Syksyn puuhaa

Vauhdikas syksy vei meidät viime viikonloppuna Uuraisille flattien syystreffeille. Muutenkin reissussa on melkeinpä joka viikonloppu, Rukalla ja Kuopiossa. Onneksi on koirat, joille matkustaminen on yhdentekevää.

Rukalla ja huipulla tuulee

 Uuraisille matkattiin Unnin ja Oodin kanssa Alman jäädessä ottamaan hermolepoa kotiin. Treffeillä päätähtenä oli Oodi, jonka kanssa treenasin ALO/AVO-ryhmässä nomea. Oodilla oli melko pitkä treenitauko takana sillä tassuhaavan parantelun jälkeen tauko vähän venähti, kun tiesin, että paljon olisi tehtävä eikä vain osannut aloitta mistään. Ei sitä taukoa kuitenkaan muusta huomannut, kuin että koira ei ollut edennyt sen aikana itsestään eteenpäin merkittävästi ainakaan ;) Unni pääsi jokusen harjoituksen tekemään, jotta ei ihan pelkästään huoneessa nököttämiseksi mennyt koko reissu. Unni on niin hauska, kun tiedän tasan tarkkaan sen aivoitukset, että sitä voi lukea kuin avointa kirjaa viimeistään nyt. Tulihan sitä aika monta vuotta yhdessä päätä hakattua seinään ennen kuin keksittiin miten treenaaminen sattuu vähemmän :D Hyviä treenejä kaikenkaikkiaan viikonlopulta mukaan tarttui ja syyskokouksessa viikonlopun päätteeksi kirjattiin pöytäkirjaan, että meikäläinen jatkaa rotuyhdistyksen hallituksessa seuraavat kaksi vuotta varsinaisena jäsenenä. Ei siis flattihommat heti lopu. Reissusta palattua onkin sitten yhdistyhommien lisäksi taas aktiivisesti treenattu ja uusia treenisuunnitelmia on tehty.

Jippo, Oodi ja Unni sunnuntain treeneissä.

Treenisuunnitelmia on tehty myös agilityn suhteen. Tavoitteena olisi Oodin kanssa aloittaa kisaura mahdollisimman pian ensi vuoden puolella ainakin niistä hyppyradoista. Oodi kun treenasi viime kesän siinä Unnin treenien sivussa, on kontaktit edelleen kesken ja rimatkin nostettiin maksikorkeuteen vasta tässä loppukesästä. Yritän kontakteja nyt sitten työstää vauhdilla valmiiksi, sillä muuten Oodi tekee treeneissä samoja harjoituksia kuin Unnikin. Se on erittäin innokas tässäki lajissa ja kepit on sen bravuuri. Vai kuinka moni ykkösluokkalainen hakee oikean avokulma-aloituksen yli 10 m päästä ohjaajan seistessä paikallaan ;) Tähän taitotasoon nähden Oodin agiryhmä, jossa harjoitellaan viiden esteen hyppy-putki kombinaatioita, on hieman väärän tasoinen. No sehän tarkoittaa vain aktiivista itsenäistä harjoittelua.

Unnilla puolestaan tulee 21.11. vuosi täyteen ensimmäisestä agility-sertistä, joten voisimme kokeilla josko se viimeinen irtoaisi. Hampaat irvessä sitä ei lähdetä tavoittelemaan vaan kisataan samaan tahtiin kuin tähänkin asti. Eli harvoin. Tulee jos on tullakseen. Ensi viikonloppuna ollaan menossa kisoihin, mutta silloin on vasta 20. päivä, joten ei tarvitse vielä koko asiaa edes ajatella.

Kevään näyttelykalenteriakin on aika alkaa vilkuilla ja harmittavan vähänhän noita kekkereitä täälläpäin järkevien ajomatkojen päässä on. Kokeeseen kun ilmoitta koiran, sitä voi suurinpiirtein arvella mikä koiran taso on luokkaan nähden, mutta näyttelyissä homma ei ihan niin mene. Olenkin kovin arka ilmoittamaan koiraa pitemmän matkan päähän, sillä jos reissu onkin ihan turha, nämä kun ei mitään näyttelyvoittajia ihan ole. No Kajaanin Tamminäyttelyyn Oodin nyt ilmoitin, vaikka en ole yhtään varma onko sen turkki tulossa vai menossa. Ei ollakaan käyty virallisissa näyttelyissä sitten toukokuun, joten tässähän ihan innoissaan odottaa tammikuuta. Valitettava tosiasia on, että Unni täyttää helmikuussa jo kahdeksan vuotta, joten se pääsisi veteraaneihinkin kevään aikana. Flattimestaruuden menestyksen myötä sitä alkoi ajattelemaan, josko Unniakin käyttäisi enemmän näyttelyissä. Etenkin kun lenkillä huomaan vain huokaillen tuijottavani Unnia liikkeessä. Ai että osaa koira olla kaunis liikkuessan! Suunnittelin vähän, josko sitä lähdettäisiin ihan molempien likkojen voimin Ruotsissa pyörähtämään, sillä samahan se on sinne suuntaan ajella, kun täällä asutaan.