Sorsia jahtaamassa ja Luodossa

Olin koko trion kanssa Hailuodossa sorsan pyynnissä. Jahtaamassa, kun muut lahtasi... Kovin korkeaa oli lento lauantai-iltana, mutta yksittäisiä pudotuksia saatiin. Koivikkoon tippunut haavakko jäi hukkaan, kun porukan saksanseisoja ei sitä löytänyt eikä Unnin kanssa myöskään saatu ylös. Kesken koivikon perkkauksen otettiin melko rättinä alas tullut sinisorsa, joka osoittautui kuitenkin hyvinkin puolustuskykyiseksi haavakoksi. Unni, joka oli toista kertaa elämänsä aikana metsällä, ei ole mikään vahvin haavakoiden kanssa, sai kui saikin sorsan ylös. Luulen, että koivikon haavakkokin löytyi, mutta oli Unnille turhan elinkykyinen. Itse en enää siinä pimeydessä nähnyt lintua maastosta. Kaikenkaikkiaan Unni aloitti viikonlopun omalla tasollaan hyvin, teki vahvaa hakua, kuunteli maltillisia ohjeita ja oli hiljaa passissa. Jostain syystä työskentelyinto laski kuitenkin ja loppureissusta ei enää kunnollista työskentelyä irronnut enkä Unnia varsinaisesti enää hommiin laittanutkaan, kulki vain mukana, kun Oodi teki työt.

Kuultiin, että viereisellä lammella oli vain yksi koira töissä eikä se ollut lähtenyt uimaan kahta metriä pitemmälle eikä se ollut edes lintuja ottanut. Laukauksia siellä kuitenkin ammuttiin useita, joten arveltiin niiden jotain mahdollisesti alaskin saaneen. Sunnuntaina päivällä lähdettiinkin sitten edellisiltaisille paikoille katsomaan oliko sinne jäänyt enemmänkin haavakkoja. Nyt pääsi Oodi mukaan. Oodi teki hyvää hakukuviota ja törmättyämme hieman vanhempaan kiharaherraan ohjaajineen, sai Oodikin hyvää esimerkkiä kuinka alueella liikutaan. Kaikenkaikkiaan heinikosta kaivettiin kolme haavakkoa, joista Oodi nappasi mallikkaasti yhden. Itse puolestani löysin sen edellisenä iltana koivikkoon jääneen tavin ja Oodi osoitti, että hänelle kelpaa myös kylmempikin riista, kun toisen flatin jättäessä tavi koskematta, nappasi Oodi sen minulle. 

Sunnuntai-illan lento oli vielä huonompi kuin lauantain. Ne hyvin vähät linnut lensivät korkealla. Toisin kuin lauantaina nyt sentään viereisen lammella olevat metsästäjät malttoivat hieman mielensä eivätkä ampuneet korkealla lentäviä lintuja.

Muita noutoja Oodille ei sitten saatukaan. Harmi sinänsä, mutta Oodi osoitti olevansa pätevä metsästyskoiran alku. Tosin tälle syksylle täytyisi saada lisää noutoja. Että jos joku tartteis aloittelevaa noutajaa jahtiin niin saa ottaa yhteyttä :)

Maanantaina käytiin vielä ennen illan lautalle ehtimistä tarkistamassa samat maastot oliko ilta- tai aamulennolta jäänyt muiden lahtaamia lintuja. Yksi sieltä löytyi ja mukana ollut Alma olisi hyvin hanakasti käynyt elävään lintuun kiinni. Alma sitten "ryöstikin" linnun kädestäni, kun käveltiin autolle. Olipas se polleaa mummoa, kun oli päässyt sorsia noutamaan ;) Suolla/kaislikossakin Alma liikkui hyvin reippasti hajujen perässä ja olisi varmasti sorsan napannut, jos sellainen siellä olisi lymynnyt.

Noin muutenhan Hailuodon reissu oli ihan mukavaa vaihtelua. Kyllä sitä ihan mielellään aloittaa päivän käymällä koirien kanssa aamulenkillä merenrannalla :)

Aamulenkillä

"Tuo tumma nainen... " ;)