Voihan sus'hukka

Itsevarmoin askelin marssittiin Oodiin kanssa Muhoksella metsään jäljelle. Siinä jäljen edetessä alkoi jo sydän pamppailla, kun toisesta kulmastakin oltiin jo kunnialla tultu ohitse eikä tuomari ollut kertaakaan työskentelyn etenemiseen puuttunut vaan koira oli saanut painaa jälkeä pitkin kuin juna ohjaajan vain määrätessä tahdin. Mutta sitten tuli stoppi.

Tuli niin iso stoppi, että jäljestäminen pysähtyi kuin seinään. Koiran häntä painui alas ja selkäkarvat nousi aavistuksen koholle. Se nuuhki ja tutki, vilkaisi välillä ohjaajaa eikä lähtenyt kehoituksestakan jatkamaan. Mikä hitto sille tuli? Omassa päässä raksutti vain kello ja hoin mielessäni: "Jatka, jatka!" Koira tapaili paria sivuaskelta ja pyörähti ohjaajan vierestä takaisin stoppikohtaan, mutta ei edennyt. Sitten tuomari kysyi jo, että mitä olen mieltä. Niin mistä? Kuulema niin voimakas petoreaktio, että kannattaa kuulostella koiraa. Oltiin siinä kuitenkin nyt tovi kuulosteltu eikä edestä kuulunut minkään eläimen ääniä tai näkynytkään mitään, joten päätettiin edetä. Sanoi tuomari suorituksen jälkeen, että oli siinä sen verran harvaa metsää tulossa, että olisi me nähty ajoissa, jos siellä jokin peto olisi vielä ollut, joten sillä uskallettiin mennä eteenpäin. Otettiin jokunen metri jälkeä eteenpäin ja hieman epävarmana Oodin jäljestys jatkui. Kun jälkeä päästiin eteenpäin, alkoi varmuuskin taas löytymään ja hieman ennen kaatoa koira tarkasteli reippaasti ja rohkeasti hirvenjäljet molemmin puolin ja palasi itsenäisesti takaisin jäljelle. 

Pedon jälkiä ei jäljeltä nähty, mutta epäilys oli, että jäljen yli olisi mennyt pari, kolme tuntia sitten petoeläin. Koiran reaktio oli aivan oikea. Olisi väärin olla reagoimatta petoeläimen jälkiin ja voin olla hyvin tyytyväinen, että Oodi rohkeni jatkamaan jäljestämistä loppuun asti. Jäljestäminen kuitenkin keskeytyi eikä kehoituksesta lähtenyt jatkumaan, joten hukkahan siitä tuomittiin. Koira tiesi koko ajan missä jälki meni. Tilastotappio. Majalla yksi osallistuja osasi kertoa, että lähialueella menee nk. Pelson susilauman kulkureitti. Voihan sus'hukka siis!

Jäljestämishalukkuus: 5/6
Jäljestämisvarmuus: 8/12
Työskentelyn etenevyys: 6/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen: 12/14
Käyttäytyminen kaadolla: 3/3
Yleisvaikutelma: 4/5

 

"Hyvin ohjattu ja merkattu lähtö. Oodi jäljestää rauhallisesti hieman jarrutettuna, ja hyvin tarkasti maavainulla jälkiuraa seuraten. 1. kulma tarkasti ja makaus nuuhkien. 2. osuus myös tarkasti uralla, ja kulman Oodi merkkaa hätäisesti pysähtyen. 3. osuus alkaa hyvin, sitten Oodi tekee pysähdyksen, eikä halua jatkaa kehoituksesta huolimatta. Epäilemme pedon hajua. Otamme hieman puhdasta jälkeä, ja sitten Oodi jatkaa taas reippaasti. Lopussa vielä hirven jälkiä tarkistellaan molemmin puolin, takaisin jäljelle itsenäisesti ja sorkka haltuun nuuhkien. Hyvää jäljestystä, ilmeisesti melko tuore pedon jälki katkaisi työn toviksi."