WT-debyytti

Kaikkea tulee kokeilla kerran elämässä ja näillä saate sanoilla ilmoittauduin elämäni ensimmäiseen WT-kokeeseen. Täytyy myöntää, että ennakkoluulot lajia kohtaan oli melkomoiset. Oodi kuitenkin vaikutti koiralle, jonka kanssa uskaltautuisin tätäkin lajia kokeilemaan, joten menoksi.

Oodi suoritti päivän tehtävät kiitettävästi. Yksi rasti jäi kaivelemaan hampaankoloon ja tarttui noita treeninaiheita pitkin päivää mieleen, mutta kokonaisuuteen saa olla tyytyväinen. Vitsinä heitin viikko takaperin, että voittamaanhan sinne lähdetään, joten vähän se tavoite jäi, kun kotiin viemisinä oli AVO1-tuloksen lisäksi 2. sija ;) 

Kaikenkaikkiaan etukäteiskuva WT:stä osoittautui osittain vääräksi. Joo, paljon pilkun viilaamista ja pientä hienostelua, mutta tehtävät minusta melko yksinkertaisen oloisia ja koiralla on paljon aikaa palautua rastien välillä, jos jossakin tehtävässä joutuu hieman painostamaan. Aika leppoisa meininki B-kokeeseen verrattuna, jossa pitää tehtävät saada suoritettua yhdeltä istumalta onnistuneesti ja ohjauksessa painaminen pitäisi unohtua heti. 

Kaikkea pitää kokeilla kerran, mutta voi olla, että WT:tä kokeillaan vielä toisenkin kerran.

ps. On se WT muuten siitä v-mäinen laji, että päivän päätteeksi kotona on pirteä, autossa hyvin, lähes koko päivän nukkunut koira ja auringossa sekä tuulessa koko päivän seissyt, kaikesta siitä "tietojen vaihdosta" ja "raportoinnista" ja ylimääräisestä kutkatuksesta väsynyt ohjaaja. Rankkaa.