Flattimestaruus 2011

Liki vuoden uurastus huipentui Hailuodon Flattimestaruuteen. Ja olihan se sellainen urakka, että en ihan heti ensi vuodeksi samaa alkaisi tekemään. Viikonloppu meni kuitenkin varsin sujuvasti eikä nurinoita oli korviin vielä kantautunut ;)

Omat koirat starttasivat avoimessaluokassa, kilpailivat siis varsinaisessa Flattimestaruudessa. Oodi olisi voinut vielä ALO:ssakin startata ja kilpailla kisällimestaruudesta, mutta joskus se AVO on korkattava ja mitä sitä turhaan enää ykkösen jälkeen ALO:ssa kisaamaan. 

Lauantaiaamu pyörähti käyntiin isolla hulinalla näyttelyosuudessa. Useammalla oli kahta, jopa kolmea koiraa esitettävänä, joten händlereistä oli pulaa. Unnikin pääsi yhteensä neljän eri ihmisen kanssa kehään! Näyttelyosuus menikin ihan yli odotusten, kun ensimmäinen tuomarin jatkoon poimima koira oli meidän karvaton ja turhan laiha Oodi! Toinen jatkoon pääsijä oli Unni! Kaikkiaan 8 koiraa valittiin kehän keskelle ja näistä alettiin valitsemaan viittä parasta. Vuorotellen seisottiin rivissä ja taas juostiin kehää ympäri. Unni nostettiin jonon ensimmäiseksi heti ensimmäisen juoksukierroksen jälkeen ja koiria nostettiin Unnin ja Oodin välille pikkuhiljaa lisää. Lopulta Oodi seisoi toiseksi viimeisenä ja tuomari alkoi sijoittamaan koiria. Neljä oli jo sijoitettu ja tuomari mietti pitkään, kunnes käveli lopulta Unnia esittävän Pipan luo. Wau, meidän Nuu oli juuri valittu Flattimestaruuden näyttelyn kauneimmaksi! 

Kuvia otettaessa juttelin tuomarin kanssa ja esille tuli Unnin purenta. Tuomari sanoi, että jos koiran tyyppi on hänestä muuten juuri oikea, ei pieni purentavirhe (tasapurenta) yleisvaikutelmaan vaikuta. Turkkia olisi toki toivonut lisää, mutta sanoinkin, että tällä 7 ja puolivuotiaalla koiralla ei koskaan ole runsaampaa turkkia.

Unnin arvostelu: "Flott tik med mycket vackert huvud och uttryck. Lång ädel hals. Good vinklar fram, starkt välvinklad bakställ. Rör sig bra, slarvar en dock en aning. Väl visad."

(Tyylikäs narttu, jolla on erittäin kaunis pää ja ilme. Pitkä jalo kaula. Hyvin kulmautunut edestä, vahva hyvin kulmautunut takaosa. Liikkuu hyvin, joskin hieman huolimattomasti edestä. Hyvin esitetty.)

Sijoitus 1, Vilin malja näyttelyosuuden kauneimmalle

Oodin arvostelu: "Bra huvud och uttryck. Good kropp, fine överlinje. Bra vinklad fram och bak, rör sig bra. Väl visad."

(Hyvä pää ja ilme. Hyvä runko, hieno ylälinja. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa, liikkuu hyvin. Hyvin esitetty.)

Tuomarina molemmilla Lena Sundqvist, kennel Toffedreams.

Näyttelyosuudesta suunnistin koepaikalle. Oodi oli melko alkupäässä listaa ja en käynyt katsomassa yhtään suoritusta ennen Oodin tulikastetta. Koe alkoi kaksoismarkkeerauksella. Kaksi lokkia heitettiin metsänreunasta veteenpäin rantaheinikkoon. Lokit tulivat linjaan koirasta nähden, mutta melko lyhyelle välimatkalle. Oodi haki ensimmäisen hyvin, toiseen sitä sotki juniorimestaruuspaikalta kuulunut kovaääninen ohjaus ja se pyörähti turhan nopeasti takaisin. Laitoin kuitenkin uudelleen, jolloin sai riistan suoraviivaisesti talteen. Tämän jälkeen vesiohjaus vastarannalle. Puolessa välissä vesialuetta oli kivi, joka veti koiria puoleensa. Ongelma olikin saada koirat jatkamaan kiveltä oikeaan suuntaan. Olen hyvin tyytyväinen, että Oodi suoritti ohjauksen, sillä sen kanssa on tehty niin vähän sokkolinjoja, ettei se luota välttämättä minun käskyihin, että löytäisi riistaa myös häiriön/pysäytyksen jälkeen. Vesiohjauksen jälkeen otettiin maaohjaus, jossa koiran tuli ylittää mm. polku sekä hiekkatie. Oodi ajautui polulle, koska en tajunnut sitä vahvistaa linjalla. En tuosta polusta tiennyt, ei näkynyt lähetyspaikalle. Sain sitä ohjailtua, mutta koira päätti kuitenkin tulla luokse. Uusintalähetys ja nyt paremmin vahvistaen koira menikin suoraviivaisesti fasaanille. Ihanaa, että tässäkin se lähti suorittamaan vielä epäonnistumisen jälkeen. Lopuksi siirryttiin hakuun missä kolme riistaa oli metsäpenkereellä ja kaksi vesialueella. Oodia oli jo vesiohjauksessa hieman jännittänyt, kun kivi ei ollutkaan riista. Itseluottamus oli aika lopussa ja tuotuaan nopeahkosti maariistoja, alkoi haku puuroutumaan. Koska ajattelin, että mestaruudessa pitää yrittää, en keskeyttänyt siinä vaiheessa, kun haku muuttui pistomaiseksi vaan laitoin koiraa vielä hakuun. Jonkin ajan päästä totesin tuomarille, että eiköhän tämä riitä meille tälle päivälle. Vaikka nolla-arvostelu oli hyvinkin lyhytsanainen, kehui tuomari koiraa minulle. Hyvä siitä tulee, kunhan saa ikää ja kokemusta lisää. Sille kun on tälle vuodelle ollut vähän paskoja kokemuksia, kun sen takaa on laitettu koiria noutoon/viereinen koira on karannut (ja sille on karjaistu) siinä vaiheessa, kun Oodi on jo lähetetty, niin ei se ainakaan kokemattoman koiran itseluottamusta lisää, varsinkaan tuollaisella, joka ei lähde hommiin jos noudettava ei ole hänelle.

