynee soittaa ja korjata asia, että se on Fire eikä Five...

Ruokailu aiheuttaa päänvaivaa

Olen törmännyt uuteen ongelmaan, sillä minulla on ahne koira. Alma ja Unni ovat molemmat vähintäänkin ollessaan nuoria koiria sylkeneet kuppiin, kun Oodi on ihan toista maata...

Vaikka Alman ahneus iän myötä sitten heräsikin, ei toisen kupille meno ole meillä koskaan ollut ongelma, sillä vaikka se mielellään aloitta ruokailun, on sekin melko hidas syömään (ja liian nöyrä menemään toisen kupille). Oodi ei ole hidas ja Oodi on ahne kuin pieni sika. Sillä kuluu nanosekuntti oman kuppinsa tyhjentämiseen, vaikka sen annos on suurin. Tämän jälkeen se syöksyy ensimmäisenä Alman luo, joka vielä pureskelee viimeisiä siitä kymmenen nappulan annoksestaan ja Almahan antaa Oodin röyhkeämpänä tulla kupille mitään vastaansanomatta. Tähän kun puutut, syöksyy Oodi eteenpäin seuraavalle kupille ja Unnin kupillahan sitä ruokaa onkin ryöstettäväksi asti. Unni syö elääkseen ja senkin se tekee hyvin vastenmielisesti. Varsinkin nyt valeraskauden ollessa pahimmillaan, se on omatoimisesti päättänyt jättää aamuruuan syömättä (jota sille kuitenkin tarjotaan kerran, koska sillä on taipumus tyhjänmahan oksenteluun). Pahoinvointia pidätellen Unni väistää mielissään, kun Oodi tarjoutuu syömään Unnin aterian. Koska Oodikaan ei määräänsä enempää ruokaa kuluta, on kai alettava eristämään se muista ruokailun ajaksi... Tai ainakin aamuruuan ajaksi, sillä illalla tilanne on helpompi, kun Unnikin suostuu syömään ruokansa.

Kultainennoutaja ja sileäkarvainen noutaja

Törmäsin netissä uuteen(?) sivustoon (http://www.koirarodut.org), jossa on esittelyjä useista eri roduista. No sivuston alkuperä on mitä on ja siitä kun netin käännöskoneilla vedetään suorat suomennokset niin kultaisen ja flatin esittelytkin saivat ihan uuden piirteen. Parhaimpia paloja poimintana:

Kultainennoutaja
-Kultainennoutaja on muutamaan koirarodut jolla on korkein IQ. Kaikki nopeaälyinen koira tarvitsee henkistä challanges kukoistaa.
-Kultainennoutaja ei irtoa runsaasti. (Juu ei, tuossa se makaa yleensä olohuoneen lattialla)
-Koiranrotu edellyttää runsaasti ja fyysinen koulutus.(Hups, siinäkö meni vikaan, kun yritin enemmän tähdätä henkiseen kouluttamiseen eikä niinkään ruumiilliseen)
-Ne voivat käsitellä jäätymiselle ja voi sopeutua kylmässä ilmastossa (Kylmäkäsittely?)
-Ja kultainennoutaja omistaa mitätön riipus korville (Vähintäänkin mitätön, sanoisin Alman nykyisellä tottelevaisuudella, että olematon)
-Häntää on ja riippuvalaisimet alhainen. suussa on mediaani pitkä

Sileäkarvainen noutaja
-Sileäkarvainennoutaja on yllättävän todella terävä koiran rotu ja psyykkistä koulutusta ylimielinen. (No flattien kanssa sentään ollaan yhtämielisesti sillä psyykkisen koulutuksen linjalla, mutta että ylimielisiä?)
- Sileäkarvainennoutaja on taipumus napostella (Ehkä vähän alakanttiin arvioitu, mutta voihan asian näinkin kuvailla)
-Koira omistaa pieni riippuvalaisimet korville
- Sileäkarvainennoutaja on suhteessa keskimääräinen elin (Epäilyttävää, tahtooko tämä nyt tarkoittaa, että ns. m***njatke koirana, flatti olisi vain keskimääräinen ;) )
-Rodun tunnetaan myös nimellä Flatcoated, Flatcoat Retriever, Turbo Retriever, Flatcoat. (Turbo todellakin!)

Samaiselta sivustolta opin myös, että
-"valkoinenpaimenkoira omistaa iso erektiokyvyn korville."
-"Belgianpaimenkoira malinois on taipumus toimia kuin petoeläin"
- ja risteytyksistä "Oikeastaan oikea termi olisi paskiaiset, mutta kaikki näyttää olevan kutsuvan heitä hybridit anyway"

Täytyypä tästä lähteä ylimielisten turbo retrievereiden ja kultaisen kanssa ulkoilemaan ja toivoa, ettei kultainen irtoa runsaasti, koska sillä on kovin mitätön riipus korville.

Rakkaalla lapsella on monta nimea jne...

Niinhän siinä taas kävi, että vaikka koiralle annettiin nimeksi Oodi, luulee koira olevansa ihan joku muu... Meidän on pitänyt viime aikoina oikein erikseen alkaa taas harjoittelemaan reagointia Oodi nimeen, kun pentu tottelee paremmin nimeä Didi.

Tosin Unni luulee olevansa Nunnu, joten kai se yksi (vain?) lisänimi menee pennullakin. Almalla, kun noita ikävuosiakin on kertynyt, on lisänimiäkin jo aika liuta. Niitä se tottelee ihan yhtä hyvin kuin "Alma"-nimeäkin. Eli ei ollenkaan :D

Viimeinen lomaviikko

Olipahan loma! Käytännössä koko ajan oltiin reissun päällä ja taisi monessa paikassa jäädä käymättäkin. No Tanskassa käytiin ja se kai oli se tärkein reissu. Oodi on ihastuttanut meidän arkea nyt kokonaisen viikon verran ja ihan hyvinhän se on laumaan sulautunut. Surullisempi loman seuraus olikin sitten Siirin katoaminen ja kovasti toivotaan sen vielä löytyvän! Harmittavaa on, että Siiri katosi nimenomaan Kuopiossa, kun ei itse voitu jäädä pitemmäksi aikaa etsimään.

Muitten eläinten myötä arkea on kuitenkin jatkettava eteenpäin kutakuinkin kuten ennenkin. Täytyy kyllä myöntää Siirin katoamisen sen verran painavan mielessä, ettei ihan täysillä ole mm. koirien kanssa harjoitteluun ja Oodin kouluttamiseen vielä tullut keskityttyä. Toisaalta Oodi on ollut vasta viikon Suomessa, joten sallittakoon hänenkin olla huoleton pentu hetken.

Oodi on sopeutunut vallan loistavasti Alman ja Unnin seuraan. Alma tietenkin oli alkuun sitä mieltä, että kun sulkee silmät eikä pentua näe, ei meillä sitä myöskään ole. Koska Unni on sopivan lapsellinen leikkikaveri Oodille, ei pentu ole Almaan kiinnittänyt lähestulkoon mitään huomiota. Ehkä pari kertaa kiivennyt säkkituolissa makaavan Alman yli, mutta ei mitään sellaista terrorisointia mitä Unni teki pienenä (niin ja tekee edelleen...). Olin etukäteen vähän pelännyt, että jos pentu on ihan nössö ja ei uskalla leikkiä Unnin kanssa, alkaa se kiusaamaan Unnin tavoin Almaa. Tästä ei nyt ole ollut pelkoa, kun Oodi on aika kipakka kaveri Pisti yhden 5kk kelpienkin hiljaiseksi tuossa toissapäivänä.

Unnista ja Oodista on siis tullut oikein hyvät kaverukset. Alkuun piti melko tarkkaan kertoa pennulle milloin se on väärään aikaa norkoilemassa Unnin kupilla tai mikä on Unnin luu tai lelu. Nyt pentua saa itse hätistellä pois aikuisten koirien kupeilta näiden syödessä, kun Unni eikä Alma sille mitään sano. Lelut Unni vieläkin varastaisi Oodilta, mutta antaa tulla sen repimään ja hakemaan leluja varastostaan. Myös luiden suhteen on Unni ja Oodi kovin vapaamielisiä - vierekkäin syödään ja välillä vaihdetaan (molemmat kun on yhtä onnettomia pureskelemaan luita...) Huvittavaa minusta on, että se on Unni, joka hakeutuu toisen viereen, kun Oodi on melko itsenäinen ja nukkuu aina itsekseen. Unni oli pienenä sellainen sylihiiri, että aina oli Alman kainalossa oltava.

Myös ihan turhaan pelkäsin, ettei pentu uskaltaisi leikkiä Unnin kanssa. No välillä Unnin leikit on vähän rajuja. Toisen kun pitää jyrätä massalla, että voittaisi pikkukoiran, jolla on 100-kiloisen ego!

Pikkuhiljaa Almakin on oppinut rentoutumaan edes hieman pennun seurassa. Tänään oli uimareissulla jo ihan tutut Alma-kuviot eikä yhtään arastellut pennun seuraa. Kai se hoksasi nopeasti, että tuolla termiitillähän on jatkuvasti piikki auki makupalataskulle ja siinä sivussa voi veteraanillekin jotain herua.

Hei mummo, mitä sä syöt?

Viikon tuntemisen jälkeen Oodi vaikuttaisi oikein mukavalle pikkukoiralle. Käyttää mielellään hampaita, mutta uskoo helposti ja osaa rauhoittua. Olen todella tyytyväinen kasvattajan valintaan!

Nyt on viimeisistä lomapäivistä nautittu veden äärellä. Unni ui, ui ja ui. Pallon kanssa ja ilman. Itä-Suomalainen Vesipeto nauttii näistä keleistä.

Alma kaivelee kuoppia ja erityisesti vanhat nuotionpohjat on tosi herkullisia tutkimuspaikkoja. Helle on tosin pakottanut Almankin kelluskelemaan rantaveteen useampaan otteeseen ja tänään mummokoiralle piti heittää jopa palloa.

Pikkukoiralle kävin vähän uimareissulla vahinko, kun kuvitteli hyppäävänsä Unnia päin, mutta äkkisyvän rannan takia päätyikin uimasille. Ei tuo tuntunut olevan millänsäkään ja seuraavana päivänäkin tuli vielä houkuteltaessa uimaan.

Hiljaiseloa

Kesä on jo kovasti meilläkin vauhdissa, vaikka hiljaa on oltukin. Kisoissa/kokeissa ei ole sitten agin SM-kisojen jälkeen vierailtu. Tarkoitus oli, mutta doping-sääntöjen (ja sitten ihan "pienen" hakuongelman...) takia jouduttiin jättämään Oijärven NOME-koe väliin. Samaan syssyyn meni OKK:n iltakisat ohi. No niitä startteja tulee myöhemminkin ja paria NOME-koetta on tuonne syksymmälle katseltu. Opiskelijalle niitä rahareikiä kyllä riittää ilman jokaviikkoista kisaamistakin Alma on ilmoitettu nyt Oulun KV-näyttelyihin, mutta taitaa kesälomareissu pukata niin pahasti päälle, että annetaan luovutusvoitto muille, kun tuo turkkikin olisi nyt niiiiin loistavassa (kesä)kunnossa

Kovasti aikaa on käytetty nyt myös niihin ei-koiramaisiin hommiin ja graduhommien kokeellinen osuus on takan, hamsterit juoksutettu ja niin edespäin, että plasmat odottaa nyt pakastimessa elokuun alkua ja määrityksiä. Olihan se aika urakka, mutta kovin haikeaa oli viimeisenä päivänä sytyttää valot pimeähuoneeseen ja ottaa häkeistä kyltit talteen. Ei tämän jälkeen kuitenkaan meille ole hamstereita lemmikiksi odotettavissa, sen verran niistä tarpeeksi sai.

Graduhommiin liittyen on kotisivujen päivityskin laahannut jäljessä. Jotain uutta tekisi kuitenkin mieli ja uuteen blogiin vaihtaminen oli edes pieni raikastus. Vanhat jutut jää talteen vuodatukseen.