Tiiättekö sen onnistumisen tunteen, jota ei kaupasta osteta eikä pelkillä metsälenkeillä hankita? Se on aika huisi fiilis ja eilen oli taas sellainen päivä. Unni on kyllä näitä päiviä tänä vuonna tarjoillut oikein urakalla niissä vähissä häppeningeissä missä on käyty.
Hallikauden ekat kisat ja ihan kunnon talvikisat olikin, kun lämpömittari paukahti ihan kerralla kunnolla pakkasen puolelle. Onneksi OKK:n uusvanhassa hallissa oli lämmin kisata ja uusi pohja tuntui oikein mukavalle myös näin kisoissa. Treeneissähän oli se jo testattu. Unnin kanssa heittäydyttiin ihan hurjaksi ja ilmoitin sen kaikkiin kolmeen tarjolla olleeseen starttiin. Hypäri meni verryttelyksi ja tuntuman hakemiseksi. En oikein osannut luottaa ohjaukseen ja hölmöjä mielikuvia pyörittelin viimeiseen asti päässä. Rata menikin vähän lälläriohjauksella ja tuloksena vitonen rimasta, kun ohjaus okserin jälkeen tökkäsi täysin ja tavalliselta hypyltä kolahti rima alas. Olin satavarma, että rima tuli alas, mutta sitten joku ääni sanoi päässä, että entä jos se ei tullutkaan. Valitettavasti tämä ääni tuli liian myöhään ja suoralta putkelta kääntyminen meni sitten ihan flatiksi, sellaiset 3-4 metriä, mutta sen jälkeen lopun huimaan 6 esteen ohjaukseen oli tyytyväinen. Siinä oli sitä tekemistä jota olisi saanut olla alusta asti.
Hallikauden ekat kisat ja ihan kunnon talvikisat olikin, kun lämpömittari paukahti ihan kerralla kunnolla pakkasen puolelle. Onneksi OKK:n uusvanhassa hallissa oli lämmin kisata ja uusi pohja tuntui oikein mukavalle myös näin kisoissa. Treeneissähän oli se jo testattu. Unnin kanssa heittäydyttiin ihan hurjaksi ja ilmoitin sen kaikkiin kolmeen tarjolla olleeseen starttiin. Hypäri meni verryttelyksi ja tuntuman hakemiseksi. En oikein osannut luottaa ohjaukseen ja hölmöjä mielikuvia pyörittelin viimeiseen asti päässä. Rata menikin vähän lälläriohjauksella ja tuloksena vitonen rimasta, kun ohjaus okserin jälkeen tökkäsi täysin ja tavalliselta hypyltä kolahti rima alas. Olin satavarma, että rima tuli alas, mutta sitten joku ääni sanoi päässä, että entä jos se ei tullutkaan. Valitettavasti tämä ääni tuli liian myöhään ja suoralta putkelta kääntyminen meni sitten ihan flatiksi, sellaiset 3-4 metriä, mutta sen jälkeen lopun huimaan 6 esteen ohjaukseen oli tyytyväinen. Siinä oli sitä tekemistä jota olisi saanut olla alusta asti.
Toiselle radalle jo huomattavasti luottavaisemmin mielin ja varmana osaamisesti. Nollalla maaliin ja olen tyytyväinen hyppylinjoihinkin. Alun pyöritys oli hitaahko, mutta sitten lähti hyvin käyntiin ja loput linjat olivat hyviä. Sijoitus 4/44. Kolmas rata samalla mielellä, nyt hidastelua tuli puomilla, koska edellisellä radalla olin ottanut kontaktit hyvinkin vapaamuotoisesti ja nyt piti olla tarkkana, ettei koira karkaa väärälle esteelle puomin jälkeen. Nopeampia nollia tältä radalta hieman enemmän ja Unnin sijoitus 7/35. Tupla kuitenkin ja Unnikin näytti kuinka varma se voi olla ohjaajan onnistuessa.
Sepä oli sitten meidän viimeinen kisa tälle vuodelle. Lopputuloksena nollia 16 startista viisi kappaletta, kaksi yliaika nollaa (+0,07 ja +1,91), piirinmestaruus pronssia ja agility-sert. Ei mitenkään päätähuimaava nollaprosentti, mutta kuitenkin lähes jokatoinen rata puhtaasti maaliin. Että tyytyväinen saa olla tähän vuoteen sekin seurauksena, että agi tippui keväällä ja kesällä auttamattomasti nomen jalkoihin niin kiinnostuksen kuin treenimääränkin suhteen. Hyvä Nuu :)
1 kommentti:
Hyvä Unni ja Henna! :)
Lähetä kommentti