NOME-B Tornio(tako se nyt oli?)

Peruutuspaikalta Unnin kanssa Tornioon nomeilemaan. Viikossa virheille ei kummoista ehtinyt tehdä, mutta olisi nyt sentään toivonut koiran olevan samalla tasolla. Olihan se tuloksellisesti, mutta pillitotettelevaisuus ei kyllä ollut sitä luokkaa mitä Ylikiimingissä.

Viikon aikana treenit oli lähinnä tätä...

Koe oli jälleen parikoe, toinen koira näkösuojassa toisen suorittaessa ohjaukset ja markkeeraukset. Haku yhtä aikaa.

Isompi numero aloitti ohjauksella, joka oli pienen lampareen vastarannalla, niin että suorin tie oli ylittää lampare vinosti. Tällöin tuli ylittää pienehkö maa-alue. Toinen reitti toki oli uittaa suoraan vastarannalle tuulen alle, josta kääntää koira. Riista (lokki) oli kaislikoiden välisissä vesiuomissa piilossa. Ohjauksen jälkeen pienemmällä numerolla startannut koira tuli suoritusvuoroon ja teki ohjauksen sekä kaksoismarkkeerauksen. Ensimmäinen markkeeraus (heinäsorsa) heitettiin veneestä kaislikkoon/uitavaan veteen samaisen lampareen toiselta reunalta. Tämän jälkeen ampuja siirtyi muutaman askeleen rantaa kohden ja metsänrajasta heitettiin toinen markkeeraus (varis) kaislikoon. Kun isompikin numero oli suorittanut markkeerauksen, aloitettiin haku. Haussa oli 2 fasaania + 2 varista maalla ja 2+2+2 lokkia kaislikossa (paikoittain pieniä alueita uitavaa vettä) ja hakualue oli ikäänkuin ohjauksen takana. Kun koirat olivat osoittaneet riittävää hakuintoa tuoden kattavasti riistoja sekä maa - että kosteikkoalueelta, otettiin vielä maaohjaus. Maaohjaukselle tuli ensimmäinen kunnollinen siirtymä ja ohjaus oli mesässä. Suometsässä, melko selkää aukiota sen toiselle laidalle (varis).

Unni starttasi aamupäivän viimeisenä koirana, pienemmällä numerolla. Aloitimme siis passista, jossa ei ongelmia. Lukuisat kärpäset (ja paarmat ja mäkäräiset) vain kiusasivat. Ohjauksessa lähti hyvin eikä saikannut vesirajassa, mutta en saanut uitettua vasemman puoleiselle lampareelle ja siitä yli vaan Unni lähti uimaan lampareiden välistä, jolloin päätin uittaa sen vastarannalle. Sieltä saikin sitten tuulesta vainut, mutta pysäytin kuitenkin ennen kuin annoin omavaltaisesti lähteä ratkaisemaan. Ohjaus siis melko helposti, mutta olisi saanut olla suoraviivaisempi. Ja palautti tottakai rantoja pitkin, prkle (-> riistoilla suorien palautuksien treenaamista). Markkeerauksessa pää pyöri kuin väkkyrä ja katsoi huonosti jälkimmäisen. Ampujan liikkuminen vei selkeästi keskittymistä ja lähti hakemaan jälkimmäisenä heitettyä, mutta koska ei törmännyt siihen suoraan, vaihtoi mielenkiintoisempaan, eli siihen veteen loiskahtaneeseen heinäsorsaan. Se ensimmäisenä heitetty sorsakaan ei ihan suoraan löytynyt, kun takakautta pudotusalueelle tuli. Lähetin uudelleen toisena heitetylle varikselle, jonka sai nyt melko suoraviivaisesti. Eli tiesi missä se on, mutta veteen läiskähtänyt sorsa oli vain mielenkiintoisempi. Itse sähläsin kyllä markkeerausta ihan urakalla, kun en osannut luottaa koiran seuraavan itsenäisesti ampujan liikkeitä :( Pientä kovakorvaisuutta markkeerauksessa...

Haussa Unni näytti osaamistaan ja tyhjensi aluetta järjestelmällisesti. Vesialueelta kaksi lokkia ja molemmat maa-alueen riistat riittivät osoittamaan haun tehokkuuden ja järjestelmällisyyden. Unni ja sen jo keskeyttänyt pari (kaksi riistaa) toivat eri riistoja lähimpiä lokkeja lukuunottamatta eli ei seurannut kaverin jälkiä vaan teki itsenäistä työtä. Mahtavaa katsella Unnin työskentelyä kosteikolla, kun se nappasi hajut riistoista tuulesta jo kaukaa ja nokka korkealla lähti painamaan tuulta päin. Kuumuus teki hausta vaativaa, sillä iso osa koirista perkkasi kosteikkoa tai yritti päästä uimaan. Unnikin puski pari kertaa ohjauslampareen suuntaan, mutta sain käännettyä sen sieltä pois oikeisiin töihin helpohkosti. Se lähti toisella kerralla todella hienosti vielä maa-alueelle, kun näytin suuntaa mihin halusin sen painavan töihin.

Lopuksi maaohjaus, jossa Unni osoitti olevansa erinomaisesti ohjattavissa. Pari linjan korjausta taakselähetyksillä ja pyörähti oikein hienosti oikean käden kautta taakse :)

Olin aivan varma kolmostuloksesta, joten kakkonen oli positiivinen yllätys. Vaikkakin tuloksella ei ole mitään merkitystä, kun tiedän mitä koira kokeessa teki. Markkeeraustreeniä pitää selkeästi alkaa tekemään, jotta opin luottamaan koiraan. Edelleen jatketaan ohjaustreeneissä suoraan veteen menemistä ja lampareiden ylityksiä. Riistoilla palautusharjoituksia, jotta palauttaisi myös ne suoraan veden kautta.

Miksi treenata ja kuluttaa näin paljon energiaa jo 7-vuotiaaseen koiraan? Koska treenaamisella, koiraa kouluttamalla opin itse parhaiten. Kuinka ratkaista jokin ongelma ja miten ratkaisu toimii käytännössä. Treenaaminen on kivaa ja kokeissa käydään vain katsomassa onko treenatut asiat oikeasti opittu.

Oodi joutui/pääsi nollakoirana kokeilemaan hieman esimakua avosta. Toki se teki markkeerauksen helpotettuna, eli ykkösenä.