Niinhän siinä sitten taas näyttäisi käyvän - lusikka turhan monessa sopassa? Noutajat on monipuolisia koiria ja se on ehdottomasti roturyhmän iso plussa, mutta myös pitkä miinus. Mistä nimittäin saataisiin ohjaajalle aikaa kaikkeen siihen mitä olisi kiva harrastaa?
Oodi jatkaa Unnin ja Alman viitoittamalla tiellä "Kokeillaan kaikkea". Agilitya on otettu itsenäisesti jo 9 viikkoisesta, nomea varten opetellaan taitoja koko ajan, mejästäkin se tuntui pitävän, OSN:n perustottelevaisuuskurssit alkaa lokakuun lopussa ja nyt Oodi sai paikan OKK:n PK-tottisryhmäänkin. Kivaa!
7 kommenttia:
Ei siinä auta kuin lottovoitto. Tosin ei sekään taida auttaa siihen, että ois mahdollista menestyksekkäästi harrastaa kaikkia kivoja lajeja :(
Sulta puuttuu listalta tokokoira ;)
TOKO:sta uskallan jo kahden aiemman kokemuksen perusteella sanoa, ettei siitä ole meille lajiksi. Tälleen sivubisneksenä se menee ja on mukavaa :)
Menestyminen on vaan asenteesta kiinni, onko sitä oltava voittaja, jotta voi nauttia tekemisestä ;)
Ei oo pakko olla voittaja. Mutta omasta kokemuksesta huomaan, että itellä motivaatio lopahtaa, kun ei etene. Ja etenemättömyyteen on syynä lusikan tunkeminen liian moneen soppaan.
Johtuu OSITTAIN siitä, että tunkee lusikan joka soppaan :D Voishan sitä ite vaikka tehdä jotain treenisuunnitelmaakin, siitä ehkä saattais olla apua :D
Niin totta kyllä tuo etenemättömyys, mutta jos ihan vähän vaan maistaa kaikkea niin ei ala kyllästyttämään, vaikka ei muutosta tapahdu :D
PK on kivaa, tervemenoa sinne vaan! ;)
Kaisa: Unnin kanssa oikeasti treenattiin joskus PK-hakuakin. Virheen tein, kun samaan aikaan aloitettiin agilityn treenaus, joten PK-haku jäi sitten agilityn tieltä. PK on kivaa, kivempaa kuin toko, kun on maastolaji tylsän tottiksen lisäksi.
Lähetä kommentti