Meinasi tältä "kesältä" jäljestäminen ihan unohtua, mutta nyt on sitten ajettu jokaisen kanssa ainakin yksi jälki tälle vuodelle. Sen verran hyvinhän isommilla tytöillä homma oli muistissa, että voisi tälle vuodelle vielä käydä harjoittelemassa.
Unnia sai jarrutella oikein urakalla ja ne makaukset ohitetaan viime vuotiseen tapaan vähän turhan livakkaasti, mutta nyt kuitenkin näytti varmuutta olevan suorituksessa ihan eritavalla kuin viime vuonna. Ensi vuonna kokeeseen, kun nomeura taitaa tyssätä siihen, että kahden kuuman yhteistyöstä ei sillä puolella tule kuin tikittävä aikapommi?
Oltiin eilen vedetty jäljet vain Ringalle ja Unnille, joten Alma sai käydä ihan vain mielenvirikkeeksi purkamassa Ringan jäljen. Hyvin mummo nuuskutteli ja sitäkin sai jopa jarruttaa! Ensimmäinen makaus meni hyvin, mutta toisella oli jo vähän kiirus oikomaan. Ikä taitaa Almalla tulla jo vastaan kokeita ajatellen, mutta jos samaan tyyliin mielenvirikkeeksi tekisi joitakin jälkiä. Oli se innoissaan, kun pistettiin valjaat päälle :)
Oodille vedin noin 50 m mittaiset kaaren, johon kaadoksi kylvin lihapullia. Jälki sai vanheta noin tunnin ajan, kun käytiin kävelemässä lenkki metsässä. Ainoat sopivaksi säädettävät valjaat mitä kotoa löysin oli Alman vanhat turvavyövaljaat ja mietinkin, suostuuko tuo kävelemään edes ne päällä, kun ne on vähän huonot. Pikkukoira oli kuitenkin kuin vanha konkari, kun lähdettiin suuntaamaan jäljen aloitusta kohti. Alkumakaus tutkittiin tarkkaan ja sitten liikkeelle jokainen varpu ja oksa tutkien. Kaatokin löytyi ja emännän hihkuessa ylpeänä vieressä, tuntui Pikkukoira katsovan sille niin tyypilliseen pikkuvanhaan tyyliin, että mitäs ihmeellistä tässä nyt oli. Kyllä siitä ehkä siis ainakin MEJÄ-koira voisi tulla.
Jälkiurakasta jäi niin huippufiilis, että muistaa taas pitkän aikaa miksi niitä koiria meillä onkaan ja miksi niiden kanssa ravataan pitkin maita ja metsiä :) Milloinkas lähdetään seuraavan kerran?
Unnia sai jarrutella oikein urakalla ja ne makaukset ohitetaan viime vuotiseen tapaan vähän turhan livakkaasti, mutta nyt kuitenkin näytti varmuutta olevan suorituksessa ihan eritavalla kuin viime vuonna. Ensi vuonna kokeeseen, kun nomeura taitaa tyssätä siihen, että kahden kuuman yhteistyöstä ei sillä puolella tule kuin tikittävä aikapommi?
Oltiin eilen vedetty jäljet vain Ringalle ja Unnille, joten Alma sai käydä ihan vain mielenvirikkeeksi purkamassa Ringan jäljen. Hyvin mummo nuuskutteli ja sitäkin sai jopa jarruttaa! Ensimmäinen makaus meni hyvin, mutta toisella oli jo vähän kiirus oikomaan. Ikä taitaa Almalla tulla jo vastaan kokeita ajatellen, mutta jos samaan tyyliin mielenvirikkeeksi tekisi joitakin jälkiä. Oli se innoissaan, kun pistettiin valjaat päälle :)
Oodille vedin noin 50 m mittaiset kaaren, johon kaadoksi kylvin lihapullia. Jälki sai vanheta noin tunnin ajan, kun käytiin kävelemässä lenkki metsässä. Ainoat sopivaksi säädettävät valjaat mitä kotoa löysin oli Alman vanhat turvavyövaljaat ja mietinkin, suostuuko tuo kävelemään edes ne päällä, kun ne on vähän huonot. Pikkukoira oli kuitenkin kuin vanha konkari, kun lähdettiin suuntaamaan jäljen aloitusta kohti. Alkumakaus tutkittiin tarkkaan ja sitten liikkeelle jokainen varpu ja oksa tutkien. Kaatokin löytyi ja emännän hihkuessa ylpeänä vieressä, tuntui Pikkukoira katsovan sille niin tyypilliseen pikkuvanhaan tyyliin, että mitäs ihmeellistä tässä nyt oli. Kyllä siitä ehkä siis ainakin MEJÄ-koira voisi tulla.
Jälkiurakasta jäi niin huippufiilis, että muistaa taas pitkän aikaa miksi niitä koiria meillä onkaan ja miksi niiden kanssa ravataan pitkin maita ja metsiä :) Milloinkas lähdetään seuraavan kerran?
2 kommenttia:
Heti tulevana viikonloppuna?
Kun pakko kait se on kokeilla, oliko eilinen vaan vahinko :D
Lähetä kommentti