Koirat tuntuvat kiinnostavan naapuruston lapsia, vaikka vielä melko rauhassa on saatu olla. Onneksi ;) Kysymyksiä satelee roduista, nimistä, nukkumapaikoista ja saako koirat iltapalaa. Jos rodut on hukassa lapsilta, on väritkin vähän kadoksissa. Unnia ja Oodia veikattiin saksanpaimenkoiriksi ja Alman väri määritettiin valkeaksi.
[caption id="attachment_227" align="aligncenter" width="480" caption="Saksanpaimenkoiriako sittenkin?"]

[/caption]
7 kommenttia:
Ai sinäkö juttelet niille? ;) Minä vaan hätistän pois meidän aidan takaa ja kävelen mp3-korvilla lujempaa, jos näen lapsien lähestyvän. Ja silti ne välillä käy soittamassa ovikelloa. Grr.
No johan minäkin niille juttelin. Aika isoon ääneen ja taisi yks juosta itkien kotiin. Uskaltakootpa vielä kerran tulla notkumaan aidalle ja heittelemään jotain sieniä meidän pihaan koirien syötäväksi!
Meillä ne ei pääse aidalle roikkumaan ;) Tuolla yhdellä sivulla, mistä olisi teoreettinen mahdollisuus, on tarpeeksi korkea aita. Eikä ne ole vielä onneksi tulleet ovikelloja soittelemaan. Juttelukin on ollut silloin, kun mulla ei ole koirat olleet matkassa. Silloin kun koirat on matkassa ei minustakaan saa muuta irti kuin "Ei tällä kertaa saa silittää" tai "Nyt ei ehdi silittää, kun me ollaan menossa". Tai eilen annoin silittää Almaa samalla kun itse tamppasin mattoja. Koska ei se Alma siitä rikki mene ja toisaalta Oodillekin tekisi hyvää tottua lapsiin täällä Oulussakin, koska Kuopiossa käydessä on niin paljon kummitytön kanssa tekemisissä.
Joskus minäkin hellyn ja annan silittää. Yleensä kun olen liikkeellä vaan toisen kans, niin on helpompi hallita tilanne. Mutta pääasiassa en päästä, koska pelkään saavani niistä sitten loputtoman riesan.
Meidän pihassa on lauma alle 10-vuotiaita muksuja, jotka tulevat mielellään rapsuttelemaan koiraa. Sovittiin että kysyvät luvan ennen kuin tulevat, ja yleensä muistavatkin sen. Ja uskoivat kerrasta kun sanoin, etten anna Sakkea lasten talutettavaksi edes pihasssa.
Onhan se joskus rassaavaa, mutta on siitä hyötyäkin just tuon lapsiin totuttamisen suhteen. Tosin Sakke nyt on niin supertottunut, että se vain laittaa itsensä off-tilaan ja nauttii rapsutuksista, ja herää sitten kun jatketaan taas matkaa. :D Mutta sen kanssa on hyvä kansalaiskasvattaa niitä lapsiakin. Vakiorapsuttelijat osaavat jo ohjeistaa kavereitaan, miten koiraa lähestytään ja ettei saa kiljua eikä hyppiä ja että Sakkea saa halata mutta vieraita koiria ei... ehkä se pelastaa ne joskus jonkun koiran hampailta tai parantaa jonkun aremman mahdollisen koirapelon. (Ainakin sitä minä hoen itselleni, kun hermo kiristyy. ;) )
Ja okei, jos Hennan flatit ovat olleet sakemanneja, voin ehkä antaa anteeksi sen, että (keskariksi kohtalaisen kookasta) Sakkea on usein luultu kääpiösnautseriksi... siis aikuisten taholta. :D Lapset eivät yleensä tunnista rotua senkään vertaa.
Niin minäkin olen ajatellut, että parempi selittää miksei saa silittää ja antaa sitten joskus silittää Almaa, kuin kestää kiljuvia ja ympärillä juoksevia lapsia, kun eivät tiedä miten pitää käyttäytyä. Tosin tuo yks oli jo viemässä Almaa mukaan leikkeihin, mutta hahahah siinähän yrittää saada Alman hievahtamaan hyvästä makuuasennosta :D Ja ehdoton ei tuli siihen, kun kysyi saisiko taluttaa pihassa (ikää kysyjällä jotain 6v).
Asia selvitettiin eilen vanhempien kans, joten sitä osin homma OK :) Mutta lapsilla ei ole ollut alunperinkään lupaa lähtä pihasta ja mennä pyörätien yli, joten saapa nähdä, pysyvätkö nytkään pois... Nämä oli sellaisia 4-vuotiaasta 7-vuotiaaseen, unohtavat tietty helposti. Sen sienen minä melkein vielä ymmärrän, mutta kaljapullo on vähän liikaa. Siitä ei valitettavasti tullut puhuttua, kun mulla meni vähän ohi lasten selostus pihaan heitetystä lasinpalasesta. Muistin vasta jälkeenpäin ja löysin tosiaan tuon pullon.
Lähetä kommentti