Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuli-pennut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuli-pennut. Näytä kaikki tekstit

perjantai 22. elokuuta 2014

Allikon Tulen Voima a.k.a Herra Hoppu



Oodin Hoppu-poika muutti reipas viikko sitten takaisin Suomeen. Omistaja halusi koirasta luopua ja koska olin sanonut jo aiemmin, että olen valmis välimatkasta huolimatta lunastamaan pennun takaisin milloin vain, päädyimme kaupan purkamiseen. Näin siis Hoppu lensi jo toista kertaa elämässään lentokoneella ja kaupanpäällisenä matkusti vielä junalla Helsingistä Ouluun. Kuinka moni muu puolivuotias koirapoika on matkustanut niin lentokoneessa, bussissa kuin junassakin! Ja mikä helppo matkakumppani kaveri oli. 

Tässä on nyt viikon ajan tutustuttu uudelleen ja aika lailla sama viikari se tuntuu edelleen olevan. Innokas noutaja ja nenän käyttäjä. Hyvä uimari. Peloton kiipeilijä. Ja se kinttu nousee edelleen yhtä komeasti kuin 7-viikkoisena ;) Kunhan tässä on saatu koulutus ja tottelevaisuus käännettyä suomen kielelle, Hoppu etsii uutta kotia ja tiedustelut ovat tervetulleita.


Hoppu 8 viikkoa, © T. Pikkuaho

Hoppu 13 viikkoa, © Karen Lisager


sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Omiin koteihin

Vappuaattona Vimma ja Hoppu lensivät maailmalle. Kirjaimellisesti. Hopusta tuli tanskalainen ja omistaja on Annika Christiansen. Vimman osoite on Ruotsissa Ammis Fälthin luona.

Ajoimme koko koiralauman kanssa Kuopioon ensin keskiviikkoiltana ja torstaina matkaa jatkettiin Oodin ja pentujen kanssa Helsinki-Vantaan lentokentälle. Siellä meitä vastassa oli Vimman tuleva perhe, jonka kanssa molemmat pennut lensivät Arlandaan ja sieltä vielä ajoivat autolla reippaat 300km etelään päin. Hopun tuleva omistaja tuli perjantaina noutamaan pentunsa Ruotsista.

Pitkä oli pentujen matka, mutta ne saivat pelkkiä kehuja uusilta omistajiltaan tavastaan matkustaa. Pennut olivat nukkuneet kaikki matkat ja touhusivat reippaina niin lentokentällä kuin perille päästyään. Toivottavasti yhteiselo lähtee yhtä sujuvasti etenemään ja saan kuulla pennuista jatkossakin positiivisia uutisia. Parempia koteja en olisi pennuille osannut toivoakaan ja olo on nyt huojentunut. Nyt voin keskittyä Oodin treenaamiseen ja Vauhtiin tutustumiseen. Onnea elämään Vimma&Houppo!


keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Minun koira

Tässä on minun Vauhti eli Allikon Tulinen Lempi. Vauhti aikoo kasvaa yhtä hienoksi koiraksi isona kuin äiskä ja iskä on. Kuvat on ottanut Raija Gärding.




Kyllähän sekin jo kertoi, että Vauhti (eli Pikku-Oodi) on minun pentu, kun sen valtuutusavain, jolla koira siirretään omistajan nimiin, loppui koodiin HM.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Nimet!

Nyt on nimet ja sirut lapsilla. Tyttöjen nimien suhteen piti tehdä sellainen kompromissi, että nimet meni luonteen piirteiden mukaan eikä sen mukaan mikä pentu jää minulle. En saa tehtyä päätöstä tyttöjen välille, että kumpi on meidän koira. Unnilta jos kysyttäisiin, jäisi Vimma taloon. Se nimittäin on Unnin suosikkipentu.

Hoppu on virallisesti Allikon Tulen Voima. Toivottavasti tulevaisuudessakin vahva ja reipas noutaja.


Vimma on Allikon Tulisielu. Reipas ja itsenäinen etsijä.


Vauhti on virallisesti Allikon Tulinen Lempi. Kaikkea ja kaikkia rakastava kaunotar.



perjantai 4. huhtikuuta 2014

Tanner tömisee

Hieman kuivatun riistan maistelua tänään ohjelmistossa. Fasaanin siipeä sekä jäniksen että kauriin kinttuja. Tanner vain tömisee, kun toiset viilettää aarteidensa kanssa pitkin pihaa. Reipas meno jatkui ruokailuna ja sen jälkeen päättömällä juoksentelulla, jonka seurauksena tytöt pyyhälsivät aidan (yli 150cm)  ali pyörätielle. Minä perässä kuin paraskin hevonen, pennut kainaloon ja Hoppua houkuttelemaan niin lähelle aitaa, että sain sen hivutettua meidän kanssa samalle puolelle. Pentujen kanssa takaisin päin kiipeäminen kun olisi ollut sula mahdottomuus ilman, että ne olisivat ehtineet karata uudestaan aidan ali... Siinä sitten liki 15kg koiraa sylissä kiertämään taloa ja etuovesta sisälle.

Hoppu:





Vauhti:









Vimma:





Pakollinen söpöstelykuva meidän merkitystä ;)

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Kuusi viikkoa täynnä!

Maanantaina pennut täyttivät jo kuusi viikkoa. Täällä on aika kova meno ajoittain... Etenkin iltaruuan jälkeen on jytinä aikamoista! Paljon on pentujen kanssa tehtykin ja kiva, kun ovat siinä iässä, että jaksavat kaikenlaista touhutakin.

Vähintään joka toinen päivä on pyritty käymään kotipihan ulkopuolella ja ajettu pentujen kanssa jonnekin kauemmas autolla. Kolmikko on reippaan rohkea tutustumaan uuteen ympäristöön, kunhan automatkan jäljeen unilta heräävät. Valitettavasti lakoavat vain jokainen omaan ilmansuuntaansa, että tarkkana saa olla, ettei kukaan mene hukkaan. Omalla pihalla pennut ulkoilevat myös hyvin mielellään ja lämpimänä päivänä saattavat olla siellä monta tuntia putkeen. Meillähän Oulussa on päivät vielä melko viileitä, lämpötila nollan alapuolella, että ihan huolettomasti ei pentuja ulkona viitsi pitää. 

Kaikkea pitää maistaa, myös kissan ulkoilunarua.
Vauhti
Vauhti
Vimma
Hoppu
Unni leikittää pentuja hyvin mielellään. Se voi leikittää kaikkia kolmea kerrallaankin, kun Oodilla pakka ei niin hyvin pysy kasassa. Joskin Oodi imettää pentuja vieläkin ja jossain vaiheessa useamman kuin yhden pennun kanssa leikki sitten vääntyy maidon jahtaamiseksi. Unni on oikein hyvä leikkitäti. Antaa roikkua hännässä ja karvoissa eikä välitä vaikka vähän jalasta purtaisiinkin. Raja menee siinä, että Unnin päälle ei saa kiivetä. Paitsi joskus ;) Unni osaa siis myös kertoa pennuille mikä on väärin ja pääsevät oppimaan aikuistenkoirien kieltä jo kotona.

Hoppu
Kovasti pentuja olen yrittänyt arvioida, että millaisia ovat ja mikä se oma pentu olisi ja kuka lähtee sijoitukseen. Uroksen koti peruuntuikin, joten uroskin on jälleen omaa kotia vailla. Hoppu on hyvin mukavan oloinen poika. Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvailla, sanoisin sitä järkeväksi. Sillä on tässä vaiheessa mukavan mallinen pää ja kropassakin jotain muotoa. Salaa olen jopa tyytyväinen, ettei se lähdetään Tanskaan vaan jää toivottavasti lähemmäs. 

Pennut ovat hyvin tasalaatuisia kyllä luonteeltaan. Tyttöjen välille olen eroa yrittänyt saada, mutta ei se luonteen puolesta oikein onnistu. Vimma ehkä aavistuksen itsenäisempi ja Vauhti seurallisempi, mutta siinäpä se. Riistaa molemmat tytöt kantoivat innokkaasti. Vimma nappasi linnun heti kantoon ja viiletti sen kanssa pitkin pihaa, kun Vauhti enemmän tyytyis retuuttamiseen. Pienet on erot ja voinkin olla tyytyväinen, että kun pentue on näin pieni, on se todella hyvänlaatuinen ja tasalaatuinen tähän asti ollut. Saa nähdä saadaanko eroja pentujen välille ensi lauantaina pentutestissä. 

Vimma
Vauhti
Näin kuuden viikon ja parin päivän iässä näyttää, ettei pennut ole enää mitään monstereita vaan jalkaa alkaa olemaan vatsan kokoon suhteutettuna jo ihan kivasti. Hoppu painoi tänään 5,5kg, Vimma 4,6kg ja Vauhti 5,2kg. Tiedä sitten kuinka luotettava lopputulos Hopulle ja Vauhdille ihmisvaa'alla yhteispainosta oma paino vähentäen saatiin... Vimma vielä suostui istumaan pesusoikossa, jotta saatiin punnittua talousvaa'alla.

Vimma 5 viikkoa
Hoppu 5 viikkoa
Vauhti 5 viikkoa
Kun pennut täyttävät 7 viikkoa, ne joutuvat eläinlääkärin syyniin ja sirutetaan, jonka jälkeen rekisteröinti voidaan viedä loppuun. Nimet on mietittynä, mutta vielä pitää päättää kuka on kuka. Pennut olisivat 8 viikon ikäisinä sitten valmiita muuttamaan omaan kotiin, paitsi se yksi ;), ja toivottavasti rekisteripaperitkin ehtisi siihen samaan matkaan.

