OSN Agi-Nuusku

6. kerta peräjälkeen, joten nyt on aika siirtyä sivummalle ja antaa muillekin mahdollisuus. Saas nähdä millainen musta hevonen sieltä ensi vuonna tulee ja vie tämän halutun palkinnon ;)

Oliskohan siihen voinut saada tekstin "6*AGI NUUSKU"?

Vahvistettu

Kauanhan siinä kestikin, mutta nyt sitä ei enää meiltä pois viedä! Unnin valionarvo on löyty kirjoihin ja kansiin Kennelliitossakin, joten tästä eteenpäin Hänen Korkeutensa on virallisestikin FI AVA Emkristina's Bark At The Moon.

FI AVA Unni

Unelmasta ja tavoitteesta tuli totta :) Sanoin Unnille kotoa lähtiessä, että nyt haetaan se viimeinen sertti pois kuljeksimasta ja niin me tehtiin. Voittonolla KAS:n kisoista viimeisteli Unnin valiotittelin.

FI AVA Emkristina's Bark At The Moon

Varsin pätevä agilitykoira

Oodin agilityuran korkkaus meni aikalailla nappiin. OKK:n toukokuun kisojen hyppyradalta hieno nollatulos ja sijoitus 2/18. Se oli oikein tyylikäs nolla, moni tuli kehumaan, että hienoa menoa. Oli mulla videokamerakin mukana - autossa. Kontaktit nyt vaan pakettiin ja kohti agiratojakin.

Unni ei edellisenä päivänä ollut ihan niin pätevä. Se oli varsin itsetietoinen agilitykoira ja karkasi ensimmäisellä radalla lähdössä. Yritti toki sen tehdä myös toisellakin radalla, kun ei ole koskaan ennen noin kuumana käynyt lähtöviivalla, että komentaisi haukulla noin paljon. Hylkyä ja virhepistekasaa sieltä sitten kahdelta radalta pukkasi, mutta tuurillahan ne laivatkin seilaa vai miten se menikään ;) Aina ei siis voi mennä ihan nappiin :D

AgiNuusku 2011

Viides kerta peräjälkeen Unnin tulokset oikeuttivat OSN:n AgiNuusku 2011 palkintoon. Ollaan vissiin niin ylivoimaisia, ettei moni viitsi edes palkintoa hakea ;) No vitsi vitsi, mutta ihan hyvistä tuloksista Unnin pisteet koostuivat, mm. piirinmestaruus pronssia. Vuosi vielä ja sitten on varmaan aika antaa muillekin tilaa ;)

Huippufiilis

Tiiättekö sen onnistumisen tunteen, jota ei kaupasta osteta eikä pelkillä metsälenkeillä hankita? Se on aika huisi fiilis ja eilen oli taas sellainen päivä. Unni on kyllä näitä päiviä tänä vuonna tarjoillut oikein urakalla niissä vähissä häppeningeissä missä on käyty.

Hallikauden ekat kisat ja ihan kunnon talvikisat olikin, kun lämpömittari paukahti ihan kerralla kunnolla pakkasen puolelle. Onneksi OKK:n uusvanhassa hallissa oli lämmin kisata ja uusi pohja tuntui oikein mukavalle myös näin kisoissa. Treeneissähän oli se jo testattu. Unnin kanssa heittäydyttiin ihan hurjaksi ja ilmoitin sen kaikkiin kolmeen tarjolla olleeseen starttiin. Hypäri meni verryttelyksi ja tuntuman hakemiseksi. En oikein osannut luottaa ohjaukseen ja hölmöjä mielikuvia pyörittelin viimeiseen asti päässä. Rata menikin vähän lälläriohjauksella ja tuloksena vitonen rimasta, kun ohjaus okserin jälkeen tökkäsi täysin ja tavalliselta hypyltä kolahti rima alas. Olin satavarma, että rima tuli alas, mutta sitten joku ääni sanoi päässä, että entä jos se ei tullutkaan. Valitettavasti tämä ääni tuli liian  myöhään ja suoralta putkelta kääntyminen meni sitten ihan flatiksi, sellaiset 3-4 metriä, mutta sen jälkeen lopun huimaan 6 esteen ohjaukseen oli tyytyväinen. Siinä oli sitä tekemistä jota olisi saanut olla alusta asti.

Toiselle radalle jo huomattavasti luottavaisemmin mielin ja varmana osaamisesti. Nollalla maaliin ja olen tyytyväinen hyppylinjoihinkin. Alun pyöritys oli hitaahko, mutta sitten lähti hyvin käyntiin ja loput linjat olivat hyviä. Sijoitus 4/44. Kolmas rata samalla mielellä, nyt hidastelua tuli puomilla, koska edellisellä radalla olin ottanut kontaktit hyvinkin vapaamuotoisesti ja nyt piti olla tarkkana, ettei koira karkaa väärälle esteelle puomin jälkeen. Nopeampia nollia tältä radalta hieman enemmän ja Unnin sijoitus 7/35. Tupla kuitenkin ja Unnikin näytti kuinka varma se voi olla ohjaajan onnistuessa.

