Unni ylläti ihan puskista viikonloppuna! Olin 100% varma nollasta ja siksi startti kai hyvin sitten menikin. Perusmokailua tuli vasta jäljellä, kun oikeasti alkoi jo vähän jännittää ja keskittyminen koiraan herpaantui.
Unni teki hyvää työtä ja sai sen ALO1 -palkinnon mikä tälle kesälle tavoitteena oli. En olisi uskonut. Koko startti kaikenkaikkiaan hyvää työtä. Kaksi riistan tiputtamista, mikä on niin epäunnimaista. Toinen ohjauksessa, en keksi miksi, mutta nosti ripeästi ylös sen kummemmitta. Jäljellä tiputti kanin noin 20m ennen minua keskittyessäni jo muihin asioihin, kun olin ensin jännittänyt hulluna koiran viivyttyä todella kauan jäljellä (meni ihan nenä maassa laahausjälkeä pitkin ja palautti vielä samaa reittiä). Muistutus vielä siitä, että se vaatii täyden keskittymisen, mutta onneksi kaikki meni hyvin kuitenkin.
Koe käytiin merenrannalla, pellolla ja korkeassa kaislikossa. Ensimmäinen tehtävä oli pitkä vesimarkkeeraus, jossa ensin piti edetä maa-alueellakin ihan kohtalainen matka. Kokemattomilla koirilla tämä tuotti vaikeuksia, kun itseluottamusta ei ollut tarpeeksi lähteä, vaikka avoveteen kellumaan jäänyt lokki vahva motivaattori olikin. Markkeerauksen jälkeen seurautettiin koiraa 50 (?) metriä, jonka jälkeen tuli laukaus. Seurautettiin koiraa edelleen kymmenisen metriä ja ohjaus viistosti metsän reunaan puupinon taakse. Matkalla oli matalan ojan, tai enemmänkin entisen ojan, ylitys viistosti, jonka takia monen koiran linja kääntyi kohtisuoraan metsään. Metsänrajasta koiran sai kuitenkin hyvin käännettyä puupinon taakse. Unni käytti erinomaisesti nenäänsä koettaessaan puupinon luona selvittää mistä se variksen käry oikein tulee. Ja kuunteli pilliä myös erinomaisesti! Ohjauksen jälkeen siirryttiin hakuun, jossa oli helppokulkuisesta maastosta johtuen osa riistoista aika kaukanakin. Kuudesta riistasta kolme oli pellon puolella ja kolme kaislikossa. Unnin vuoron ollessa aamuryhmän toisena ei koepaikalla tuullut juuri ollenkaan ja apuja kaislikossa olevista riistoista tuli hyvin vähän. Hyvin se sai kuitenkin myös kauimmaiset riistat ylös ja hakuintoa olisi tuntunut riittävän pitempäänkin. Vähän Unnin perisynti näkyi ja se perkkasi jonkin verran samoja paikkoja erityisesti kaislikon puolella. Markkeerauksen jälkeen otettiin vielä toinen ykkösmarkkeeraus, joka tuli veteen korkeiden kaislojen taakse. Heitto näkyi ohjaajalle juuri ja juuri, mutta tuomari oli antanut heittäjille ohjeeksi ränkättää ja linnun putoamisääni kuului myös koiralle, joten pala kakkua Unnille. Viimeiseen asti en jaksanut uskoa jäljelle pääsyyn ja kyllä se sitten tuntui hienolle loppujen lopuksi.
Nomeura taitanee sittenkin jatkua, vaikka täytyy myöntää, että ensimmäinen ajatus sen "Seuraavalla kerralla sitten avoimeen" -ajatuksen jälkeen oli, että siinäpä se nyt sitten oli meidän nometukset. Kai sen oli alitajuntaisesti itselleen ajatellut, että ALO1 on se meidän pysäkki.
Tuomarina Tobina Nyman ja arvostelussa sanottiin seuraavaa:
HAKU: Tekee itsenäistä työtä, kattaa hyvin sekä maa- että kaislikkoalueen.
OHJATTAVUUS: Selvittää tehtävän, on hyvin hallinnassa.
PAIKALLISTAMISKYKY: Selvittää ensimmäisen markkeerauksen määrätietoisesti. Selvittää myös toisen ykkösen itsenäisesti.
RIISTAN KÄSITTELY: Hyvät talteenotot, palautukset ja luovutukset.
JÄLJESTÄMISKYKY: Selvittää jäljen.
MUUT OMINAISUUDET: Käyttää hyvin nenäänsä. Tarkkaavainen ammuttaessa. Työskentelee hyvin vedessä.
YLEISVAIKUTELMA: Hyvin ohjaajansa hallinnassa oleva koira, joka selvittää koko kokeen melko miellyttävällä tavalla.