Vauhti 5,5 viikkoa
Vimma 5,5viikkoa

Hoppu 5,5 viikkoa

Vimma  johtaa, Vauhti seuraa.
Vauhti

Vauhti ja Vimma
Vimma 5,5 viikkoa
Vauhti 6 viikkoa

Hoppu 6 viikkoa

lauantai 22. maaliskuuta 2014

4 viikkoa

Pennut ovat jo ihan oikeita koiria. Syövät, haukkuvat ja kakkivat. Ja ovat tietenkin äärettömän suloisia.

Pikkuiset
 Maanantaina tasan 4 viikon iässä Hoppu ja Vauhti painoivat jo liki kolme kiloa, Vimma pari sataa grammaa vähemmän. Aitausta laajennettiin ja korotettiin taas, kun liikkumistilaa piti saada enemmän ja Vimman johdolla koko poppoo ymmärsi kuinka jo kerran korotettu aitaus ylitetään. Nyt tuo isokin aitaus on jo purettu pois ja pennut ovat vallanneet käytännössä koko asunnon. Vain makuuhuoneen ovella portti pidetään kiinni, koska sängynalustaa ja muita pikkurakoja oli niin mahdotonta tukkia, että pentujen valvominen olisi mennyt mahdottomaksi. Vimma etenkin on hyvin rohkea tutkimusmatkailija, välillä vähän liiankin...Hoppu ja Vauhti vaikuttaisivat olevan aika samasta puusta veistettyjä, hieman maltillisempia. Asunnon valtaamisen myötä pennut ovat saaneet uuden aikuisenkoiranmallin, kun pennuista hyvin kiinnostunut Unni elää nyt pentujen kanssa samassa tilassa. Kun koirat jäävät keskenään kotiin, pentujen tila rajataan suurinpiirtein edellisen aitauksen kokoiselle alueelle ja Unni on vielä toisessa huoneessa portin takana.

Vimma
Hoppu & Vauhti


Vauhti
Pennut ovat käyneet myös ensimmäisen (tai jos tarkkoja ollaan niin toisen ;) ) kerran autoilemassa. Koko poppoo nukahti kevythäkkiin ilmeisesti jo ennen kuin isolle tielle asti päästiin, sillä hyvin vähän sieltä ääntä kuului eikä protestointia ollenkaan... Kerrassaan helppoa.

Pikkuhiljaa myös ruokinnassa on siirrytty enemmän oikeitten koirien malliin. Enemmän pentunappulaa, erilaisia lihoja, kanamunaa, piimää ja muita maitotuotteita. Nyt kun viiden viikon ikä lähenee, syövät pennut kolmesti päivässä nappulaa erilaisin maustein. Nappula on siis pääruokaa, mutta yritän totuttaa pentuja erilaisiin lihoihin ja lisukkeisiin jo pienestä pitäen. Pillitreenitkin ovat näin ollen alkaneet! Tunnollisesti puhalsin pilliin tänäkin aamuna kello 5, kun oli pakko antaa pennuille ruokaa, jotta saisin ne hiljennettyä ;)

Vimma ja Hoppu ruokailemassa

Varaustilanne on hieman elänyt ja vapaana näyttäisi nyt olevan toinen nartuista. Ensisijaisesti etsin sijoituskotia. Mielellään tietysti läheltä Oulua tai Kuopiota, jossa myös useasti käydään ja paljon vietetään lomilla aikaa. Tarkempi päätös kumpi tytöistä olisi sijoitukseen tarjolla, on vielä tekemättä. Pennut testataan kuuden viikon iässä ja sen jälkeen on pentujen sirutus, jolloin päätös pitää tehdä. Nimethän on tottakai suunniteltu niin, että oman pennun nimessä on tietty symboliikka, joka hakee merkityksensä ihan Almasta asti ;)


Viikolla yritin hieman seisottaa pentuja, jotta kun 5-viikkoisena otetaan tarkemmin seisomakuvia, olisi pennuilla jotain käsitystä paikallaan seisomisesta, mutta aika yrittämiseksi se jäi...

Vauhti
Vauhti
Vimma

Vimma
Vimma
Pentupaketitkin alkava alkavat muodostua. Pentujen mukaan lähtee vielä Mustin&Mirrin pentupakkauksen (kuppi, lelu, ruokaa ja makupaloja) lisäksi noutajahihnat, niiden nyt syömää ruokaa eli Golden Eagle Holistic Puppya ja Eukanuba Puppy lamb&rice, pennuille tutuilla tuoksuilla kyllästetty makuualusta (sikäli mikäli ne on siinä kunnossa, että niitä kehtaa antaa pentujen mukaan :P ) ja tietenkin Kisosen Tiinan (kennel Emkristina's) lahjoittamat damit&pillit. Joko onnistuin vakuuttamaan, että minulta kannatta ottaa pentu ;)


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...