Kevään nokkapystyssä juoksemisesta huolimatta mielessä pyöri flattien MEJÄ-mestaruuteen ilmoittautuminen, kun järjestettiin kerran niin lähellä Lohtajalla. Joten viimeisen ilmoittautumispäivän lähestyessä vetäistiin pari treenijälkeä ja järkytyksekseni huomasin koiran osaavan jopa jäljestää! Paperit siis postiin. Tässä vaiheessa treenaaminen taas vähän unohtui ja koiralle ehdittiin loppujen lopuksi tehdä yhteensä viisi treenijälkeä ennen koetta. Jälkien pituus vaihteli 100-1000m välillä ja onnistumisessa oli varmaan ihan yhtä suurta hajontaa. Pitäisi treenata, jotta tietää mitä ohjaajan tulee tehdä, jotta koira toimii parhaiten. Onnekseni huomasin viimeisellä treenijäljellä, että kunhan Oodille kunnolla alkumakauksen näyttää, se alkaa sitä syömään ja tämän jälkeen lähtee alusta asti jäljestämään rauhallisesti. Myös 10 metrin opastettavan matkan hyödyntäminen kannattaa.
Hirveässä jännityksessä lähdettiin sunnuntaina päivän toiselle jäljelle. Kun Oodi alkoi syömään alkumakausta, pystyin rentoutumaan. Ensimmäinen osuus menikin hyvin. Noin puolessa välissä osuutta oli hirven makaus ojan vieressä ja Oodi kävi sen tarkistamassa, mutta hienosti rengasti itsensä takaisin jäljelle. Ojat hyvin yli ja kulmalle tarkasti. Kulmalta hyvin suunta seuraavalle osuudelle, jota mentiinkin ihan jälkitarkasti, kunnes törmättiin maa-ampiaispesään. Ampiaiset pääsivät pistämään tuomaria ja opasta, onneksi eivät koiraa! Tästä kuitenkin aiheutui tauko jäljestykseen, kun pesän luota rynnättiin eteenpäin ja pidettiin pieni tuumaustauko. Oodilla oli koko ajan kova hinku eteenpäin, mutta tauko hieman sotki sen päätä ja jäljesti seuraavan pätkän hieman jäljen vieressä. Ennen kulmaa kuitenkin huomasi asian ja etsi itsensä taas tarkalleen jäljen päälle. Makauksen merkkasi nyt hyvin, pysähtyi kunnolla ja hieman tarkisteli suuntaa mihin lähdetään. Matka jatkui taas tarkalleen jäljen päällä. Puolessa välissä taimikossa oli taas hirven makaus. Tämän Oodi tarkasti ja kävi liinanmitan tarkistamassa makaukselta lähteviä jälkiä, kun totesi, että ei se jäljestettävä tämä ollut. Jälkitarkasti taas eteenpäin ja seuraavat hirvenjäljet koituivatkin sitten kohtaloksi. Oodi hukkasi kallion vieressä jäljen sotkeutuessaan hirven jälkiin. Yritti selvittää mistä oikea jälki jatkuu, mutta oikeaan suuntaan kääntyminen töppäsi aina kallion nousuun ja lähti kääntämään takaisin alamäkeen. Olisi pitänyt ehkä itsekin aiemmin jo alkaa kehoittamaan uuden jäljen etsintään, kun huomasin meidän olevan hukassa. Palautin sitä tuomarin käskystä oikeaan suuntaan, jolloin poimikin jo oikean jäljen ja jatkoi hienosti kaadolle. Kaadon nuoli ja nosti suuhun. Ykkönen meni siis hukkaan 30m ennen kaatoa. Luulisin, että ilman tuota epäonnea pisteet olisivat olleet aika hyväänkin ykköseen kasassa. Nälkä kasvaa syödessä, joten alun jäljestyksen mentyä niin hienosti, olin kovin pettynyt. Täytyy kuitenkin olla hyvin tyytyväinen siihen muuhun jälkeen. Oodi osoitti osaavansa jäljestää. Hieman lisää treeniä, sillä meillä ehti olla vain yhdellä treenijäljellä hirven jälkiä. GPS:n piirtämästä jälkikuvasta huomaa, ettei viimeinen hukka ollut edes mikään paha, vaan pyörimme ihan jäljen tuntumassa. Hieman lisää aikaa niin Oodi olisi varmasti itse löytänyt jäljen.
Pisteitä 2-tulokseen kertyi 36 ja yhteistuloksissa sijoituimme flattien MEJÄ-mestruuden Hirvipään kolmanneksi. Hieno pieni, monipuolinen tanskalaiseni!
 |
| Runsaat palkinnot, joista Dog Pyramid on ehditty jo testata ja erinomaiseksi todeta! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti