FI JVA Oodi!

FI JVA Flathounds Expect Fire

Siikalatvan MEJÄ-kokeesta Oodille valioiva 1-tulos voittajaluokasta. Jippii!

Ykkösputkessa!

Oodin toinen voittajaluokan MEJÄ-startti ei pettänyt vaan tulos oli vallan mainio! Toinen VOI1 plakkarissa kahden startin jälkeen. Paahtavan kuuma keli (+30), kuivat mäntykankaat, aukeat hakkuut, joilla ilma seisoi ja jäljellä juokseva hirvi eivät suinkaan helpottaneet tehtävää. Kaksi makuuta ohitettiin alkuinnostuksessa, mutta tällä kertaa kulmat tarkemmin. Jarruttaminen alkujäljestä on yhtä tuskaa ja olin jo toisen osuuden puolessa välissä valmis keskeyttämään, kun omat kädet huusi hoosiannaa. Koiralle ei voi kuin nostaa hattua (vaikka se makausten lottoaminen tahtoo syödä naista...), sillä olosuhteet olivat todella haasteelliset.

Jäljestämishalukkuus: 6/6
Jäljestämisvarmuus: 11/12
Työskentelyn etenevyys: 9/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen: 11/14
Käyttäytyminen kaadolla: 3/3
Yleisvaikutelma: 5/5

"Oodi ohjatusti jäljelle. Jäljestys on maavainuista ja jälkitarkkaa, vain kolmannella ja neljännellä osuudella laajemmat lenkit jäljen sivuun. Ensimmäinen kulma, jolla katko, tarkistuslenkillä veretyksen alkuun. Toinen ja kolmas kulma pienellä tarkastuksella. Makauksista kaksi ensimmäistä ohitetaan, kaksi viimeistä osoitetaan pysähtymällä. Kaadolle suoraan, jonka luo jää. Hyvä suoritus itsenäistä työtä tekevältä koiralta. Makausten huomioimattomuus laskee tänään pisteitä."

Tuula Svan VOI1 (45p)

NOME Muhos ja MEJÄ Hailuoto

Viikonlopun tehoaloitus koekauteen ja Oodille startit kahdessa eri lajissa. Viime vuoden häiriintyneestä koekaudesta jäi vähän hampaankoloon ja kaksi AVO1-tulosta vajaaksi tulostavoite. Ne piti nyt käydä hakemassa pois kuljeksimasta.

Lauantaiaamuna Vauhtin ja näytelmän pääesiintyjän kanssa volkkarin nokka kohti Muhosta. Starttinumerolla AVO1 lähdettiin matkaan. Koe oli yksilökoe ja alkoi simppelillä ykkösmarkkeerauksella vesialueen reunaa pitkin metsään. Helppo nakki. Seuraavaksi vesiohjaus viistosti vesialueen yli ja siinä tunsin ykkösen lipuvan otteesta samaa tahtia kuin koira löysi maalle noustuaan jalkoihin liikettä. Onneksi Oodi ja ohjaaja tulivat tolkkuihinsa sen verran, että pisteet ohjauksesta saatiin kotia hyvin sievällä korjausliikkeellä, jonka seurauksena koira ui yhdellä käskyllä sinne minne pitikin. Tämän jälkeen 1. haku heinikkoisella "saarella", jonne päästäkseen koiran piti ylittää n. 2-3m vesikanava. Alue sinänsä oli helppo ja lähellä. Tuomari halusikin nähdä alkaako koira tukeutumaan kuinka paljon ohjaajaan ja kuinka hyvin työskentely kattaa alueen. Riistoja tuotiin kolme (2*varis + lokki). Tämän jälkeen 2-markkeeraus, tavi veneen toiselle puolelle veteen ja lokki hakualueelle. Markkeerauksen jälkeen siirryttiin soisen metsän puolelle hakuun, josta piti tuoda kolme riistaa (varis, kyyhky ja korppi).

Oodi hoiteli ohjausta lukuunottamatta tehtävät oikeastaan täydellisesti. Seuraava etappi kutsui ja jäimme jännittämään mihin asti ohjauksen kauneusvirheellä yllettäisiin. Muhokselta karavaani jatkoi kulkemista ja suuntasi Hailuodon lautalle. Tottahan toki myöhästyen 10 min klo 12 lautasta ja joutui sitten odottamaan seuraavaa lauttaa 1,5 h... Vuorossa jälkien vetoa sunnuntain mejä-koetta varten. Olipa mukava ajella, kun Vauhti ja Oodi vain nukkuivat omalla osastollaan. Ihanan rauhallista.

Kuuden aikaan oltiin takaisin mantereen puolella ja silloin meidät tavoitti ensimmäiset onnitteluviestit. Jes!  Tavoiteltu ykkönen oli saavutettu!

Sunnuntaiaamuna pakattiin auto jälleen kerran ja 5:45 starttasi volkkari kohti Hailuotoa. Arvonnassa Oodille osui päivän ensimmäinen jälki, joten hieman virtaisella koiralla suunnistettiin jäljelle. Ensimmäinen osuus hyvin, pientä varmistelua jäljen molemmin puolin. Toinen osuus jälkitarkasti, mutta kolmannen osuuden alussa, heti toiselta kulmalta, tunsin taas kuinka ykkönen alkoi lipumaan käsistä. Oodi teki iiiiiisoa lenkkiä ja mentiin jo takaisin tulosuuntaan, ei jäljen päällä sentään! Suurinpiirtein kulmalta se nappasi jäljen uudelleen ja loppu mentiinkin hyvin jälkitarkasti. Huh! Enpä ole ennen vielä mejäkokeessa ollut niin tyytyväinen sorkalle päästyä. Sen verran se iso lenkki ja omasta mielestäni puolihuolimattomasti ohitettu toinen makaus painoivat mieltä, etten uskaltanut edes itsekseni iloita ykkösestä ennen kuin arvostelupaperi oli kädessä. Ainoana flattina Oodi palkittiiin myös Paras Flatti -kiertopalkinnolla ja olihan tuo noilla pisteillä myös avoimenluokan 2. paras koira (ja paras noutaja avoimessa!). Mielestäni tämä oli kuitenkin selkeästi Oodin heikoin jäljestys ja epä-oodimaisin suoritus. Sillä ei ole tapana noita varmisteluita tehdä ja se oli myös yllättävän ilmavainuinen, kun edellisessä kokeessa se jäljesti vain maavainulla.

"Alkumakaus tutkitaan tarkoin. Tästä rauhallisesti jäljelle. Oodi etenee sopivaa vauhtia sekä maa- että ilmavainuisesti. Ensimmäisellä osuudella muutama tarkastus, jotka eivät ulotu jäljeltä kauas. Toinen osuus hyvin. Kolmannella osuudella Oodi pyörähtelee tarkistuslenkkejään laajasti osuuden alkupuolella. Loppuosuus jällleen tarkempaa työtä. Kulmat lähes suoraviivaisesti, makaukset merkataan. Kaato löytyy ja sorkka otetaan iloisesti suuhun. Tänään pistesaldoa vähentävät nämä viimeisen osuuden turhat tarkastelut. Muutoin Oodi on valmis jälkikoira." 

Lea Foudilainen AVO1 (43p.)

Mahtava viikonloppu siis tulossaldoltaan ja nyt on ne viime vuodelta jääneet rästit suoritettu ja uudet haasteet kohdattavana. MEJÄ:ssä voittajaluokka korkataan mahdollisimman pian, mutta nomen kuninkuusluokan aloitus vaatinee vielä hieman hiomista, sillä haluan kokeen jälkeen olla vain tyytyväinen koiraan ja itseeni. Vauhti osoitti myös viikonloppuna olevansa järkikoira. Ihanan rauhallinen matkustaja, viihtyy autossa ja osaa rentoutua kun mitään ei tapahdu. Sunnuntaina vielä kylän miehet olivat varmasti kaivaneet kaikki kiväärinsä asekaapeista kohdistusta varten ja kokeen keskuspaikalla oli päivällä aika kova pauke. Kävin autolla katsomassa miten junnu ja äitinsä suhtautuvat tuohon häiriöön niin siellä ne vain vetelivät unia. Vauhti pääsi myös purkamaan opastamani avoimenluokan jäljen. Reippaasti se siellä jäljesti verijälkeä väärään suuntaan (tekee varmaan hyvää tulevaa uraa ajatellen ;) )  ja sitten taas keskittyminen herpaantui ja piti hieman jahdata rinteistä irtoavia jäkälätuppoja.

Huomenna me huokastaan ja tiistaina otetaan härkää sarvista ja taidetaan paikata noita vesiohjauksen puutteita ;)

Voihan sus'hukka

Itsevarmoin askelin marssittiin Oodiin kanssa Muhoksella metsään jäljelle. Siinä jäljen edetessä alkoi jo sydän pamppailla, kun toisesta kulmastakin oltiin jo kunnialla tultu ohitse eikä tuomari ollut kertaakaan työskentelyn etenemiseen puuttunut vaan koira oli saanut painaa jälkeä pitkin kuin juna ohjaajan vain määrätessä tahdin. Mutta sitten tuli stoppi.

Tuli niin iso stoppi, että jäljestäminen pysähtyi kuin seinään. Koiran häntä painui alas ja selkäkarvat nousi aavistuksen koholle. Se nuuhki ja tutki, vilkaisi välillä ohjaajaa eikä lähtenyt kehoituksestakan jatkamaan. Mikä hitto sille tuli? Omassa päässä raksutti vain kello ja hoin mielessäni: "Jatka, jatka!" Koira tapaili paria sivuaskelta ja pyörähti ohjaajan vierestä takaisin stoppikohtaan, mutta ei edennyt. Sitten tuomari kysyi jo, että mitä olen mieltä. Niin mistä? Kuulema niin voimakas petoreaktio, että kannattaa kuulostella koiraa. Oltiin siinä kuitenkin nyt tovi kuulosteltu eikä edestä kuulunut minkään eläimen ääniä tai näkynytkään mitään, joten päätettiin edetä. Sanoi tuomari suorituksen jälkeen, että oli siinä sen verran harvaa metsää tulossa, että olisi me nähty ajoissa, jos siellä jokin peto olisi vielä ollut, joten sillä uskallettiin mennä eteenpäin. Otettiin jokunen metri jälkeä eteenpäin ja hieman epävarmana Oodin jäljestys jatkui. Kun jälkeä päästiin eteenpäin, alkoi varmuuskin taas löytymään ja hieman ennen kaatoa koira tarkasteli reippaasti ja rohkeasti hirvenjäljet molemmin puolin ja palasi itsenäisesti takaisin jäljelle. 

Pedon jälkiä ei jäljeltä nähty, mutta epäilys oli, että jäljen yli olisi mennyt pari, kolme tuntia sitten petoeläin. Koiran reaktio oli aivan oikea. Olisi väärin olla reagoimatta petoeläimen jälkiin ja voin olla hyvin tyytyväinen, että Oodi rohkeni jatkamaan jäljestämistä loppuun asti. Jäljestäminen kuitenkin keskeytyi eikä kehoituksesta lähtenyt jatkumaan, joten hukkahan siitä tuomittiin. Koira tiesi koko ajan missä jälki meni. Tilastotappio. Majalla yksi osallistuja osasi kertoa, että lähialueella menee nk. Pelson susilauman kulkureitti. Voihan sus'hukka siis!

Jäljestämishalukkuus: 5/6
Jäljestämisvarmuus: 8/12
Työskentelyn etenevyys: 6/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen: 12/14
Käyttäytyminen kaadolla: 3/3
Yleisvaikutelma: 4/5

 

"Hyvin ohjattu ja merkattu lähtö. Oodi jäljestää rauhallisesti hieman jarrutettuna, ja hyvin tarkasti maavainulla jälkiuraa seuraten. 1. kulma tarkasti ja makaus nuuhkien. 2. osuus myös tarkasti uralla, ja kulman Oodi merkkaa hätäisesti pysähtyen. 3. osuus alkaa hyvin, sitten Oodi tekee pysähdyksen, eikä halua jatkaa kehoituksesta huolimatta. Epäilemme pedon hajua. Otamme hieman puhdasta jälkeä, ja sitten Oodi jatkaa taas reippaasti. Lopussa vielä hirven jälkiä tarkistellaan molemmin puolin, takaisin jäljelle itsenäisesti ja sorkka haltuun nuuhkien. Hyvää jäljestystä, ilmeisesti melko tuore pedon jälki katkaisi työn toviksi."

Hyvä viikko

NOME-masennusta (ohjaajan) potiessa on verkkoja viritelty muitten lajien suhteen ja startattu agilityssa ja MEJÄ:ssä. Treeni-into tosin ei niidenkään kohdalla ole ollut ihan huipussaan, kun on ollut hieman hoppua muuten elämässä. Tämä ei vauhtia ole hidastanut vaan varsin maukkaista tuloksista on päästy nauttimana. Agilityssä oman seuran iltakisoista jäi käteen jo toinen voittonolla kakkosluokasta. Toistakin tarjoiltiin pitkälle, mutta ohjaaja päätti muuttaa tutustumisen jälkeen ratasuunnitelman sellaisen mukaiseksi, jonka oli rataantutustumisessa hylännyt perustellusta syystä. Huono ohjauslinja ja koira pituuden vinosti pituuden läpi. Kulkemiseen saa kyllä muuten olla ihan tyytyväinen.

Tänään sitten aloitettiin koekausi MEJÄ:nkin osalta ja ei olisi paljon  paremmin voinut kausi alkaakaan! Oodin jälki osui hyvin avoimeen kangasmetsään ja pelkäsin sen lähtevän nokka korkealla tuulen matkaan, mutta hyvin jälkitarkalla suorituksella kaato löytyi varsin mallikkaasti. Tuomarin kirjoittama ensimmäisen makauksen ohittaminen ja kulman oikaisu minua jäi mietityttämään ja ainoa mitä keksin on se, että tuomari jäi juuri minun taakse, sillä itse näin kirkkaasti, kun koira tuli makaukselle ja teki 90 asteen kulman makauksen päällä. Makaukselle se tosin ei kyllä pysähtynyt. Toisen makauksen merkkasi jo oikein hyvin. Ekalla osuudella miljoonat hyttyset keskeyttivät jäljestyksen, kun joku ilmeisesti osui arkaan paikkaan ja hetken aikaa piti Oodin takamustaan kirputtaa ennen kuin matka jatkui. Pisteitä kasaan 47 ja ensimmäinen AVO1 kasassa tästäkin lajista. Tuomarina Rauno Koskinen.

Jäljestämishalukkuus: 6/6
Jäljestämisvarmuus: 11/12
Työskentelyn etenevyys: 10/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen: 12/14
Käyttäytyminen kaadolla: 3/3
Yleisvaikutelma: 5/5

Koeselostus: Hyvin tutkittu lähtömakaus ja ohjataan liikkeelle. Kaikki osuudet edetään jälkiuralla, lukuunottamatta kolmannen osuuden pientä lenkkiä. Ensimmäinen makaus vierestä ohi ja kulma oikaistaan aavistuksen. Toinen makaus merkataan pysähtyen ja kulma lähes jälkitarkasti. Kaadolle suoraan, se kiinnosti. Hieno suoritus koirakolta.

Oodi palkittiin vielä OSN:n kokeissa kiertävällä Paras Flatti -kiertopalkinnolla, kun oli parhaimmat pisteet saanut sileäkarvainennoutaja. Onneksemme jäätiin kahdella pisteellä kakkoseksi koko kokeen parhaista pisteistä emmekä voittaneet niitä hervottomia palkintosarvia nurkkiin pyörimään ;) Kotona olikin sitten laitettava heti seuraava koeilmoittautuminen menemään :D