Tunnistettu

Siirin livahtaessa tarvittaessa hyvinkin huomaamattomasti pihalle totesimme olevan tarpeen jonkinlaisen tunnistusmerkinnän, joka on tavallistenkin ihmisten luettavissa. Ei sen puoleen, ei Siiriä ole sirutettukaan, että sillä mitään ammattilaisenkaan luettavaa tunnistinta olisi. Alkuun se sai tyytyä Unnin lätkään, joka kuitenkin tuntui häiritsevän sitä jonkin verran. Jonkin verran tarkoittaa, että kissa juoksee pitkin seiniä, kun yrittää saada kaulassaan roikkuvaa killutinta kiinni... Aikani raivoilemista katseltuani tilasin Siirille oman lätkän, jossa on meidän molempien numerot Siirin nimen lisäksi. Ei tarvitse enää kantaa luunmuotoista koirien nimikylttiä, vaikka syöhän tuo luukuvioitu Oodin pentupanta vielä katu-uskottavan kissan itsetuntoa.

[caption id="attachment_168" align="aligncenter" width="320" caption="Siiristä saa soitella"][/caption]