Jottei kaikki olisi positiivista hehkuttamista, myös negatiivisista asioista tulee puhua silloin, kun elämä koirien kanssa ei ole ruusuilla tanssimista.
Oodi on pikkuvanha tyyppi, jolla nomeen liittyvät asiat tuntuvat olevan pinnan alla piilossa sen kuin vaan hellällä kädellä pyyhkii niitä esille. Se on myös melko taisteluhaluinen ja käyttää mielellään leukojaan. Mutta. Oodi on alusta asti ollut melko itsenäinen ja sen kanssa, että minä olisin maailman ihanin asia on tehty paljon töitä. Joku meni kuitenkin vikaan tässä kombinaatiossa ja nyt minulla on käsissä mielistelevä nuori koira.
Itku ja hampaiden kiristys, kun nomen treenaaminen tyssää aina siihen samaan asiaan. Mielistelymurinaan, joka liittyy innostumiseen. Esiintyy sitä arkielämässäkin, nomessa vain luovuttamisessa. En hahmota mistä se alkoi, mutta minusta sitä on ollut aina jossain määrin. Siihen ei kieltäminen auta, rauhoittaminen kyllä, mutta sieltä se taas kumpuaa uudelleen vauhdikkaan palautuksen jälkeen. Yhteistyössähän se ongelma on, kun luovutuksessa mielistely alkaa. 9kk ja yhteistyöongelma! Kuinka mieltäylentävää, tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin. Kyllä se ääntely siitä vähenee, iän myötä, uskottelen itselleni. Minulla ei kyllä sen kanssa ole kiire ja tämän asian takia on treenaaminen ollut vähäistä ja rauhallista., yhteistä kivaa. Olen ollut välittämättä muiden ajatuksista mitä Oodin ikäisen pitäisi osata, me edetään omaan tahtiin. Nyt tosin tuntuu, että taaksepäin.
Vinkkejä otettaan vastaan.
Oodi on pikkuvanha tyyppi, jolla nomeen liittyvät asiat tuntuvat olevan pinnan alla piilossa sen kuin vaan hellällä kädellä pyyhkii niitä esille. Se on myös melko taisteluhaluinen ja käyttää mielellään leukojaan. Mutta. Oodi on alusta asti ollut melko itsenäinen ja sen kanssa, että minä olisin maailman ihanin asia on tehty paljon töitä. Joku meni kuitenkin vikaan tässä kombinaatiossa ja nyt minulla on käsissä mielistelevä nuori koira.
Itku ja hampaiden kiristys, kun nomen treenaaminen tyssää aina siihen samaan asiaan. Mielistelymurinaan, joka liittyy innostumiseen. Esiintyy sitä arkielämässäkin, nomessa vain luovuttamisessa. En hahmota mistä se alkoi, mutta minusta sitä on ollut aina jossain määrin. Siihen ei kieltäminen auta, rauhoittaminen kyllä, mutta sieltä se taas kumpuaa uudelleen vauhdikkaan palautuksen jälkeen. Yhteistyössähän se ongelma on, kun luovutuksessa mielistely alkaa. 9kk ja yhteistyöongelma! Kuinka mieltäylentävää, tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin. Kyllä se ääntely siitä vähenee, iän myötä, uskottelen itselleni. Minulla ei kyllä sen kanssa ole kiire ja tämän asian takia on treenaaminen ollut vähäistä ja rauhallista., yhteistä kivaa. Olen ollut välittämättä muiden ajatuksista mitä Oodin ikäisen pitäisi osata, me edetään omaan tahtiin. Nyt tosin tuntuu, että taaksepäin.
Vinkkejä otettaan vastaan.
3 kommenttia:
Tuota... mitä se mielistelymurina haittaa? Ok, voihan se kertoa siitä ettei koira ole täysin optimaalisessa vireessä, mutta onko sillä itse ääntelyllä jotain merkitystä NOME:ssa?
Pohtii ihminen, jonka rodussa kaikenmaailman älämölö ja örinä on enemmän sääntö kuin poikkeus. :D
Ääntely tuskin taippareissa vielä mitään haittaa, mutta nomekokeissa se on virhe. Pelkään lähinnä, että jos en huomioi ongelmaa, se pahenee. Mielistelymurina kun saattaa yltyä pahimmillaan haukuksi (silloin kun tullaan kotiin).
No niin joo, eipä se eduksi ole jos koira ääntelee metsällä... Ja hyvä pointti tuo yltyminen.
Ääntelyyn puuttuminen tuntuu minusta aika hankalalta. Mietityttää, kuinka tietoinen koira edes on ääntelystään? Ok, kyllähän niitä pystyy opettamaan haukkumaan ja olemaan haukkumatta, joten sikäli murinakin varmaan menisi samalla metodilla. Opettaa murisemaan käskystä ja sitä kautta myös olemaan hiljaa? Tai jos käytät naksutinta, naksuttaa hiljenemisestä? Opettaa vaihtoehtoinen toimintamalli tilalle? Ehkä ensin jossain muussa yhteydessä ja sitten siirtää NOME-treeneihin.
Ääh, enpä taida osata neuvoa, ei ole kokemusta tuosta ongelmasta. :/
Lähetä kommentti