Sepä oli sitten meidän viimeinen kisa tälle vuodelle. Lopputuloksena nollia 16 startista viisi kappaletta, kaksi yliaika nollaa (+0,07 ja +1,91), piirinmestaruus pronssia ja agility-sert. Ei mitenkään päätähuimaava nollaprosentti, mutta kuitenkin lähes jokatoinen rata puhtaasti maaliin. Että tyytyväinen saa olla tähän vuoteen sekin seurauksena, että agi tippui keväällä ja kesällä auttamattomasti nomen jalkoihin niin kiinnostuksen kuin treenimääränkin suhteen. Hyvä Nuu :)

Mikä helteinen menestys!

Piirinmestaruuksissa voi näköjään sattua ihan mitä vain, kun kahden peräkkäisen radan yhteistulos ratkaisee. Unnin kanssa kisattiin KAS:n järjestämissä piirinmestaruuskisoissa kahden vuoden tauon jälkeen hyvinkin tuloksellisesti. Mitalikantaan palattiin nappaamalla vitosen yhteistuloksella pronssia! Eniten kuitenkin iloitsen siitä kolmannesta sijasta päivän toisella radalla. Sijoitus kahden kelpien jälkeen toi Unnille toisen agility-serttin! Valiokellon lähdettyä käyntiin marraskuussa on meillä hetki aikaa ennen kuin siitä kolmannesta voidaan edes haaveilla.

Ja taas syötiin hampurilaista.

Olen niin tyytyväinen tähän tulokseen, sillä siihen starttimäärään nähden mitä meillä on takana tälle vuodelle, on tämä paremmin kuin hyvin. Ensimmäisen radan löysäilyt ja niistä varmasti johtunut se vitonenkin, menevät ihan omaan piikkiin kun koiran virittelyt ja oma asenne olivat luokattoman huonot. Näihin molempiin toki vaikutti 25 asteen helle ja saunamainen kosteus. Toiselle radalle löysin uuden tsempin ja se kannatti. Tämä asenne kun kantaisi myös seuraavissa kisoissa.

Vuoden Agility Nuusku

Unni valittiin Oulun Seudun Noutajakoirayhdistyksen vuoden 2010 Agility Nuuskuksi. Olikos tämä nyt neljäs kerta peräjälkeen? Kilpailu tosin palkinnosta ei ole kova, mutta oli Unnilla kuitenkin viime vuoden tuloksissa mm. ensimmäinen agility-sert.

Verta, hikeä ja virhepisteitä

Unnin kanssa pitkästä aikaa kisaamassa OKK:n isoissa kisoissa. Lämmin päivä tarjosi hyvän hien pintaan ja kolme kisarataa, joista kolme virhepistetulosta. Ensimmäinen hyppyrata oli vaativa eikä sieltä nollia vissiin tullut kuin kuusi. Unnille niistä se viimeinen, valitettavasti yliaikaa 0,07 sekuntia! Toisella radalla liikuttiin kuin etana tervassa, olen kuitenkin omaan työskentelyyn tuolta ensimmäiseltä agilityradalta tyytyväisempi. Luulen tuota yliaikaa (0,74 sekuntia tällä kertaa...) kertyneen kuitenkin eniten yhdestä väärään suuntaan kääntymisestä ja siitä seuranneesta kiepistä. Kolmanneksi viimeinen rima alas, kun tuli ajettua koira liian ahtaalle. Viimeinen rata oli parasta tykitystä ja mielestäni parasta ohjaustakin yhtä kohtaa lukuunottamatta. Harmikseni sössin vain keppien aloituksen - kolme kertaa. Yksi rimakin oli tullut jossain vaiheessa alas (liian reipas vedätys keinulta seuraavalle hypylle), joten kaikenkaikkiaan virhepisteitä 20 ja yliaikaa keppien sössimisestä reippaat 20 sekuntia. 

Päivän päätteksi huomasin viimeisen radan jälkeen Unnin takajalan olevan kintereestä aivan veressä. Hieno juttu :( Olin jotain epäillyt jo ennen radalle menoa, mutta en nähnyt haavaa, kun karvat (ja vissiin kuivunut veri) sen päällä sopivasti peittivät koko komeuden. Revittely oli aukaissut haavan uudelleen ja sittenhän verta tulikin. Olipa mukava kaivella tekonurmen kumirouhetta syvästä pistohaavasta ulos. Kotona puhdistaessa kunnolla haavaa näytti kuitenkin, että olin kaikki rouheet saanut kaivettua jo kentällä sekä estettyä laastariviritelmällä uuden lian menemisen haavaan. Puhdistaminen johti kuitenkin taas siihen, että vessa näytti kuin kurkku olisi leikattu auki joltain. Jospa se tuosta kuitenkin taas tyrehtyisi, kuten tähänkin mennessä on jo kahdesti tehnyt. 

On se Unni kuitenkin aika sissi. Muistan yhden nomekokeenkin, jonka se suoritti loppuun asti haava jalassa. Haavahan silloinkin huomattiin vasta sen palauttaessa hakuruudun viimeistä riistaa. Eikä haava haitannut laisinkaan työskentelyä. Nyt Unni joutuu kuitenkin sairaslomalle, vaikka se kuinka mielisi hommiin.

Hyvä Nuu!

Pakkaspäivä pisti miettimään kaksi kertaa viitsiskö sitä ja jaksaisko sitä ajella Virpiniemeen kisoihin. Koska ei olla täysin vedestä tehty ja meidän jäätymispiste on vähän vähemmän kuin nolla niin olihan se avattava tämän vuoden kisaurakointi. Kivan kinkkisiä ratoja oli Rauno Virta väsännyt ja tuli taas uusia treeni-ideoita. Vinot lähdöt kontakteilta ja okseri kun unohtuu vähän turhan hyvin treenattavien asioiden listalta. Tuo okseri koitui ekalla radalla kohtaloksi, kun yllättävästi irronnut koira ehtikin mutkasta vähän turhan nopeasti hitaan ohjaajan matkaan ei se vissiin sitten ehtinyt rekisteröimään seuraavaa hyppyä okseriksi. Onneksi ei käynyt pahemmin, vaikka naamallaan kynti hetken hallin tekonurmea ja vitosella päästiin ihan maaliian asti. Toiselle radalle viisastuneena hyppyytin okseria omaa vuoroa odotellessa ja maltoin radallakin viedä sen rauhallisemmin. Vinot lähdöt kontakteiltakin onnistuivat jotenkuten (vaikkakin se A oli vähän turhan liukas...) ja nollalla maaliin. Hyvä nolla se olikin loppujen lopuksi, sillä sijoituttiin toiseksi (2./24) kahden bordercollien väliin :) Onhan se treeneissä tehnyt koko talven hyvää työtä, mutta nyt tuntuu rytmi löytyneen kisoissakin. SM-kisat ei vaikutakaan enää niin kaukaiselle ajatukselle, josko tässä ehtisi enemmänkin kisaamaan, että saisi vielä ne kolme puuttuvaa nollaa pakettiin.

Huolimattomuutta

Jos pitäisi yhdellä sanalla kuvata Unnin ja minun tämän hetkistä agilitymenestystä, se sana olisi ehdottomasti tuo otsikon sana. Vuoden 6. ja 7. startti olivat sitä samaa sarjaa kuin viisi edellistäkin. Ekalla radalla huolimaton kepeille lähetys ja toiseen väliin sisälle, sitten vielä muurilla kättä alas ja palikat sen mukana. Tuloksena siis 10 ja ihanneajan ylitystä 0,06s. Eli vauhti kuitenkin ihan ok, kun ehti kepitkin korjaamaan. Unni kuitenkin ehti pujottelemaan hetken matkaa. Toiselta radalta unohduin ihastelemaan kuinka napakasti koira kääntyi muurilta ja taakselähetys auttamattomasti myöhässä, joten potkaisin sitten koiran päin siivekettä. Sen jälkeisistä tapahtumista ei selkeää muistikuvaa, mutta tarkistin koiran ja jatkettiin rata loppuun. Paska, loppurata kun mentiin hyvällä fiiliksellä ja olisi varmasti ollut reilusti (flatiksi) alle ihanneajan, jos tulos oltaisiin saatu. Hylky nyt siis eikä yhteistuloksella oltu kilpailemassa piirinmestaruudesta ;)

Agi-Nuusku 2009

Viime vuonna saatiin jotain tuloksia räävittyä kasaan, joten niillä käytiin sitten hakemassa OSN:n vuosikokouksesta Agi-Nuusku 2009 kunniakirja ja lahjakortti Mustiin ja Mirriin. Työvoitto :D

Jee nolla!

Tappion ja epäonnen putki on katkaistu! Tehtiin Unnin kanssa yksi hikinen nolla viikonlopun kisoissa, mutta kyllä se tuntui hyvälle niiden lukuisten ohjausvirhevitosten jälkeen. Vähän kaivelee, että PiirM-2 -putki katkesi myös, kun toiselta radalta napsahti HYL, mutta se tuli sellaisesta kohdasta, että tällä treenillä ei muuta voinut odottaa. Unnin kanssa tekemiseen on aika tiukilla, kun pitää vaan lukealukealukea ja kirjoittaakirjoittaakirjoitta, mutta jospa se tämän syksyn aikana helpottaisi.