lauantai 6. maaliskuuta 2010

Yö ja päivä

Naksuttelin Oodilla pitkästä aikaa. Se on ollut kovin vähäistä, koska pidin Oodia tyhmänä ja aloitekyvyttömänä, koska se ei lähde tarjoamaan eri toimintoja. Unni oli kakarasta lähtien erilainen, kokeili kaikkea ja aina liikkeessä. Se osui oikeaan toimintoon kokeiltuaan kaikkea mahdollista ja seuraavallakin kerralla se kokeili kaikki uudestaan.
Oodi puolestaan... Ihan pikkuisenakin se vain jäi istumaan minun eteen, jos itse istuin passiivisena. Joten en ole laskenut kauheasti sen älykkyysosamäärään ja pitänyt sitä hitaan yksinkertaisena. Kunnes tänään. Olin hetken naksuttanut tietystä asiasta ja oli aika siirtyä eteenpäin, vaatia enemmän kestoa ennen palkkaa. Oodi kokeili ensin mistä edellinen maksu tuli, ei palkkaa. Kokeili toiste. Ja sitten se vain istui. Minä istuin. Oodi istui. Jatkoin istumista ja katsoin telkkaria. Mitään ei tapahtunut, Oodi vain istui. Ja sitten se toimi! Se toimi juuri niin kuin sen pitikin toimia. Ajatteliko se, pohtiko se oikesti mitä sen piti tehdä?

Milloin minä opin? Unni ei ollut Alma ja Oodi ei ole Unni. Pidän Unnissa erityisesti sen vilkkaudesta ja "mielennopeudesta", samaa piirrettä pidän sen huonoimpana. Oodissa sen keskittymiskyky on mielestäni sen suosikkipiirre, mutta se on myös hidas siinä missä Unni on nopea.

3 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Heh, kuulostaa tutulta. Arvaa revinkö Vanun jälkeen hiuksiani Saken kanssa, kun se ei tuntunut "millään" oppivan naksuttelun ideaa? Järjellä ajatellen ei tietenkään ollut mikään ihme, jos ikänsä passivoivin keinoin koulutettu koira ei opi aktiiviseksi yhtäkkiä. Mutku mutku ja miksei se nyt vaan voi tajuta...

No, oppi se lopulta. Itse asiassa heti, kun MINÄ sain taottua päähäni, että se todellakin tarvitsee vahvisteet tiheästi eikä sen kanssa voi harppoa sillä lailla kuin Vanun. Nyt se on paljon parempi ja osaa jopa tarkentaa - mutta ei, ei se ole Vanu. Se on aina hyvä muistaa, joten kiitos muistutuksesta! :)

Mites se menikään? Jokaisen koiran kanssa oppii, mitä kannattaa tehdä toisin seuraavan koiran kanssa - ja sitten se seuraava osoittautuukin täysin erilaiseksi otukseksi erilaisine vaatimuksineen... Jep jep, jatkuvaa oppimista. ;)

Henna kirjoitti...

Luulen, että Unni ja Oodi oppii naksutellessa ihan yhtä nopeasti. Unnilla menee varmaan yhtä kauan aikaa tajuta mikä se oikea asia niiden kaikkien kokeilujen joukosta on mistä maksu tulee. Ja varmaan tuo Oodikin tuosta nopeutuu, kun nyt maltan antaa sille aikaa. Unnille naksuteltiin kuitenkin pienestä pitäen ja Oodille vasta nyt aloitettu kunnolla, joten annettakoon sille vielä hitautta anteeksi.

Vanhakin koira voi oppia hyvinkin aktiiviseksi. Alma hyvänä esimerkkinä. Sille aloitettiin naksuttelemaan siinä viiden vuoden iässä monen vuoden toisenlaisen koulutuksen jälkeen. Ja nykyään se on jopa aika haka siinä, kunhan ensin pääsee juonen päästä kiinni, mihin suuntaan toimintoa halutaan viedä.

Henna kirjoitti...

Niin multa kysyi yksi noutajaihminen Oodin ollessa vasta ajatus ilmassa, että miten meinaan seuraavan koirani opettaa (nomea ajatellen varmaankin ihmisen tuntien). Vastasin sille, että ensin yritän välttää ne virheet mitä tehtiin Alman kanssa, sitten ne mitä Unnin kanssa on tehty ja jos siihen pisteeseen pääsen, olen jo todella pitkällä :D Kai ne virheet on onnistuttu välttämään (ainakin tähän asti), koska Oodilla on ihan omat ongelmat :D

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...