NOME Muhos ja MEJÄ Hailuoto

Viikonlopun tehoaloitus koekauteen ja Oodille startit kahdessa eri lajissa. Viime vuoden häiriintyneestä koekaudesta jäi vähän hampaankoloon ja kaksi AVO1-tulosta vajaaksi tulostavoite. Ne piti nyt käydä hakemassa pois kuljeksimasta.

Lauantaiaamuna Vauhtin ja näytelmän pääesiintyjän kanssa volkkarin nokka kohti Muhosta. Starttinumerolla AVO1 lähdettiin matkaan. Koe oli yksilökoe ja alkoi simppelillä ykkösmarkkeerauksella vesialueen reunaa pitkin metsään. Helppo nakki. Seuraavaksi vesiohjaus viistosti vesialueen yli ja siinä tunsin ykkösen lipuvan otteesta samaa tahtia kuin koira löysi maalle noustuaan jalkoihin liikettä. Onneksi Oodi ja ohjaaja tulivat tolkkuihinsa sen verran, että pisteet ohjauksesta saatiin kotia hyvin sievällä korjausliikkeellä, jonka seurauksena koira ui yhdellä käskyllä sinne minne pitikin. Tämän jälkeen 1. haku heinikkoisella "saarella", jonne päästäkseen koiran piti ylittää n. 2-3m vesikanava. Alue sinänsä oli helppo ja lähellä. Tuomari halusikin nähdä alkaako koira tukeutumaan kuinka paljon ohjaajaan ja kuinka hyvin työskentely kattaa alueen. Riistoja tuotiin kolme (2*varis + lokki). Tämän jälkeen 2-markkeeraus, tavi veneen toiselle puolelle veteen ja lokki hakualueelle. Markkeerauksen jälkeen siirryttiin soisen metsän puolelle hakuun, josta piti tuoda kolme riistaa (varis, kyyhky ja korppi).

Oodi hoiteli ohjausta lukuunottamatta tehtävät oikeastaan täydellisesti. Seuraava etappi kutsui ja jäimme jännittämään mihin asti ohjauksen kauneusvirheellä yllettäisiin. Muhokselta karavaani jatkoi kulkemista ja suuntasi Hailuodon lautalle. Tottahan toki myöhästyen 10 min klo 12 lautasta ja joutui sitten odottamaan seuraavaa lauttaa 1,5 h... Vuorossa jälkien vetoa sunnuntain mejä-koetta varten. Olipa mukava ajella, kun Vauhti ja Oodi vain nukkuivat omalla osastollaan. Ihanan rauhallista.

Kuuden aikaan oltiin takaisin mantereen puolella ja silloin meidät tavoitti ensimmäiset onnitteluviestit. Jes!  Tavoiteltu ykkönen oli saavutettu!

Sunnuntaiaamuna pakattiin auto jälleen kerran ja 5:45 starttasi volkkari kohti Hailuotoa. Arvonnassa Oodille osui päivän ensimmäinen jälki, joten hieman virtaisella koiralla suunnistettiin jäljelle. Ensimmäinen osuus hyvin, pientä varmistelua jäljen molemmin puolin. Toinen osuus jälkitarkasti, mutta kolmannen osuuden alussa, heti toiselta kulmalta, tunsin taas kuinka ykkönen alkoi lipumaan käsistä. Oodi teki iiiiiisoa lenkkiä ja mentiin jo takaisin tulosuuntaan, ei jäljen päällä sentään! Suurinpiirtein kulmalta se nappasi jäljen uudelleen ja loppu mentiinkin hyvin jälkitarkasti. Huh! Enpä ole ennen vielä mejäkokeessa ollut niin tyytyväinen sorkalle päästyä. Sen verran se iso lenkki ja omasta mielestäni puolihuolimattomasti ohitettu toinen makaus painoivat mieltä, etten uskaltanut edes itsekseni iloita ykkösestä ennen kuin arvostelupaperi oli kädessä. Ainoana flattina Oodi palkittiiin myös Paras Flatti -kiertopalkinnolla ja olihan tuo noilla pisteillä myös avoimenluokan 2. paras koira (ja paras noutaja avoimessa!). Mielestäni tämä oli kuitenkin selkeästi Oodin heikoin jäljestys ja epä-oodimaisin suoritus. Sillä ei ole tapana noita varmisteluita tehdä ja se oli myös yllättävän ilmavainuinen, kun edellisessä kokeessa se jäljesti vain maavainulla.

"Alkumakaus tutkitaan tarkoin. Tästä rauhallisesti jäljelle. Oodi etenee sopivaa vauhtia sekä maa- että ilmavainuisesti. Ensimmäisellä osuudella muutama tarkastus, jotka eivät ulotu jäljeltä kauas. Toinen osuus hyvin. Kolmannella osuudella Oodi pyörähtelee tarkistuslenkkejään laajasti osuuden alkupuolella. Loppuosuus jällleen tarkempaa työtä. Kulmat lähes suoraviivaisesti, makaukset merkataan. Kaato löytyy ja sorkka otetaan iloisesti suuhun. Tänään pistesaldoa vähentävät nämä viimeisen osuuden turhat tarkastelut. Muutoin Oodi on valmis jälkikoira." 

Lea Foudilainen AVO1 (43p.)

Mahtava viikonloppu siis tulossaldoltaan ja nyt on ne viime vuodelta jääneet rästit suoritettu ja uudet haasteet kohdattavana. MEJÄ:ssä voittajaluokka korkataan mahdollisimman pian, mutta nomen kuninkuusluokan aloitus vaatinee vielä hieman hiomista, sillä haluan kokeen jälkeen olla vain tyytyväinen koiraan ja itseeni. Vauhti osoitti myös viikonloppuna olevansa järkikoira. Ihanan rauhallinen matkustaja, viihtyy autossa ja osaa rentoutua kun mitään ei tapahdu. Sunnuntaina vielä kylän miehet olivat varmasti kaivaneet kaikki kiväärinsä asekaapeista kohdistusta varten ja kokeen keskuspaikalla oli päivällä aika kova pauke. Kävin autolla katsomassa miten junnu ja äitinsä suhtautuvat tuohon häiriöön niin siellä ne vain vetelivät unia. Vauhti pääsi myös purkamaan opastamani avoimenluokan jäljen. Reippaasti se siellä jäljesti verijälkeä väärään suuntaan (tekee varmaan hyvää tulevaa uraa ajatellen ;) )  ja sitten taas keskittyminen herpaantui ja piti hieman jahdata rinteistä irtoavia jäkälätuppoja.

Huomenna me huokastaan ja tiistaina otetaan härkää sarvista ja taidetaan paikata noita vesiohjauksen puutteita ;)

Nome-B Liminka

Koska toisellakaan kerralla ei ultralla vatsasta löytynyt pennuista merkkejä, oli aika miettiä jotain muuta. Mitäpä muutakaan näin koekauden lopun kolkutellessa kuin treenikuvioita. Kovin paljon viikossa ei aikaan saanut, etenkin kun torstaihin asti koira teki vielä pentujen toivossa kevyempää treeniä. Niinpä Limingan kokeeseen vapautuneelle perutuspaikalle lähdettiin 1,5kk treenitauon jälkeen likipitäen kylmiltään. Lähinnä niissä vähäisissä treeneissä ehdittiin huomaamaan, että maltti on hävinnyt jonnekin eikä koira pysy paikallaan. Onneksi tuo maltti ja tottelevaisuus on meille ne helpoimmat asiat korjata.

Koe meni oikein mallikkaasti, vain Oodin akilleen kantapää hieman juili - treenaamattomuutta kai sekin -  ja haun hiipuessa saatiin tulokseksi AVO2, mikä olikin paras avoimen tulos siltä koepaikalta. Toisella avoimen luokan koepaikalla ykkösiä tulikin sitten kolme.

Haku: Koira tuo alueelta pari riistaa ja tämän jälkeen haku jää aika tehottomaksi ja sen olisi toivonut etsivän uusia alueita.

Ohjattavuus: Alussa pieniä vaikeuksia. Pysyy kuitenkin hallinnassa ja etenee ohjattuna riistalle.

Paikallistamiskyky: Selvittää molemmat annetut tehtävät helposti.

Riistan käsittely: Moitteeton.

Muut ominaisuudet: Rauhallinen

Yleisvaikutelma: Hyvin ohjaajansa hallinnassa oleva koira, joka suorittaa esimerkilliset markkeeraukset. Tehoton haku alentaa koiran palkintoa.

Kyllä mieltä lämmittää maininta markkeerauksista, sillä niitä me treenataan luvattoman vähän, kun yksin pääsääntöisesti treeneissä ollaan. Tänään käytiin vielä sitten tekemässä treeniä, jossa puutuin kokeessa häirinneisiin asioihin ja akilleen kantapäätäkään ei tänään enää kolottanut. Jospa se tästä, vaikka edelleenkään ei naurara pentusuunnitelmien mönkään meneminen ja pentusuunnitelmien takia uhrattu kesäloma/koekesä. Toivottavasti koira kuitenkin kulkisi treeneissä yhtä hyvin jatkossakin ja pääsisi vielä tälle kaudelle kokeisiinkin.

Hailuoto on hyvä paikka

Hailuoto on ollut meille kovin suosiollinen viime vuosina. Siellä sai Unni ALO1-tuloksen, voitti Flattimestaruuden näyttelyosuuden ja päätti kunniallisesti  nomeuransa AVO2-tulokseen. Oodille sieltä on irronnut ensimmäinen mejän AVO1-tulos ja eilen sitten myös ensimmäinen nomen AVO1-tulos. Hailuoto on hyvä paikka - ainakin hyvin useasti!

Koe oli yksilökoe ja suoritettiin jo tutuiksi tulleilla sisälammilla, vaikkakin taas uudesta kulmasta ja eri tavalla maastoja hyödyntäen. Itsellä kun on niin köyhä mielikuvitus niin sitä aina yllättyy kuinka erilaisia kokeita sinne onkaan saatu rakennettua. Tehtävistä ensimmäinen oli vesiohjaus matalan ja harvan kaislikon läpi. Iso osa koirista jäi jankkaamaan kaislikon takareunaan ja vaati siitä riistalle asti etenemiseen runsaasti apua. tämän jälkeen seurautettiin koiraa lyhyt matka ja tehtiin maaohjaus metsässä kumpareiden yli. Ohjauksien jälkeen matkaa jatkettiin ja otettiin hausta yksi riista pois. Edelleen matka jatkui ja seuraavana tehtävän oli kaksoismarkkeeraus. Riistat putosivat lähes linjaan, sorsalintu avoveteen ja lokki vastarannan tiheään kaislikkoon piiloon. Markkeerauksen jälkeen lopetettiin koe haulla, jossa oli sijoitettu riistoja niin vesi- kuin metsäaluellekin. Haku oli varmaan suurin ongelma koirille ja ne hyytyivät kuumana päivänä. Tuomari sanoikin jossain vaiheessa, että on ymmärrettävää, että haku on tänään vaikea (kuuma ilma, tuulta vain hyvin vähäisesti ja sekin lämmöstä johtuen enemmänkin vain ylöspäin), mutta siitä huolimatta väsyneenkin koiran pitäisi lähteä alueelle eikä jäädä lorkkimaan lähetysalueen tuntumaan. Jopa ykköstulokseen yltäneitä koiria sai mainintoja haun hiipumisesta.

Oodi osoitti olevansa kevyesti ohjattavissa, helposti hallittavissa, itsenäisesti markkeeraustehtävän suorittava ja tehokas haussa kattaen hyvin alueen, kun vesialueen jälkeen malttoi mennä myös metsän puolelle hommiin. Ai, että minua jännitti! Ennen koetta ei mitään ongelmaa, vaikka odotamista tulikin paljon, kun viimeisenä koirakkona startattiin, mutta koepaikalle kävellessäni huomasin ajattelevani, että entä jos pyörryn tähän. Kokeen aikana välillä tuntui, etten uskalla edes hengittää tai mitenkään puuttua koiran työskentelyyn, etten vain pilaa sen mahdollisuuksia.

Palkintojen jaossa lappuja numerojärjestyksessä annettaessa, tuomari totesi, että "päivän päätti erinomaisella tavalla" ja näin oli arvostelulomakkeeseen kirjailtu:

Haku: Tutkii sopivalla vauhdilla itsenäisesti miltei koko alueen. Löytää riittävästi riistaa.

Ohjattavuus: Ottaa hyvin ohjausta sekä maalla että vedessä. Selvittää molemmat tehtävät hallitusti.

Paikallistamiskyky: Havaitsee heitot ja paikallistaa ne hyvin. Esittää erinomaisen markkeeraustehtävän.

Riistan käsittely: Hyvät otteet ja luovutukset. Palautauttaa ripeästi.

Muut ominaisuudet: Rauhallinen passissa.

Yleisvaikutelma: Määrätietoisesti työskentelevä kuuliainen koira, joka esittää erinomaista työskentelyä läpi kokeen.

Tuomarina oli Timo Väisänen.

WT-debyytti

Kaikkea tulee kokeilla kerran elämässä ja näillä saate sanoilla ilmoittauduin elämäni ensimmäiseen WT-kokeeseen. Täytyy myöntää, että ennakkoluulot lajia kohtaan oli melkomoiset. Oodi kuitenkin vaikutti koiralle, jonka kanssa uskaltautuisin tätäkin lajia kokeilemaan, joten menoksi.

Oodi suoritti päivän tehtävät kiitettävästi. Yksi rasti jäi kaivelemaan hampaankoloon ja tarttui noita treeninaiheita pitkin päivää mieleen, mutta kokonaisuuteen saa olla tyytyväinen. Vitsinä heitin viikko takaperin, että voittamaanhan sinne lähdetään, joten vähän se tavoite jäi, kun kotiin viemisinä oli AVO1-tuloksen lisäksi 2. sija ;) 

Kaikenkaikkiaan etukäteiskuva WT:stä osoittautui osittain vääräksi. Joo, paljon pilkun viilaamista ja pientä hienostelua, mutta tehtävät minusta melko yksinkertaisen oloisia ja koiralla on paljon aikaa palautua rastien välillä, jos jossakin tehtävässä joutuu hieman painostamaan. Aika leppoisa meininki B-kokeeseen verrattuna, jossa pitää tehtävät saada suoritettua yhdeltä istumalta onnistuneesti ja ohjauksessa painaminen pitäisi unohtua heti. 

Kaikkea pitää kokeilla kerran, mutta voi olla, että WT:tä kokeillaan vielä toisenkin kerran.

ps. On se WT muuten siitä v-mäinen laji, että päivän päätteeksi kotona on pirteä, autossa hyvin, lähes koko päivän nukkunut koira ja auringossa sekä tuulessa koko päivän seissyt, kaikesta siitä "tietojen vaihdosta" ja "raportoinnista" ja ylimääräisestä kutkatuksesta väsynyt ohjaaja. Rankkaa.

Flattimestaruus 2011

Liki vuoden uurastus huipentui Hailuodon Flattimestaruuteen. Ja olihan se sellainen urakka, että en ihan heti ensi vuodeksi samaa alkaisi tekemään. Viikonloppu meni kuitenkin varsin sujuvasti eikä nurinoita oli korviin vielä kantautunut ;)

Omat koirat starttasivat avoimessaluokassa, kilpailivat siis varsinaisessa Flattimestaruudessa. Oodi olisi voinut vielä ALO:ssakin startata ja kilpailla kisällimestaruudesta, mutta joskus se AVO on korkattava ja mitä sitä turhaan enää ykkösen jälkeen ALO:ssa kisaamaan. 

Lauantaiaamu pyörähti käyntiin isolla hulinalla näyttelyosuudessa. Useammalla oli kahta, jopa kolmea koiraa esitettävänä, joten händlereistä oli pulaa. Unnikin pääsi yhteensä neljän eri ihmisen kanssa kehään! Näyttelyosuus menikin ihan yli odotusten, kun ensimmäinen tuomarin jatkoon poimima koira oli meidän karvaton ja turhan laiha Oodi! Toinen jatkoon pääsijä oli Unni! Kaikkiaan 8 koiraa valittiin kehän keskelle ja näistä alettiin valitsemaan viittä parasta. Vuorotellen seisottiin rivissä ja taas juostiin kehää ympäri. Unni nostettiin jonon ensimmäiseksi heti ensimmäisen juoksukierroksen jälkeen ja koiria nostettiin Unnin ja Oodin välille pikkuhiljaa lisää. Lopulta Oodi seisoi toiseksi viimeisenä ja tuomari alkoi sijoittamaan koiria. Neljä oli jo sijoitettu ja tuomari mietti pitkään, kunnes käveli lopulta Unnia esittävän Pipan luo. Wau, meidän Nuu oli juuri valittu Flattimestaruuden näyttelyn kauneimmaksi! 

