Vastustaa

Kursorin kuljettaessa minua pitkin internetin ihmemaata öitä myöten alan vaipua epätoivoon. On varmaan unohdettava pentuhaaveet, kun ei kriteereitä täyttävää urosta meinaa löytyä. Näin ensikertalaisena olen vähän arka lähtemään mihinkään kauemmas astutusreissulle. Koska niin kamalalle kuin se kuulostaakin (sillä kasvattajanhan kuuluu otta riskejä ja olla rahallisesti varautunut maksamaan maltaita), ensikertalaisen nartun kanssa lentäminen hieman kauemmas, toiseen maahan, tuntuu hieman riskipelille. Kotimaassa, ja Ruotsiinkin, on astutusjärjestelyt varmasti helpommin lyhyellä aikavälilläkin muutettavissa kuin lentokoneiden kanssa leikkiessä.

Sukutaulullisesti on paljonkin mielenkiintoisia koiria, mutta se tuloksettomuus! Tässä internetin aalloilla ratsastaessa on tullut huomattua, että ne uroksien kanssa harrastavat ihmiset on kyllä kullan arvoisia. Etenkin sellaiset, joilla on erisukuisia uroksia. Narttuja kyllä löytyy sellaisia, joilla on tuloksiakin. Jääneet vissiin kasvattajalle itselleen tai menneet toiselle kasvattajalle ;) Mutta on paljon pentueita, joissa yhdelläkään uroksella ei ole mitään tuloksia, kun narttusisarilla on. Tokihan ne tulokset kertovat ensisijaisesti vain siitä, että omistajalla on ollut aikaa ja viitseliäisyyttä sen verran, että on vienyt koiransa sinne kokeeseen/näyttelyyn, kun hyväkään koira ei itse itseään ilmoita mihinkään. Tuloksilla on kuitenkin toinenkin merkitys ja siksi mm. rotujärjestöt ylläpitävät jalostussuosituksia ja -ohjeita, joiden täyttäminen on minusta tärkeää jo siksi, että ne antavat pennunostajille edes jonkinlaisen ohjenuoran jota pitää punaisena lankana pennunetsinnässä.

Sitten jos koiralla on niitä tuloksia, on sen uroksen bongannut luultavasti jo aika moni muukin kasvattaja tai sitten koira on niin paljon käytetystä suvusta, että siihen turha enää sekaantua. Oodilla kun sukutaulussa riittää noita paljon nimenomaan käyttöpuolenharrastajia kiinnostavia uroksia (Nitro, Bob, Frodo), joten ei ole tarvetta sotkea sinne hirveästi lisää paljon käytettyjä uroksia. Niin sanotusti oma moka - mitäs toin koiran ensisijaisesti itselle harrastuskaveriksi ;)

Näin jo yksi yö unta, että Oodi astutettiin purentavikaisella petit brabanconilla. Ja onhan tässä vielä sekin mahdollisuus, että vihdoinkin varaamani silmä- ja polvitarkastus "vapauttavat" minut tästä piinasta.

Jatkan kuitenkin internetmatkustamista tutkien kotisivuja sekä tietokantoja, sillä olen aivan varma, että jotain hienoa on jäänyt huomaamatta. Aivan kuten joskus, kun jotain tavaraa ei löydä, koska se on liian lähellä.