Ikuisuusprojekti nytkähti eteenpäin ja Oodi on tänään astutettu ensimmäisen kerran! Ihan kivuttomasti tähän pisteeseen ei taaskaan päästy, vaan kerkesi jo turhautuminen tulla.
Oodin juoksu alkoi, kun Unni oli ehtinyt juosta viikon verran ja vaikka kuinka ajattelin, että pää on pidettävä kylmänä eikä rynnätä uroksen luo liian ajoissa, kävi siinä niin kuitenkin. Juoksu vaikutti etenevän nopeasti ja viikon juoksun jälkeen Oodi pisti poikein päät treeneissä sekaisin ja oli juniorille hyvin mielin kielin, joten päätin viedä sen progesteronitestiin. Vaikkakin jo viime juoksun aikaan olin vannonut, että niitä en enää ota, sillä omat muistiinpanot ovat paljon paremmat oikeiden päivien määrittämiseen. Tiistaiaamuna otettu proge huiteli niinkin korkeissa lukemissa kuin 7,66 ng/ml ja eläinlääkäri viestitteli perään, että äkkiä uroksen luo. Ja niinhän me mentiin. Ja aivan liian ajoissa. Oodi antoi urokselle rähäkästi hammasta, kunnes pikkuhiljaa alkoi tapahtumaan muutosta parempaan päivään. Toki niin, että ensimmäinen astutus tapahtui tänään, kun alkuperäinen suunnitelma oli vasta tänään ajella uroksen luo. Olisi pitänyt luottaa taas itseensä! Vannon taas, etten ota enää ikinä progeja.
Ei siinä osaavalla uroksella kauaa nokka tuhise, kun se hoitaa hommansa. Oodihan on toki oppinut arvostamaan liehittelevää ja kosiskelevaa sulhasta, joka pesee korvia monta päivää. Touhon suora tyyli saikin Oodin väläyttelemään raivottarensa puolen väärien päivien aikana, mutta loppujen lopuksi antoi uroksen astua itsensä ihan ilman ihmisten puuttumista asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti