"Tänään se alkaa!", mahtipontisesti tuumasin ja talutin pyörän pois lumihangesta. Unnin kuntokuuri nimittäin. Kesällä ei kokeessa ainakaan kunnosta ota kiinni, kun nyt aloitetaan kunnon kasvattaminen. Talvipyöräilyssä tulee kylmä, joten reippaasti vaan päälle, sillä koiran kanssa pyöräileminen ei ohjaajalle mitään lämmintä liikuntaa ole. Just joo!
Tiesin Unnilla olevan hankiliikunnan pohjilta ihan hyvä peruskunto, joten suunnattiin lenkille, jota pystyisi tarvittaessa helposti pidentämään kolmesta kilometristä eteenpäin ilman tylsää mutkittelua. Pienen alkuverryttelyn jälkeen Unni sai määrätä tahdin ja sitten mentiin! Ensimmäisen kahden kilometrin jälkeen lähti hanskat koriin. "Hikihän tässä tulee", ajattelin kammetessa itseäni pyörällä lumista mäkeä ylös täydessä toppavarustuksessa ja Unnin vain kirittäessä reippaampaan raviin. Neljä kilometriä ja oli pakko ottaa takin alta fleece pois. Edelleen Unni jatkoi reipasta ravia pyörän edellä ja mitä reippaampaa poljin sitä kovempaa se juoksi. Eikä varmana päästänyt minua edelle. Yliopiston kohdalla alkoi tulla lunta sen verran inhottavasti, että päätin alkaa kääntämään lenkkiä kotia kohti. Takana oli jo lähemmäs kuusi kilometriä kuntoilua ja kotiinkin oli vielä matkaa. Nythän oli tarkoitus aloittaa kevyesti!
Kotiin päästyä Unni paineli umpihankeen remuamaan ja minä tungin naamapunaisena puuskuttaen pyörän takaisin hankeen ja pakotin koiran sieltä pois. Sisällä minun rojahtaessa sohvalle ryystämään vettä kuin janoon kuolemaisillani, Unni painui maate eteeni lattialle, mutta silmäkovana tuijotti minua, mitä seuraavaksi tehtäisiin. Kuka siihen on virittänyt noin paljon virtaa? Ja kenenkähän kuntokuuriksi tämä loppujen lopuksi muuttui...
Tiesin Unnilla olevan hankiliikunnan pohjilta ihan hyvä peruskunto, joten suunnattiin lenkille, jota pystyisi tarvittaessa helposti pidentämään kolmesta kilometristä eteenpäin ilman tylsää mutkittelua. Pienen alkuverryttelyn jälkeen Unni sai määrätä tahdin ja sitten mentiin! Ensimmäisen kahden kilometrin jälkeen lähti hanskat koriin. "Hikihän tässä tulee", ajattelin kammetessa itseäni pyörällä lumista mäkeä ylös täydessä toppavarustuksessa ja Unnin vain kirittäessä reippaampaan raviin. Neljä kilometriä ja oli pakko ottaa takin alta fleece pois. Edelleen Unni jatkoi reipasta ravia pyörän edellä ja mitä reippaampaa poljin sitä kovempaa se juoksi. Eikä varmana päästänyt minua edelle. Yliopiston kohdalla alkoi tulla lunta sen verran inhottavasti, että päätin alkaa kääntämään lenkkiä kotia kohti. Takana oli jo lähemmäs kuusi kilometriä kuntoilua ja kotiinkin oli vielä matkaa. Nythän oli tarkoitus aloittaa kevyesti!
Kotiin päästyä Unni paineli umpihankeen remuamaan ja minä tungin naamapunaisena puuskuttaen pyörän takaisin hankeen ja pakotin koiran sieltä pois. Sisällä minun rojahtaessa sohvalle ryystämään vettä kuin janoon kuolemaisillani, Unni painui maate eteeni lattialle, mutta silmäkovana tuijotti minua, mitä seuraavaksi tehtäisiin. Kuka siihen on virittänyt noin paljon virtaa? Ja kenenkähän kuntokuuriksi tämä loppujen lopuksi muuttui...
6 kommenttia:
Talvipyöräilyssä EI TULE KYLMÄ! Vaikka senhän sinä taisit todeta jo :D Mitä minä olen polkenut, niin kuoritakilla, fleecellä ja alukerroksella olen pärjännyt koko talven, vaikka pakkasta olisi ollut lähemmäs -20. Älä sinä nyt ainakaan enempää laita, kun ollaan näin lähellä nollaa :D
Hmm... Muutenkin tää juttu kuulostaa enemmän siltä, että kyseessä on ohjaajan kuntokuuri :D Jaa, niinpä siellä lopussa näytti lukevankin.
Minunkin pitäisi aloittaa pyöräily partanaaman kanssa. Kunhan lumet sulavat. Niin hullu en ole, että lähtisin tuon höyryveturin kanssa näille liukkaille! :D
Se on vanha kestävyysurheilija (vetohiihtoa ja koirajuoksua), joten taitaa meilläkin käydä niin, että omistajalta loppuu kunto ekana...
Ootkos Ammi pyöräillyt koiran kanssa lumettomaan aikaan? Siinä tulee kylmä, jos keli ei ole +20 (ja silloin taas koiralle tulee kuuma), koska vauhti ei ole läheskään sitä mitä itsekseen pyöräillessä. Siksi se kunnollinen vaatetus :D
No enpä ole, mutta mun ajatuksissa koira juoksee kauniisti siinä vierellä löysässä hihnassa. Joten pyöräilijä joutuu tekemään itse kaiken työn :D
Siis vastasin edelleen talvipyöräilyyn...
Meillä ei tiet mitenkään kamalan liukkaat ole. Lunta on sen verran pehmeästi, että paikoittain tie "pakenee" renkaan alta huonommin auratuista paikoista, mutta onpahan koiran pehmeä juosta. Ihan paras pyöräilykeli oli, kun yöllä satanutta lunta oli sellainen 10cm tienpäällä ja päivällä pyöräiltiin alkulämmittelyiksi treeneihin. Unni ei vedä pyöräillessä, joten sen kanssa uskaltaa lähteä, vaikkei pito renkaissa paras olisikaan. Onneksi, sillä eilenkin sattui irtokoira tulemaan vastaan ja yhtä matkaa sen kanssa sitten pyöräiltiin hetki, kun ei antanut kiinni vaan lähti juoksemaan edelle. Mutta Oodia ja Unni en varmana uskalla ottaa yhtä aikaa :D Joukossa tyhmyys jne...
Lähetä kommentti