Tottakai, kun kakarakoira on ilmoitattu siihen yhteen ja ainoaan näyttelyyn ja sitä on sitten odotettu kuin kuuta nousevaa käy näin!
Olin uittamassa koiria ja koska meidän vakiranta oli sotkettu aivan nokiseksi ja puoliksi palaneita puita oli nakeltu ranta täyteen, päätin vielä viedä koko sakin puhdistautumaan seuraavalle sopivalle uittopaikalle, jossa tänä vuonna ei vielä oltu käytykään. VIRHE! Oodin onnistui osua johonkin heti ensimmäisen kerran mentyään uudessa paikassa veteen ja kotiin lähtiessä tutkiessani jalkaa tarkemmin, näytti vasemman takasen tassu ikävän veriselle. Onneksi ei oltu kaukana kotoa, kun Toni oli lähtenyt jo autolla yöksi töihin. Kävin kyllä nopeasti mielessä, että kenelle soitan ekaksi, jos kävelemisestä ei tulisi mitään tai jos haava osoittautuisi kotona lääkäriä tarvitsevaksi.
Verenvuoto lakkasi nopeasti ja kotona puhdistamisen jälkeen näytti haava vain siistille eikä kovin pahalle. Sellainen sentin levyinen V-muotoinen palkeenkieli siinä polkuanturan vieressä oli. Hyvässä paikassa sinänsä, että tuossa itse haavaan ei kohdistu suoraa rasitusta, mikä on paranemisen kannalta hyvä. Vaikka haava vuosi paikanpäällä kauhistellessani muka paljon, ei kotona puhdistaminen ja haavan sörkkiminen saanut vuotoa uudelleen aikaan. Huomattavasti enemmän aikanaan vuosi Alman katkennut kynsi. Saas kuitenkin nähdä täytyykö näyttelyreissu jättää käymättä. Ei Oodi jalkaa ontunut tai aristanut (käytti ennemminkin tilaisuutta hyödykseen ja veti narussa niin maan kauhiasti, kun en viitsinyt asiaan puuttua, jottei ylimääräisestä sotkemisesta jalan haava olisi uudelleen auennut), joten hyvällä tuurilla se vielä kehään pääsee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti