torstai 13. lokakuuta 2011

Hiljaiseloa

Kovin hiljaista on ollut koirarintamalla. Oodi sekä Unni aloittivat juoksut, mutta ei juoksut meitä ennen ole treenaamasta estänyt. Hiljaisuutta on aiheuttanut enemmänkin koiran ja ohjaajan sairasloma. Pian mestaruuden jälkeen sairastui ohjaaja flunssaan jota on nyt yskällä kruunattuna kestänyt viitisen viikkoa. Hip hurraa, ei kauheasti lenkkeilytytä kun keuhkot on ihan tukossa. Hetkellisen paremman jakson aikana Oodi hajotti tassunsa, johonkin terävään, tuskin lasinsiruun, koska oli sen verran repaleinen haava. Kymmenen tikkiä oikean takajalan kahden keskimmäisen varpaan välissä, tassun ylä- ja alapuolella. Sitä paranneltiin sitten kaksi viikkoa vaihtaen sidettä vähintään kaksi kertaa päivässä. Ensimmäinen viikko oli yhtä tuskaa, koska lenkkeilyä vähennnettiin huomattavasti. Saatiin onneksi Emmalta ja Ringalta lainaan DogSpinny-aktivointipeli, jota Oodi sitten pelasikin hyvin ahkerasti. Toinen viikko meni jo paremmin, tehtiin jo pitempiä hihnalenkkejä ja omakin kunto oli parempi. Tikkien poiston jälkeen hihnalenkkeilyt jatkuivat, kaksi viikkoa kuului ohje. Kaksi viikkoa tulee täyteen nyt viikon vaihteessa, joten sunnuntaina lähdetään metsälenkille, jossa Oodikin saa juosta. On se sitä odottanutkin. Jalan haava on onneksi parantunut hyvin ja tasoittui tikkien poiston jälkeenkin melko nätisti. Toisaalta kaksi kärpästä yhdellä iskulla, koska tapaturma sattui juuri juoksun aikaan, sillä ihan hyvä tuo oli pitää hihnassa niitten parhaimpien päivien aikaan. En ole ihan heti yhtä tyrkkyä narttua tavannut...
Tästä se taas lähtee uuteen nousuun treenikausi kohti ensi kesää. Pieni taitotason tarkastus, asioiden muistuttelu ja syystreffit siihen talven alle, joten treeni-into on ainakin kohdillaan. Agitreenitkin pyörähtävät toivottavasti piakkoin käyntiin, tai halli siis saadaan pystyyn ja päästään aloittamaan Oodi kohti kolmosluokkaa -projekti tosissaan.

Niin ja Alma. Hiljaiseloa silläkin. Olen nimittäin ihan varma, että se ei enää kuule kuin hyvin vähän :( Jos se on makkarissa nukkumassa tai muuten ei vain näe keittiön suuntaan, ei se reagoi kuppien kilinään. Lenkillä korvattomuudessa ei ole mitään muutoksia, joskus jopa epäilen, että olen ajatellut harhoja, kun se tulee reippaammin luokse eikä jättäydy niin pahasti jälkeen. Onko kyse kuitenkin vain siitä, että se ei enää kuule, joten se luulee meidän olevan kauempana (ei saa tukea minun huihuiluista, että kyllä ne vielä lähellä on kun ääni kuuluu). Voi Almaa, onhan sillä jo ikää, mutta se on niin reipas ja hyväkuntoinen muuten, kulkee samat lenkit muitten kanssa. Välillä sitä vain havahtuu miettimään. Etenkin kun flattipiireissä tuntuu olevan tapana alkaa puhumaan jo kuusi tai seitsämän vuotiaasti koirasta mummuna/pappana (kyseessä koiria, joilla ei ole jälkeläisiä eli kyse ei voi olla jälkeläisten määrittämästä statuksesta). Ärsyttää tuollainen parhaassa iässä olevan koiran pitäminen vanhana, toivon todellakin ettei se tarkoita myös koiran eläkkeelle jättämistä kaikesta aktiviteetista.

Hiljaiseloa myös tietokonerintamalla, koska ykköskoneeni otti ja hajosi. Laiskana ihmisenä toivon, että ne kuvat mitä kovalevyllä on, saadaan vielä pelastettua... Milloinka sitä oppisi ajoissa siirtämään tärkeät asiat talteen. Olin jo aiemmin irtisanonut meidän kotisivut, mutta uusiakaan ei nyt hetkeen ole odotettavissa, koska tmeidän kakksokone on sen verran hidas, että minulla menee järki sen kanssa ja käytän ajan mieluummin johonkin muuhun kuin odotteluun tiedostojen ja ohjelmien lautautuessa.

Mutta kuten tuli jo todettua, tästä se taas lähtee hiljaisen kauden jälkeen aktivoitumaan. Uusia haasteita kohti :)

1 kommentti:

Kaisa kirjoitti...

Uh, nuo tassuhaavat ovat inhottavia!

Voi Almaa. Toisaalta kuurous on varmaan pienempi haitta kuin sokeus? Ja jos se pysyttelee lenkeillä mukana, niin kertoohan se kai siitä että Alma kuitenkin havainnoi ympäristöä vielä suht tarkasti. Ettei ole esim. dementiaa.

Jos Unni on vielä samanlainen huithapeli kuin viime näkemällä, niin en minä osaisi pitää sitä vielä mitenkään vanhana! :D Flattien keski-ikä on vissiin aika alhainen, mutta jos mitään äkillistä sairautta ei tule niin Unnin luulisi ainakin porskuttavan vielä toisen mokoman. :)

Sakessa alkaa jo näkyä pieniä vanhuuden merkkejä: nivelrikon alkua, jumiutuu helposti kylmällä jne. Rankemmista pk-treeneistä se on jäänyt nyt eläkkeelle, mutta ei aktiviteettimäärä ole muuten muuttunut mihinkään. Tehdään vain kevyempiä hommia.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...