Kuvia otettaessa juttelin tuomarin kanssa ja esille tuli Unnin purenta. Tuomari sanoi, että jos koiran tyyppi on hänestä muuten juuri oikea, ei pieni purentavirhe (tasapurenta) yleisvaikutelmaan vaikuta. Turkkia olisi toki toivonut lisää, mutta sanoinkin, että tällä 7 ja puolivuotiaalla koiralla ei koskaan ole runsaampaa turkkia.

Unnin arvostelu: "Flott tik med mycket vackert huvud och uttryck. Lång ädel hals. Good vinklar fram, starkt välvinklad bakställ. Rör sig bra, slarvar en dock en aning. Väl visad."

(Tyylikäs narttu, jolla on erittäin kaunis pää ja ilme. Pitkä jalo kaula. Hyvin kulmautunut edestä, vahva hyvin kulmautunut takaosa. Liikkuu hyvin, joskin hieman huolimattomasti edestä. Hyvin esitetty.)

Sijoitus 1, Vilin malja näyttelyosuuden kauneimmalle

Oodin arvostelu: "Bra huvud och uttryck. Good kropp, fine överlinje. Bra vinklad fram och bak, rör sig bra. Väl visad."

(Hyvä pää ja ilme. Hyvä runko, hieno ylälinja. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa, liikkuu hyvin. Hyvin esitetty.)

Tuomarina molemmilla Lena Sundqvist, kennel Toffedreams.

Näyttelyosuudesta suunnistin koepaikalle. Oodi oli melko alkupäässä listaa ja en käynyt katsomassa yhtään suoritusta ennen Oodin tulikastetta. Koe alkoi kaksoismarkkeerauksella. Kaksi lokkia heitettiin metsänreunasta veteenpäin rantaheinikkoon. Lokit tulivat linjaan koirasta nähden, mutta melko lyhyelle välimatkalle. Oodi haki ensimmäisen hyvin, toiseen sitä sotki juniorimestaruuspaikalta kuulunut kovaääninen ohjaus ja se pyörähti turhan nopeasti takaisin. Laitoin kuitenkin uudelleen, jolloin sai riistan suoraviivaisesti talteen. Tämän jälkeen vesiohjaus vastarannalle. Puolessa välissä vesialuetta oli kivi, joka veti koiria puoleensa. Ongelma olikin saada koirat jatkamaan kiveltä oikeaan suuntaan. Olen hyvin tyytyväinen, että Oodi suoritti ohjauksen, sillä sen kanssa on tehty niin vähän sokkolinjoja, ettei se luota välttämättä minun käskyihin, että löytäisi riistaa myös häiriön/pysäytyksen jälkeen. Vesiohjauksen jälkeen otettiin maaohjaus, jossa koiran tuli ylittää mm. polku sekä hiekkatie. Oodi ajautui polulle, koska en tajunnut sitä vahvistaa linjalla. En tuosta polusta tiennyt, ei näkynyt lähetyspaikalle. Sain sitä ohjailtua, mutta koira päätti kuitenkin tulla luokse. Uusintalähetys ja nyt paremmin vahvistaen koira menikin suoraviivaisesti fasaanille. Ihanaa, että tässäkin se lähti suorittamaan vielä epäonnistumisen jälkeen. Lopuksi siirryttiin hakuun missä kolme riistaa oli metsäpenkereellä ja kaksi vesialueella. Oodia oli jo vesiohjauksessa hieman jännittänyt, kun kivi ei ollutkaan riista. Itseluottamus oli aika lopussa ja tuotuaan nopeahkosti maariistoja, alkoi haku puuroutumaan. Koska ajattelin, että mestaruudessa pitää yrittää, en keskeyttänyt siinä vaiheessa, kun haku muuttui pistomaiseksi vaan laitoin koiraa vielä hakuun. Jonkin ajan päästä totesin tuomarille, että eiköhän tämä riitä meille tälle päivälle. Vaikka nolla-arvostelu oli hyvinkin lyhytsanainen, kehui tuomari koiraa minulle. Hyvä siitä tulee, kunhan saa ikää ja kokemusta lisää. Sille kun on tälle vuodelle ollut vähän paskoja kokemuksia, kun sen takaa on laitettu koiria noutoon/viereinen koira on karannut (ja sille on karjaistu) siinä vaiheessa, kun Oodi on jo lähetetty, niin ei se ainakaan kokemattoman koiran itseluottamusta lisää, varsinkaan tuollaisella, joka ei lähde hommiin jos noudettava ei ole hänelle.

Oodin arvostelu:

Haku: Ei lähde käyntiin kunnolla.

Ohjattavuus: Koira on ohjattavissa.

Paikallistamiskyky: Näkee molemmat heitot hyvin. Joudutaan lähettämään uudelleen toiselle riistalle.

Riistan käsittely: OK

Yleisvaikutelma: Nuori kokematon koira, jolla hieman arkuutta edetä alueelle. Tästä johtuen haku jää tehottomaksi.

AVO 0, tuomari Veli-Erkki Haataja

Unni teki loistavan markkeerauksen. Hyvät ohjaukset, maaohjauksessa kuunteli paremmin, mutta ei vesiohjauksessakaan missään nimessä huono ollut. Hakuun mennessä olin jo huojentunut, ykkösessä kiinni ja haku on Unnin vahvin alue. Jo ensimmäisellä lähetyksellä kuitenkin huomasin, että koirasta on puhti pois. Haku oli tehotonta, se kattoi hyvin maa-alueen ja kävi vastarannallakin, mutta lahden pohjukassa työskentely puuttui. Kävi melko lähellä lokkia, mutta ei aloittanut lähihakua vaan palasi takaisin maalle. Totesin taas tuomarille, että eiköhän hakuhomma jo riitä. Pettymys oli suuri startin jälkeen, etenkin kun tiedän tuon hakuhomman johtuvan minusta ja koiran turhasta painostamisesta eräässä pari viikkoa vanhassa tilanteessa, jota en nollannut hyvin motivoidulla hakutreenillä. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen Unnin lähialuetyöskentelyyn kokeessa, sillä nyt se oli sitä mitä olen sen toivonut olevan eikä minun tarvinnut kiinnittää koiraan erityistä huomiota. Oodin tavoin Unnin kanssa ei tarvinnut huolehtia sen karkaamisesta paukkuun markkeerauksessa ja molemmat seurasivat ne vähäiset pätkät moitteetta. Pettymys omaan itseensä oli sen verran suuri muistellessani tilannetta mikä Unnin haun on tappanut, että olin erittäin iloinen palkintojen jaossa kuullessani, että tuomarin mielestä haku oli vain sen verran huonoa, että kakkospalkinto saatiin kuitenkin :)

Unnin arvostelu

Haku: Hakee maariistat, mutta ei etene riittävästi vesijätölle.

Ohjattavuus: Selvittää tehtävät.

Paikallistamiskyky: Selvittää tehtävät.

Riistan käsittely: Hyvät spontaanit ylösotot ja nopeat palautukset.

Yleisvaikutelma: Hyvää työtä tänään esittänyt koira, jonka ainoa miinuspuoli tänään on haun alueellinen tehottomuus.

AVO 2, tuomari Veli-Erkki Haataja

Vaikka Oodin kanssa ei tulosta saatukaan ja Unnikin "jäi vain kakkoseen", minulle itselle jäi hyvä fiilis summattuani starttien jälkeen niiden plussia ja miinuksia mielessäni. Toivoisin kuitenkin, että jokainen miettisi hetken mitä suustaan päästää ja missä tilanteessa, itsekin päästelen niitä sammakoita ajoittain, mutta ei se tunnu mukavalle, kun ensimmäisenä menestyksen/startin jälkeen huomautetaan koirien virheistä, oli ne pieniä tai isoja.

