NOME Muhos ja MEJÄ Hailuoto

Viikonlopun tehoaloitus koekauteen ja Oodille startit kahdessa eri lajissa. Viime vuoden häiriintyneestä koekaudesta jäi vähän hampaankoloon ja kaksi AVO1-tulosta vajaaksi tulostavoite. Ne piti nyt käydä hakemassa pois kuljeksimasta.

Lauantaiaamuna Vauhtin ja näytelmän pääesiintyjän kanssa volkkarin nokka kohti Muhosta. Starttinumerolla AVO1 lähdettiin matkaan. Koe oli yksilökoe ja alkoi simppelillä ykkösmarkkeerauksella vesialueen reunaa pitkin metsään. Helppo nakki. Seuraavaksi vesiohjaus viistosti vesialueen yli ja siinä tunsin ykkösen lipuvan otteesta samaa tahtia kuin koira löysi maalle noustuaan jalkoihin liikettä. Onneksi Oodi ja ohjaaja tulivat tolkkuihinsa sen verran, että pisteet ohjauksesta saatiin kotia hyvin sievällä korjausliikkeellä, jonka seurauksena koira ui yhdellä käskyllä sinne minne pitikin. Tämän jälkeen 1. haku heinikkoisella "saarella", jonne päästäkseen koiran piti ylittää n. 2-3m vesikanava. Alue sinänsä oli helppo ja lähellä. Tuomari halusikin nähdä alkaako koira tukeutumaan kuinka paljon ohjaajaan ja kuinka hyvin työskentely kattaa alueen. Riistoja tuotiin kolme (2*varis + lokki). Tämän jälkeen 2-markkeeraus, tavi veneen toiselle puolelle veteen ja lokki hakualueelle. Markkeerauksen jälkeen siirryttiin soisen metsän puolelle hakuun, josta piti tuoda kolme riistaa (varis, kyyhky ja korppi).

Oodi hoiteli ohjausta lukuunottamatta tehtävät oikeastaan täydellisesti. Seuraava etappi kutsui ja jäimme jännittämään mihin asti ohjauksen kauneusvirheellä yllettäisiin. Muhokselta karavaani jatkoi kulkemista ja suuntasi Hailuodon lautalle. Tottahan toki myöhästyen 10 min klo 12 lautasta ja joutui sitten odottamaan seuraavaa lauttaa 1,5 h... Vuorossa jälkien vetoa sunnuntain mejä-koetta varten. Olipa mukava ajella, kun Vauhti ja Oodi vain nukkuivat omalla osastollaan. Ihanan rauhallista.

Kuuden aikaan oltiin takaisin mantereen puolella ja silloin meidät tavoitti ensimmäiset onnitteluviestit. Jes!  Tavoiteltu ykkönen oli saavutettu!

Sunnuntaiaamuna pakattiin auto jälleen kerran ja 5:45 starttasi volkkari kohti Hailuotoa. Arvonnassa Oodille osui päivän ensimmäinen jälki, joten hieman virtaisella koiralla suunnistettiin jäljelle. Ensimmäinen osuus hyvin, pientä varmistelua jäljen molemmin puolin. Toinen osuus jälkitarkasti, mutta kolmannen osuuden alussa, heti toiselta kulmalta, tunsin taas kuinka ykkönen alkoi lipumaan käsistä. Oodi teki iiiiiisoa lenkkiä ja mentiin jo takaisin tulosuuntaan, ei jäljen päällä sentään! Suurinpiirtein kulmalta se nappasi jäljen uudelleen ja loppu mentiinkin hyvin jälkitarkasti. Huh! Enpä ole ennen vielä mejäkokeessa ollut niin tyytyväinen sorkalle päästyä. Sen verran se iso lenkki ja omasta mielestäni puolihuolimattomasti ohitettu toinen makaus painoivat mieltä, etten uskaltanut edes itsekseni iloita ykkösestä ennen kuin arvostelupaperi oli kädessä. Ainoana flattina Oodi palkittiiin myös Paras Flatti -kiertopalkinnolla ja olihan tuo noilla pisteillä myös avoimenluokan 2. paras koira (ja paras noutaja avoimessa!). Mielestäni tämä oli kuitenkin selkeästi Oodin heikoin jäljestys ja epä-oodimaisin suoritus. Sillä ei ole tapana noita varmisteluita tehdä ja se oli myös yllättävän ilmavainuinen, kun edellisessä kokeessa se jäljesti vain maavainulla.

"Alkumakaus tutkitaan tarkoin. Tästä rauhallisesti jäljelle. Oodi etenee sopivaa vauhtia sekä maa- että ilmavainuisesti. Ensimmäisellä osuudella muutama tarkastus, jotka eivät ulotu jäljeltä kauas. Toinen osuus hyvin. Kolmannella osuudella Oodi pyörähtelee tarkistuslenkkejään laajasti osuuden alkupuolella. Loppuosuus jällleen tarkempaa työtä. Kulmat lähes suoraviivaisesti, makaukset merkataan. Kaato löytyy ja sorkka otetaan iloisesti suuhun. Tänään pistesaldoa vähentävät nämä viimeisen osuuden turhat tarkastelut. Muutoin Oodi on valmis jälkikoira." 

Lea Foudilainen AVO1 (43p.)

Mahtava viikonloppu siis tulossaldoltaan ja nyt on ne viime vuodelta jääneet rästit suoritettu ja uudet haasteet kohdattavana. MEJÄ:ssä voittajaluokka korkataan mahdollisimman pian, mutta nomen kuninkuusluokan aloitus vaatinee vielä hieman hiomista, sillä haluan kokeen jälkeen olla vain tyytyväinen koiraan ja itseeni. Vauhti osoitti myös viikonloppuna olevansa järkikoira. Ihanan rauhallinen matkustaja, viihtyy autossa ja osaa rentoutua kun mitään ei tapahdu. Sunnuntaina vielä kylän miehet olivat varmasti kaivaneet kaikki kiväärinsä asekaapeista kohdistusta varten ja kokeen keskuspaikalla oli päivällä aika kova pauke. Kävin autolla katsomassa miten junnu ja äitinsä suhtautuvat tuohon häiriöön niin siellä ne vain vetelivät unia. Vauhti pääsi myös purkamaan opastamani avoimenluokan jäljen. Reippaasti se siellä jäljesti verijälkeä väärään suuntaan (tekee varmaan hyvää tulevaa uraa ajatellen ;) )  ja sitten taas keskittyminen herpaantui ja piti hieman jahdata rinteistä irtoavia jäkälätuppoja.

Huomenna me huokastaan ja tiistaina otetaan härkää sarvista ja taidetaan paikata noita vesiohjauksen puutteita ;)