Voidaan varmaan sanoa, että Alma on kuuro. Ehkä se jotain hyvin pientä kuulee, mutta minusta muutaman kuukauden aikana kuulo on mennyt merkittävästi huonommaksi siitä huonosta mitä se oli syksyllä. Se ei kuule, jos ruokanappula tippuu sen selan taakse eikä se havahdu, kun joku tulee kotiin. Tänään jätin Alman yksin kotia, mutta palasin hetken kuluttua sitä hakemaan. Alma oli mennyt maaten, selkä ovea kohti ja se havahtui minun tulemiseen vasta kun menin sen eteen. Toisen kerran illalla kiinnitin huomiota sen kuulottomuuteen, kun Alma nukkui keskellä eteistä ja kävelin sen yli keittiöön ja keittiöstä useamman kerran aloitellessani ruuanlaittoa. Alma nukkui sikeää unta eikä havahtunut edes rapinoihin keittiössä. Olen huomannut, että Alma nukkuu monesti sellaisissa paikoissa, jossa on mahdollista tarvittaessa nähdä mahdollisimman moneen suuntaan asuntoa tai sen ohi joutuu kävelemään. Näin se ilmeisesti pyrkii itse kompensoimaan kuulon menetystä.
Surullista, mutta olettaisin kuulon menettämisen olevan huomattavasti armollisempaa kuin sokeutumisen. Alma nyt ei ole ikinä välittänyt minun jutuista, joten nyt ei tarvitse enää teeskennellä, ettei kuulisi.
4 kommenttia:
Mieluummin kuuro kuin sokea, tosiaankin. Varsinkin kun: "Alma nyt ei ole ikinä välittänyt minun jutuista, joten nyt ei tarvitse enää teeskennellä, ettei kuulisi", niin sen elämä jatkuu varmasti yhtä mukavana kuin ennenkin. ;) Rapsutuksia Almalle!
Täällä vielä odotellaan sitä aikaa, kun eräs virkaintoilija ei herättäisi murinallaan jo siinä vaiheessa, kun lehdenjakaja kopistelee kengänpohjiaan kerrostalon alaoven ULKOpuolella... Ja ei, minä en kuule sitä, tarkistin ikkunasta.
Alman kuuloa tutkailin kun se oli joulukuussa meillä. Tuntui kuulevan silloin hiukan enemmän kuin Silva mutta on tainnut tilanne edetä. Meilläkin saisi talon purkaa ympäriltä ennen kuin mummeli herää tapahtumiin. Ennen niin herkkähaukkuisen koiran elämää tämä kuulonmenetys on kyllä kovasti helpottanut - ja sitä myötä toki myös omistajan elämää...
Meillä kohta kolmetoistavuotias pappaspanielin kuulo huononee. Suunnat mistä ääni tulee on menneet sekaisin jo viime kesänä, joten metsässä saattoi kutsusta lähteä innokkaasti etenemään ja mennä parinkymmenen metrin päästä ohi, jos ei kohdalla karjaissut. Todennäköisesti toisen korvan kuulo on kokonaan mennyt.
Tätänykyä se saattaa alkaa haukkumaan ikäänkuin jotain kuuluisi pihalta, joten ilmeisesti huonontunut on sitten viime kesän.
Kuulon menetystä en oikeastaan enää sure, koska sen vaikutukset ns. normaalieloon ovat koiralle kohtuullisen lievät. Päiväunien laatu on varmasti parantunut, kun ei joka risaukseen herää. Irtipitoa pitää hieman harkita, kun tuo tottelevaisuuskin on vanhuuden itsenäistymisen myötä aika harvinaista...
Päivi: Minusta tilanne on mennyt siitä joulukuisesta selkeästi huonommaksi. Silloinhan se kuuli vielä jonkin verran paremmin keittiön kolinat, vaikka ei hyvin silloinkaan.
Almahan on tehnyt noita väärään suuntaan lähtemisiä enemmänkin noin vuoden ajan. Saattaa juosta kovaa edellä, vaikka huudan takana sitä luokse. Päivi varmaan muistatkin sen yhden metsälenkin viime keväältä(?), kun Alma juoksi minne sattuu, kun jäi jälkeen ja sitä kutsuttiin.
Lähetä kommentti