Unni teki hyvää työtä ja sai sen ALO1 -palkinnon mikä tälle kesälle tavoitteena oli. En olisi uskonut. Koko startti kaikenkaikkiaan hyvää työtä. Kaksi riistan tiputtamista, mikä on niin epäunnimaista. Toinen ohjauksessa, en keksi miksi, mutta nosti ripeästi ylös sen kummemmitta. Jäljellä tiputti kanin noin 20m ennen minua keskittyessäni jo muihin asioihin, kun olin ensin jännittänyt hulluna koiran viivyttyä todella kauan jäljellä (meni ihan nenä maassa laahausjälkeä pitkin ja palautti vielä samaa reittiä). Muistutus vielä siitä, että se vaatii täyden keskittymisen, mutta onneksi kaikki meni hyvin kuitenkin.
Koe käytiin merenrannalla, pellolla ja korkeassa kaislikossa. Ensimmäinen tehtävä oli pitkä vesimarkkeeraus, jossa ensin piti edetä maa-alueellakin ihan kohtalainen matka. Kokemattomilla koirilla tämä tuotti vaikeuksia, kun itseluottamusta ei ollut tarpeeksi lähteä, vaikka avoveteen kellumaan jäänyt lokki vahva motivaattori olikin. Markkeerauksen jälkeen seurautettiin koiraa 50 (?) metriä, jonka jälkeen tuli laukaus. Seurautettiin koiraa edelleen kymmenisen metriä ja ohjaus viistosti metsän reunaan puupinon taakse. Matkalla oli matalan ojan, tai enemmänkin entisen ojan, ylitys viistosti, jonka takia monen koiran linja kääntyi kohtisuoraan metsään. Metsänrajasta koiran sai kuitenkin hyvin käännettyä puupinon taakse. Unni käytti erinomaisesti nenäänsä koettaessaan puupinon luona selvittää mistä se variksen käry oikein tulee. Ja kuunteli pilliä myös erinomaisesti! Ohjauksen jälkeen siirryttiin hakuun, jossa oli helppokulkuisesta maastosta johtuen osa riistoista aika kaukanakin. Kuudesta riistasta kolme oli pellon puolella ja kolme kaislikossa. Unnin vuoron ollessa aamuryhmän toisena ei koepaikalla tuullut juuri ollenkaan ja apuja kaislikossa olevista riistoista tuli hyvin vähän. Hyvin se sai kuitenkin myös kauimmaiset riistat ylös ja hakuintoa olisi tuntunut riittävän pitempäänkin. Vähän Unnin perisynti näkyi ja se perkkasi jonkin verran samoja paikkoja erityisesti kaislikon puolella. Markkeerauksen jälkeen otettiin vielä toinen ykkösmarkkeeraus, joka tuli veteen korkeiden kaislojen taakse. Heitto näkyi ohjaajalle juuri ja juuri, mutta tuomari oli antanut heittäjille ohjeeksi ränkättää ja linnun putoamisääni kuului myös koiralle, joten pala kakkua Unnille. Viimeiseen asti en jaksanut uskoa jäljelle pääsyyn ja kyllä se sitten tuntui hienolle loppujen lopuksi.
Nomeura taitanee sittenkin jatkua, vaikka täytyy myöntää, että ensimmäinen ajatus sen "Seuraavalla kerralla sitten avoimeen" -ajatuksen jälkeen oli, että siinäpä se nyt sitten oli meidän nometukset. Kai sen oli alitajuntaisesti itselleen ajatellut, että ALO1 on se meidän pysäkki.
Tuomarina Tobina Nyman ja arvostelussa sanottiin seuraavaa:
HAKU: Tekee itsenäistä työtä, kattaa hyvin sekä maa- että kaislikkoalueen.
OHJATTAVUUS: Selvittää tehtävän, on hyvin hallinnassa.
PAIKALLISTAMISKYKY: Selvittää ensimmäisen markkeerauksen määrätietoisesti. Selvittää myös toisen ykkösen itsenäisesti.
RIISTAN KÄSITTELY: Hyvät talteenotot, palautukset ja luovutukset.
JÄLJESTÄMISKYKY: Selvittää jäljen.
MUUT OMINAISUUDET: Käyttää hyvin nenäänsä. Tarkkaavainen ammuttaessa. Työskentelee hyvin vedessä.
YLEISVAIKUTELMA: Hyvin ohjaajansa hallinnassa oleva koira, joka selvittää koko kokeen melko miellyttävällä tavalla.
2 kommenttia:
Hyvä Unni ja Henna! :D
Onnittelut vielä tätäkin kautta! Tottakai jatkatte edelleen Unnin kanssa NOMEtusta. Jos ei muun vuoksi niin pitäähän sun kokeilla Unnilla eri opetuskikkoja joita sitten sävellät Oodille sopiviksi ;)
Lähetä kommentti