sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Hankinome

Käytiin Unnin kanssa mittaamassa talven vähäisten treenien tulosta Hankinomen avoimessa luokassa. Hommat ei ihan nappiin mennyt, mutta Unni on Unni siihen asti kun sillä on päällä kaksi metriä multaa ja pari isoa kiveä ;) Keskittyminen ei siis ihan markkeeraukseen riittänyt ja kun tuollainen tiheäpuinen mäntykangas ei kauheasti anna anteeksi keskittymiskyvyn puutetta, meni kakkosmarkkeeraus hieman juoksemiseksi ennen kuin molemmat damit saatiin talteen. 

Arvonnassa ohjaaja vetäisi pitkän tikun ja päästiin aloittamaan markkeerauksella ja ohjauksella. Peruskakkonen heitettiin melko kapealle sektorille ja Unni ampaisi polkua pitkin hakemaan jälkimmäisenä heitettyä. Tämä kun ei ihan heti nokkaan osunut, päätti Unni hakea ensimmäisenä heitetyn. Tai ajautui laajentaessaan ensimmäiselle damille. Tässä vaiheessa jo arvasin, että Unni ei muista, että se toinen dami on vielä hakematta. En kuitenkaan ottanut lähetystä tarpeeksi huolella ja päästi sen hulmuamaan ensimmäiselle pudotuspaikalle. Otin koiran takaisin ja selkeästi kerroin, että ensimmäinen dami pitää nyt unohtaa ja selvällä käsimerkillä lähetin uudelleen polulle. Jälleen lähihaku meinasi livetä polun päässä turhan suureksi, mutta herne kuitenkin liikahti sen verran, että juuri ennen ajautumista ensimmäisen damin pudotusalueelle taisi mieleen muistua, että se kakkonenhan siellä hakematta oli ;) Pisteitä markkeerauksesta näin ollen 7. 

Ohjauksella ammuttiin koiran palauttaessa toista damia ja sellaiseen uraan kun vähänkään ohjausta ymmärtävän koiran pistää niin eihän siinä mitään ongelmia ollut noutaa damia polun päästä. Ohjauksesta täysi 10 pistettä.

Ohjauksen jälkeen siirryttiin takaisin odotuspaikkaa kohden ja vuorossa oli ohjattu haku. Meidän ensimmäinen sellainen ja lyhyen pähkäilyn jälkeen lähetin koiran vain voimakkaalla käsimerkillä ja jollakin käskyllä (mikähän se oli...?) suurinpiirtein alueen suuntaan. Jouduin hieman ohjaamaan alueelle koiran harhautuessa väärään suuntaan etenemisen jälkeen. Hyvin se kuunteli, joten vissiin jotain on ohjaustreeneistä mennyt perille! En nimittäin olisi uskonut, että Unni on millään tavalla ohjattavissa haussa! Osaa se siis yllättää :) Koiran haettua yhden damin seurautettiin koiraa taas ja toinen ohjattu haku olikin sitten hieman isommalla alueella. Hakualue oli pitkä ja kapea, alueelle sai ohjata, mutta ei alueella. Täällä ohjausta ei niinkään tarvittu, kun selkeä polku ohjasi koiran hyvin alueelle ja kokenut koirahan liikkui sitten alueella hyvin löytäen vaaditut kaksi damia. Lähinnä Unnia piti lähetyskäskyn jälkeen, kun se noin kymmenen metrin etenemisen jälkeen pysähtyi kysymään neuvoa, mitä se ajoittain tekee ohjauksissa, kun se on epävarma mitä saa tehdä. Kehoituksen "Joo, etsi" jälkeen jatkoi matkaansa ja teki hakua 9,5 pisteen arvoisesti.

Lähialuetyöskentelyyn en ihan ole tyytyväinen. Unni ei lähtenyt kyllä minnekään litomaan viereltä, mutta ei se kyllä seurannut mukana lyhyissä siirtymisissä (markkeerauksesta ohjaukseen, hienosäätö ennen ohjausta/markkeerausta) vaan tuijotteli paikallaan siihen suuntaan mihin kuvitteli pääsevänsä. Parin työskentely ei Unnia haitannut vaan suoriutui omista tehtävistään, vaikka mm. haun aikana ammuttiin parin markkeeraukselle ja ohjaukselle. Meille tosin sattui niin hyvä pari (avoimen luokan voittaja), että eipä he häiriötä edes aiheuttaneet, kun oli niin hyvää työskentelyä. Tuo lähialuetyöskentely kun saadaan kuntoon, niin luulen, että keskittyminen mm. noihin markkeerauksiinkin paranisi. Muuten olin kuitenkin kaikenkaikkiaan tyytyväinen ja eiköhän se tuloksen AVO:sta tulevana kesänä saa, jos sen koetyöskentelyvarmuus on tätä samaa tasoa. Hyvä Nuu!
Unni tammikuun lopussa, kun vielä oli oikeasti hanget.
Lopputuloksissa Unnin sijoitus 52,5 pisteellä oli 7./14 ja avoimen luokan tasosta ja tasaisuudesta kertoo jotain varmasti se, että 13 osallistujaa sai yli 50 pistettä, kun voittajalla oli pisteitä 58,5. Meidän paikan päällä aamulla koottu joukkue Mustit oli jaetulla toisella sijalla, joten joukkuesijoitus laski pykälän viime vuoden voitosta ;) Aika tiukka oli kuitenkin taisto, kun hävittiin vain puolellatoista pisteellä voittajajoukkueelle.

ps. Oulunsalossa oli jo kuivaa metsäplänttiä, joten ai että on kova polte jälkeä tekemään! Vieläköhän Ode muistaa miten ne kepit sieltä jäljeltä nousee ;)

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...