sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Hailuoto on hyvä paikka

Hailuoto on ollut meille kovin suosiollinen viime vuosina. Siellä sai Unni ALO1-tuloksen, voitti Flattimestaruuden näyttelyosuuden ja päätti kunniallisesti  nomeuransa AVO2-tulokseen. Oodille sieltä on irronnut ensimmäinen mejän AVO1-tulos ja eilen sitten myös ensimmäinen nomen AVO1-tulos. Hailuoto on hyvä paikka - ainakin hyvin useasti!



Koe oli yksilökoe ja suoritettiin jo tutuiksi tulleilla sisälammilla, vaikkakin taas uudesta kulmasta ja eri tavalla maastoja hyödyntäen. Itsellä kun on niin köyhä mielikuvitus niin sitä aina yllättyy kuinka erilaisia kokeita sinne onkaan saatu rakennettua. Tehtävistä ensimmäinen oli vesiohjaus matalan ja harvan kaislikon läpi. Iso osa koirista jäi jankkaamaan kaislikon takareunaan ja vaati siitä riistalle asti etenemiseen runsaasti apua. tämän jälkeen seurautettiin koiraa lyhyt matka ja tehtiin maaohjaus metsässä kumpareiden yli. Ohjauksien jälkeen matkaa jatkettiin ja otettiin hausta yksi riista pois. Edelleen matka jatkui ja seuraavana tehtävän oli kaksoismarkkeeraus. Riistat putosivat lähes linjaan, sorsalintu avoveteen ja lokki vastarannan tiheään kaislikkoon piiloon. Markkeerauksen jälkeen lopetettiin koe haulla, jossa oli sijoitettu riistoja niin vesi- kuin metsäaluellekin. Haku oli varmaan suurin ongelma koirille ja ne hyytyivät kuumana päivänä. Tuomari sanoikin jossain vaiheessa, että on ymmärrettävää, että haku on tänään vaikea (kuuma ilma, tuulta vain hyvin vähäisesti ja sekin lämmöstä johtuen enemmänkin vain ylöspäin), mutta siitä huolimatta väsyneenkin koiran pitäisi lähteä alueelle eikä jäädä lorkkimaan lähetysalueen tuntumaan. Jopa ykköstulokseen yltäneitä koiria sai mainintoja haun hiipumisesta.

Oodi osoitti olevansa kevyesti ohjattavissa, helposti hallittavissa, itsenäisesti markkeeraustehtävän suorittava ja tehokas haussa kattaen hyvin alueen, kun vesialueen jälkeen malttoi mennä myös metsän puolelle hommiin. Ai, että minua jännitti! Ennen koetta ei mitään ongelmaa, vaikka odotamista tulikin paljon, kun viimeisenä koirakkona startattiin, mutta koepaikalle kävellessäni huomasin ajattelevani, että entä jos pyörryn tähän. Kokeen aikana välillä tuntui, etten uskalla edes hengittää tai mitenkään puuttua koiran työskentelyyn, etten vain pilaa sen mahdollisuuksia.

Palkintojen jaossa lappuja numerojärjestyksessä annettaessa, tuomari totesi, että "päivän päätti erinomaisella tavalla" ja näin oli arvostelulomakkeeseen kirjailtu:

Haku: Tutkii sopivalla vauhdilla itsenäisesti miltei koko alueen. Löytää riittävästi riistaa.
Ohjattavuus: Ottaa hyvin ohjausta sekä maalla että vedessä. Selvittää molemmat tehtävät hallitusti.
Paikallistamiskyky: Havaitsee heitot ja paikallistaa ne hyvin. Esittää erinomaisen markkeeraustehtävän.
Riistan käsittely: Hyvät otteet ja luovutukset. Palautauttaa ripeästi.
Muut ominaisuudet: Rauhallinen passissa.
Yleisvaikutelma: Määrätietoisesti työskentelevä kuuliainen koira, joka esittää erinomaista työskentelyä läpi kokeen.

Tuomarina oli Timo Väisänen.

5 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Jee, onnea! :) Loistava arvostelu. Ja ihana kuulla, että Unnikin on taas hyvässä kunnossa.

Meillä hiotaan suoritusvarmuutta ja vaikeutetaan pikkuhiljaa voittajaa varten... HYVIN pikkuhiljaa. Ehkä joskus eläkkeellä ehditään sinne asti. :D

Päivi ja tytöt kirjoitti...

Jättimäiset onnittelut sekä Hennalle että Oodille! Hienoa työtä olette tehneet, NOMEssa arvostelu on niin tiukkaa ettei erheisiin ole varaa.

Henna kirjoitti...

Oi kaunis kiisto onnitteluista :)

Ja Kaisakin on löytänyt vihdoinkin sen oikein lajin pariin, rotu on vaan vielä väärä ;) Mulla olis kyllä sulle yksi kodinvaihtajaflattikin tiedosssa, takuuvarmasti innokas harrastuskoira :D Niin ja onnittelut kuninkuusluokkaan siirtymisestä! Mikäli olette Kuopiossa heinäkuun 15. päivästä elokuun alkuun, niin lähtekäähän meidän kanssa treenaamaan.

Henna kirjoitti...

Kiisto? K-I-I-T-O-S. Ei näköjään enää osaa sitäkään vähää kirjoittaa... Blogiteksteistä en edes jaksa korjata kaikkia virheitä...

Kaisa kirjoitti...

Laji on oikea juu (kerään vielä rohkeutta WT:hen) eikä koirassakaan valittamista. :) Sitten tulee ongelma, kun pitää löytää Aqualle manttelinperijä. Vai vielä flatti tähän sekalaiseen seurakuntaan, kestäisiköhän meillä kenenkään pää sitä energiamäärää? :D Toisaalta jos koiralla on kuuppa kunnossa ja sopeutuu meidän elämänmenoon, niin enpä minä ole ennenkään antanut sellaisten pikkuseikkojen kuin rodun häiritä... ;)

Hitsit kun just tultiin Kuopiosta pois! Seuraava reissu tulee varmaan vasta metsästyskauden alkaessa, tai jos minä en ehdi niin Aqua ainakin lähtee työsiirtolaan.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...