Tuleva äitikoira (toivottavasti!) on sitä mieltä, että hän saa syödä toisten ruuat. Jo toista iltaa peräjälkeen oma kuppi imaistaan tyhjäksi sekunnin sadasosissa ja seuraavaksi sama kohtalo on Unnin kupilla. Koskaan ennen Oodi ei ole varastanut toisen kupista ruokaa, kun siinä vielä on toinen syömässä. Ehkä reissun ajan annettu, vahingossa kaupan hyllystä otettu, kevyempi ruoka on saanut vain nälän kurnimaan sen suolissa.
Myös omituista levottomuutta on havaittavissa ja se ilmenee tapoina, joita ei ole aiemmin tavattu. Eilen illalla oli minun vaatteita otettu sohvalta ja aseteltu sopivaksi makuualustaksi keittiöpyyhkeen (myöskin korkeammalta tasolta haettu) kanssa. Tänä iltana havahduin tietokoneen äärestä, kun Oodi kovasti puhisten yritti saada isoa torkkupeittoa sohvan selkänojalta vedettyä alas. Kuinka kuriton koira, kuulikohan se, kun sanoin, että nyt alkaa Oodilla hemmotteluloma ja stressitön elämä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti