keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Koululainen

Eilen lopettelin ulkokauden ja kävin vetämässä lupaamani viimeiset agilitytreenit lumisella kentällä. Samalla otettiin Unnin kanssa vähän hupiagia ja tokoiltiin tyhjällä kentällä. Alkoihan se olla jo melko viileää ulkotreeneihin, jos seisoskelua tuli vähänkin enemmän. Tänään hallikausi sitten alkoikin, nyt Oodin kanssa ja ensi viikolla Unnin kanssa.

Oodi sai siis paikan PK-tottisryhmään. Ensimmäisellä kerralla totuteltiin vain halliin, otettiin kontaktia ja leikittiin koiran kanssa. Kouluttaja kertoili vähän kurssin ohjelmasta ja lukujärjestys kuulosti juuri sellaiselle mitä olin lähtenyt hakemaankin: Leikin kautta oikean tekemisen hakemista.

Hoksasin viikolla, että eihän Oodi ole hallissa aiemmin käynyt ja kerkesin pohtimaan miten tottistelu OKK:n ylipainehallissa sujuu. Onska oli oma itsensä ja pyöröovesta mentiin ensimmäisen harjoittelun jälkeen kuin vanha tekijä ja sisällä hallissa kaikki oli ihan tuttua juttua. Ainoa mitä pitä hämmästellä hetki oli se kummallinen kaiku mikä kuului kun oman suun avasi. Huippua, Pikkukoira on kyllä ihan uskomaton tyyppi!

Talven aikana Oodilla ohjelmistossa seuraavan seitsämän viikon ajan näin keskiviikkoisin tottistelua ja maanantaisin agia itsenäisesti niinä kertoina, kun ehdin hallille ennen omaa koulutusvuoroa. Toivottavasti saataisiin itsenäisesti tuo agikin jollekin mallille.

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...