Sunnuntai meni ollessa töissä finaalissa. Hieno finaali se olikin, koirat olivat hyvin tasaväkisiä ja keli mitä parhain seurata koirien työskentelyä. Siinä onkin tavoitetta taas kerrakseen, että saisi noita omia koulittua lähellekään samoja taitoja tai että oma koira olisi yhä yhdeksän vuoden iässä yhtä innokas työskentelijä kuin tämän vuoden Flattimestari ja veljensä. Oltiin illalla kotona joskus kuuden aikaan ja ai että minua väsytti, etenkin niiden "virkistävien" päiväunien jälkeen!

Avoimin mielin eteenpäin

Jippii! Pudasjärven NOME-kokeessa Oodi teki sen mitä osaa ja se oli ALO1 tuloksen arvoisesti :) Tästä eteenpäin jatketaankin sitten treenejä kohti seuraavaa välietappia, avo-luokkaa. Onko se sitten heinäkuussa vai syyskuussa onkin asia erikseen.

Haku: Laaja, erinomaisella kestävyydellä tehty hakutyö.
Ohjattavuus: Selvittää tehtävän vaivattomasti.
Paikallistamiskyky: Näkee pudotukset, toisen talteen saanti vaatii hieman hakutyötä.
Riistan käsittely: Erinomainen kokonaisuus
Jäljestämiskyky: Selvittää jäljen.
Muut ominaisuudet: Erittäin hyvä yhteistyö ohjaajan kanssa.

Yleisvaikutelma: Erinomaisen vaivattomasti, hyvällä kestävyydellä kokeen kaikki osasuoritukset tehnyt koira, jolla tänään vähäinen puute paikallistamiskyvyssä, mikä ei kuitenkaan heikennä suorituksen kokonaisuutta.

ALO1 tuom. Markku Bräyschy

Muutenkin viikonloppu Pudasjärvellä sujui vallan mukavasti. Perjantaina saavuttiin ja kilpailtiin sekä mätsärissä että toto-juoksussa. Mätsärissä Unni ja Oodi saivat molemmat punaiset nauhat ja sijoittuivat sitten Oodi viidenneksi ja Unni peräti toiseksi (pitäisköhän sitä käyttää virallisestikin näyttelyssä...?). Luokan voitti monivalio Kama. Totojuoksun yleisessä sarjassa molemmat pinkoivat frisbeen innoittamana ja Oodi sen verran rivakkaan tahtiin, että tuli toiseksi!

Pieni äksidentti siinä totokisan maalisuoralla vain Oodin kanssa sattui. Pahaa aavistamaton ohjaaja heilutteli hieman huolimattomasti jalkansa edessä frisbeetä, johon Oodi toki ampui täydestä vauhdista kiinni. Siinä ei hirveästi ehtinyt erottelemaan jäikö leukojen väliin pelkkä frisbee vai frisbee sekä ohjaajan polvi! Auts.

NOME-star to be

Oodi suoriutui ensimmäisestä nomekokeestaan omalla tasollaan hyvin. Valitettavasti tehtävät olivat sen koulutustasoon nähden hieman liian vaativia, sillä koe ei ollut mikään helppo alokasluokan koe kokemattomille koirille. Pitkä kakkonen ja aukealta (~20m) umpirisukkoon (etenemistä vielä ~5m ohjaajan näkymättömissä) oleva ohjaus vaativat jo sen verran ohjaajaan tukeutumista, että keskeytin kokeen koiran perkatessa haussa vääriä alueita toistuvasti.

Haku: Aloittaa haun mukavasti, mutta jatkossa teho laskee ja ohjaaja päättää keskeyttää.
Ohjattavuus: Koira on hyvin kuuliainen, mutta silti riistalle saaminen vie paljon aikaa ja vaatii useita yrityksiä.
Paikallistamiskyky: Näkee molemmat heitot, mutta unohtaa ensimmäisen riistan.
Riistan käsittely: Noutaa hyvällä otteella.
Jäljestämiskyky: -
Muut ominaisuudet: Pysyy varmasti paikalla ammuttaessa.
Yleisvaikutelma: Koira on erittäin hyvin ohjaajan hallinnassa koko kokeen ajan ja käyttäytyy muutenkin rauhallisesti. Se epäonnistuu tänään paikallistamistehtävässä ja tehottomaksi muuttunut haku saa ohjaajan keskeyttämään.

ALO -

tuom. Antti Nurmi

 Kokeeseen lähdin, koska halusin nähdä kuinka opetetut asiat pysyy mielessä koetilanteessa ja tiesin koiran olevan kesken. Olenkin erittäin tyytyväinen, että koira teki treenien perusteella osaamansa asiat juuri niinkin hyvin kuin tiesin sen ne osaavan. Ohjaajan lähialueella työskentely (seuraaminen, paikallapysyminen), reagointi laukaukseen, pillipysäytykset ja riistankäsittely olivat aivan niin moitteettomia, kuin niiden kuuluukin olla. Se mitä tapahtuu pillipysäytyksen jälkeen, on meillä vielä ihan kesken. Tuomari kehui loppupuhuttelussa koiraa lupaavaksi, erinomaisesti ohjaajansa hallinnassa olevaksi, joka oli hieman turhan suurien haasteiden edessä. "Kunhan koira saa itseluottamusta lisää, se varmasti nähdään myös ylemmissä luokissa", oli loppukaneetti :)

Oodi participated in her first B-trial. She did well on her own level, but tasks  (especially douple mark) were little bit too difficult for her and I ended the test. She did very well everything what she knows but some more practise is needed. "When she gets older and gets more self-confidence, I am sure she will be seen in upper classes", said judge.

Tornio 5.9.2010 taipumuskoeRetriver ability test

Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu myönteisesti vieraisiin ihmisiin ja koiriin
Uimahalu: Syöksyy veteen ja suorittaa tehtävät
Hakuinto: Tekee hyvää, kattavaa ja vauhdikasta hakua ja löytää riistat helposti
Noutohalu: Ottaa linnut oma-aloitteisesti sekä kanin
Nouto-ote: Linnuista hyvät (Toim. huom. Ei siinä kaninkaan otteessa ollut mitään puutteellista ;))
Palauttaminen: Vauhdikkaasti ohjaajalle
Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen
Itseluottamus ja aloitekyky: Suorittaa tehtävän vauhdikkaasti
Yhteistyö: Erinomainen
Yleisvaikutelma: Koira, joka suorittaa kaikki sille annetut tehtävät ja osoittaa erinomaisia taipumuksia

NOU1

tuom. Vesa Turunen

Se oli sitten siinä ja seuraavat haasteet on alokasluokassa :)


Oodi qualified in the field with drive and style today at Tornio. Now she is allowed to compete in B-trials beginners class.

Finnish retriever ability test consists four parts: social behavior, water work, free search and tracking. The test always begins with situtation where all the dogs are in group and judge can evaluate the social behavior of dogs. Oodi was friendly towards people and other dogs.

Second part is water work and free search. First task is to retrieve two birds (seagulls) from water, one is thrown from land (distance few meters of swimming water) and the other from a boat (distance up to 25-30 meters). Gun shot in connection with the second throw. Both of the birds are needed to retrieve to complete succesfully water work and dog can continue to next task. Oodi rushed in to water and retrieve both of the birds with good drive straight to me.

In free search dog must independently search for and retrieve crows. Five crows are hidden in the woods (the furthest distance is ~50 meters or a bit more) and sixth of them is thrown so the dog can see the throw, gunshot in connection with the throw. How the dog works is contributed on how many crows dog needs to find. Usually the ammount is 4-6. Oodi did speedy search and found four crows in a short time and it was enough to complete this part.

Dogs who have succeeded in water work and free seach, can perform the last task, tracking. The track (80 meters) is made with a rabbit and it is done in terrain where visual contact between the dog and the handler is disconnected. Dog needs to complete this task independently and retrieve the rabbit. It is not necessary the dog to follow closely on the track. It can perform this task by search, but it needs to show enough self-confident and initiative to find the rabbit on its own. Oodi tracked the rabbit speedily :)

Judge's overall impression of Oodi: Dog who completes all the tasks and shows excellent capacity.