Oodin arvostelu:

Haku: Ei lähde käyntiin kunnolla.

Ohjattavuus: Koira on ohjattavissa.

Paikallistamiskyky: Näkee molemmat heitot hyvin. Joudutaan lähettämään uudelleen toiselle riistalle.

Riistan käsittely: OK

Yleisvaikutelma: Nuori kokematon koira, jolla hieman arkuutta edetä alueelle. Tästä johtuen haku jää tehottomaksi.

AVO 0, tuomari Veli-Erkki Haataja

Unni teki loistavan markkeerauksen. Hyvät ohjaukset, maaohjauksessa kuunteli paremmin, mutta ei vesiohjauksessakaan missään nimessä huono ollut. Hakuun mennessä olin jo huojentunut, ykkösessä kiinni ja haku on Unnin vahvin alue. Jo ensimmäisellä lähetyksellä kuitenkin huomasin, että koirasta on puhti pois. Haku oli tehotonta, se kattoi hyvin maa-alueen ja kävi vastarannallakin, mutta lahden pohjukassa työskentely puuttui. Kävi melko lähellä lokkia, mutta ei aloittanut lähihakua vaan palasi takaisin maalle. Totesin taas tuomarille, että eiköhän hakuhomma jo riitä. Pettymys oli suuri startin jälkeen, etenkin kun tiedän tuon hakuhomman johtuvan minusta ja koiran turhasta painostamisesta eräässä pari viikkoa vanhassa tilanteessa, jota en nollannut hyvin motivoidulla hakutreenillä. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen Unnin lähialuetyöskentelyyn kokeessa, sillä nyt se oli sitä mitä olen sen toivonut olevan eikä minun tarvinnut kiinnittää koiraan erityistä huomiota. Oodin tavoin Unnin kanssa ei tarvinnut huolehtia sen karkaamisesta paukkuun markkeerauksessa ja molemmat seurasivat ne vähäiset pätkät moitteetta. Pettymys omaan itseensä oli sen verran suuri muistellessani tilannetta mikä Unnin haun on tappanut, että olin erittäin iloinen palkintojen jaossa kuullessani, että tuomarin mielestä haku oli vain sen verran huonoa, että kakkospalkinto saatiin kuitenkin :)

Unnin arvostelu

Haku: Hakee maariistat, mutta ei etene riittävästi vesijätölle.

Ohjattavuus: Selvittää tehtävät.

Paikallistamiskyky: Selvittää tehtävät.

Riistan käsittely: Hyvät spontaanit ylösotot ja nopeat palautukset.

Yleisvaikutelma: Hyvää työtä tänään esittänyt koira, jonka ainoa miinuspuoli tänään on haun alueellinen tehottomuus.

AVO 2, tuomari Veli-Erkki Haataja

Vaikka Oodin kanssa ei tulosta saatukaan ja Unnikin "jäi vain kakkoseen", minulle itselle jäi hyvä fiilis summattuani starttien jälkeen niiden plussia ja miinuksia mielessäni. Toivoisin kuitenkin, että jokainen miettisi hetken mitä suustaan päästää ja missä tilanteessa, itsekin päästelen niitä sammakoita ajoittain, mutta ei se tunnu mukavalle, kun ensimmäisenä menestyksen/startin jälkeen huomautetaan koirien virheistä, oli ne pieniä tai isoja.

Sunnuntai meni ollessa töissä finaalissa. Hieno finaali se olikin, koirat olivat hyvin tasaväkisiä ja keli mitä parhain seurata koirien työskentelyä. Siinä onkin tavoitetta taas kerrakseen, että saisi noita omia koulittua lähellekään samoja taitoja tai että oma koira olisi yhä yhdeksän vuoden iässä yhtä innokas työskentelijä kuin tämän vuoden Flattimestari ja veljensä. Oltiin illalla kotona joskus kuuden aikaan ja ai että minua väsytti, etenkin niiden "virkistävien" päiväunien jälkeen!