Lyhyen läntä hiihtoloma aloitettiin ajamalla Kannukseen flattien koulutusviikonloppuun. Koulutin agia perjantai-illan ja lauantaipäivän flattiharrastajille. Pienehkö tila pakotti muuttamaan treenejä suunnittelemiani treenejä vielä paikanpäällä, mutta toivottavasti tehdyissä jutuissa oli jotain jujuakin. Flatteja oli kiva treenata, kun kaikki ohjaajat oli motivoituneita, mutta kuitenkin pääpaino oli varmasti jokaisella tehdä koiran kanssa mukavia juttuja. Vaikkei namipalkassa mitään pahaa olekaan ja itsekin sitä käytän ajoittain, niin oli vaan mukava treenata sellaisia koiria, joista jokainen palkkautui lelulla ja eikä tarvittu sitä erikseen alkaa kikkailemaan. Kivoja koiria kaikenkaikkiaan. Treenipaikan esteille hieman noottia huonoista rimanpidikkeistä ja putken painoista.
Omien koirien tarkoitus oli keskittyä löhöämään kentän reunalla, mutta pyörähdettiin pikaisesti lauantaina nometreeneissä Unnin ja Oodin kanssa ja molemmat pääsi myös ajoittain purkamaan paineita agiradalle ihan hömpötellen. Oodille nometreeneissä oli vielä ihan liikaa liikkuvia osia, kun sen kanssa varsinainen lajikoulutus on vielä ihan lapsen kengissä. Alma hoisi löhöämishommat kunnialla läpi muiden lipsuttua.
Lauantai-iltana ajeltiin Kuopioon ja sunnuntai menikin Tuusniemellä. Ihan niin nautinnollisista ulkoilukeleistä ei päästy nauttimaan mitä olin toivonut ja luistelumaratoonikin kutistui säälittäväksi pyörähdykseksi. Kuopiossa tuli nimittäin aika reippaasti lunta ja kova viima vei sitten viimeisimmätkin halut ulkoilla jäällä. Tiistaina käytiin ensin Alman kanssa kaupunkikävelyllä satamassa tarkistamassa luistelureittien kunto ja torilla munkkeja ostamassa. Aika hyvin se muisti vielä mistä kojusta niitä riisipiirakoita silloin joskus ilmaiseksi sai, kun oikein osasi katsoa. Nyt oli vain myyjä vaihtunut eikä katse enää tehonnut samalla tavalla.
Omien koirien tarkoitus oli keskittyä löhöämään kentän reunalla, mutta pyörähdettiin pikaisesti lauantaina nometreeneissä Unnin ja Oodin kanssa ja molemmat pääsi myös ajoittain purkamaan paineita agiradalle ihan hömpötellen. Oodille nometreeneissä oli vielä ihan liikaa liikkuvia osia, kun sen kanssa varsinainen lajikoulutus on vielä ihan lapsen kengissä. Alma hoisi löhöämishommat kunnialla läpi muiden lipsuttua.
Lauantai-iltana ajeltiin Kuopioon ja sunnuntai menikin Tuusniemellä. Ihan niin nautinnollisista ulkoilukeleistä ei päästy nauttimaan mitä olin toivonut ja luistelumaratoonikin kutistui säälittäväksi pyörähdykseksi. Kuopiossa tuli nimittäin aika reippaasti lunta ja kova viima vei sitten viimeisimmätkin halut ulkoilla jäällä. Tiistaina käytiin ensin Alman kanssa kaupunkikävelyllä satamassa tarkistamassa luistelureittien kunto ja torilla munkkeja ostamassa. Aika hyvin se muisti vielä mistä kojusta niitä riisipiirakoita silloin joskus ilmaiseksi sai, kun oikein osasi katsoa. Nyt oli vain myyjä vaihtunut eikä katse enää tehonnut samalla tavalla.
Alman kanssa oltiin liikenteessä vielä loistokelin aikaan, mutta kun Unnin ja tibbe Ansan kanssa myöhemmin oltiin lähdössä luistelemaan, oli keli muuttunut taas täysin. Kun lunta tuli vaakasuoraan ja tuuli oli todella kylmä, suunniteltu 7,5km luistelulenkki typistyi kahteen kilometriin. Ensimmäiseen kilometrin aikana sai tehdä töitä oikein olan takaa, jotta pääsi eteenpäin, kun toinen kilometri hujahti nopeasti myötätuuleen luistellessa. Harmi, sillä Unnista jäällä oli kiva kaivella kaikki aarteet (edellisviikonloppuisen Ice-marathonin aikaiset huonosta nesteytyksestä seuranneet oksennukset? Räkärätit? Pilkkikalat?), mutta myös juosta lujaa, kun kerrankin ei tarvinnut koko ajan odotella.
Keskiviikkona käytiin kahlaamassa kuitenkin lenkki jäällä vaikka lunta oli puoleen reiteen asti. Almakin reipastui riehumaan hangessa, kun takki lämmitti mukavasti auringon lisäksi.
Lumihankikuntoilua jatkettiin vielä hetken ajan takapihalla, jossa Oodi nautiskeli puista kaikki koristeomenat, jotka olivat vielä hypäten kiinni otettavia... Olikohan ne vähän käyneitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti