Kun huomasin, että seitsämässä vuodessa en ole onnistunut opettamaan koiralleni, että sivulta istumasta ei lähdetä silloin kun itsestä siltä tuntuu ja on omasta mielestään istunut jo tarpeeksi kauan. Ei edes silloin sännätä, kun naapurin metsästyskoirat räkyttävät vain, kun eivät muuten osaa käyttäytyä.
Mutta silloin minua hävetti vielä enemmän, kun huomasin, että edes kahdessatoista vuodessa en ole osannut opettaa koiralleni, ettei vieraitten koirien luokse sännätä luoksetulokutsuista huolimatta. Ei edes silloin, kun naapurin metsästyskoirat räkyttävät yllä mainitusta syystä.
Palaan takaisin koirakoulun penkkejä kuluttamaan vai voinko laskea edistykseksi sen, että vaikka selkeästi oppi on valunut vanhimman koiran päästä kuin vesi labradorin selästä, se seitsämän vuotias tuli kuitenkin kutsusta luokse ja vaikka seitsämän vuotias kuitenkin karkasi, jäi nuorin koko episodin ajaksi istumaan kiltisti paikalleen. Olisiko sittenkin noiden koirien aika palata alkeitten opetteluun?
1 kommentti:
Iän myötä pikkuhiljaa me kaikki taannumme pennun tasolle. Pois siis turha häpeä :D
Lähetä kommentti