Ouluun avattiin uusi (ja ainoa) koirauimala. Livistettiin sitä omalla porukalla testaamaan, koska olin katsonut esittelystä, että kovin pieni on allas, näinköhän sinne edes oma porukka mahtuu kerralla uimaan.
Alma pääsi ensimmäisenä altaaseen. Se kun väistää koheloita, jottei tulisi aina tönityksi. Alma sai uida uittajan kanssa ihan rauhassa. Nakin voimalla se altaaseen tuli ja ui lopulta ihan mielellään ts. saadakseen nakkia eri puolilla allasta houkuttelevilta ihmisiltä.
Unnille ja Oodille oli sitten loppuaika varattu. Unni oli ensin sitä mieltä, että koko kiikkerä allas, erityisesti kapeine ramppeineen on keskiaikainen kidutusväline. Tästä johtuen Unnikin sai liivit päälle ja reipastui uimaan oikein hyvin. Tosin eräs nimeltämainitsematon vesimonsteri teki kaikkensa, että Unni oli koko ajan jäämässä jalkoihin... Unni olisi varmaan paljon mieluummin uinut ihan itsekseen - tai vaikka Alman rauhallisessa seurassa. Unni olisi mielellään uinut altaassa lelu suussa ympyrää, mutta joku turpo oli koko ajan varastamassa lelut rantaan palautettavaksi.
Oodilla sitten kiehahtikin vähän yli. Olisi pitänyt itse hoksata sanoa, ettei kauheasti kannata alkaa leluja heittelemään. Oodi vain haki palloja sitä mukaa rampille, kun niitä altaaseen heitettiin. Oodille kihahti uiminen siinä määrin taas mieleen, että pois lähtiessä se vain ulisi altaan suuntaan, kun seuraavalla vuorolla tullutta saksanpaimenkoiraa innostettiin altaaseen. Juu, ei tartte Oodin mennä tuonne toiste, sillä sellaisesta räiskimisestä ei ole mitään sellaista hyötyä mitä se ei saavuttaisi riehumalla tuttuun tapaansa myös lumihangessa.
Summa summarum, uimala oli ihan kannattava käynti. Unnille se ehkä oli ihan hyödyllisin reissu, näki kuinka se nautti uimisesta sen jälkeen kun oli ensijännityksensä voittanut. Isommalla porukalla sinne ei kannata mennä. Allas on pieni ja kaksi flattia siinä oli jo paljon! Lisäksi kolmen koiran ja kahden ihmisen voimin tuntui koko puolituntisen ajan olevan kiire koirien suihkuttamiseen, uittamiseen ja pesemiseen. Ei mitenkään rauhoittavaa tai rentouttavaa. Ja vesihän siellä roiskui. Tarjolla toki oli kumppareita ja sadevaatteita, mutta niiden tarpeellisuuden tajusi liian myöhään... Kannattaa käydä tutustumassa, mutta jos oikeasti meinaa uinnista jotain fyysistä hyötyä koiralle saavansa, on parempi mennä max. 2koiraa/aika ja nekin rauhallisemmin uivia.
 |
| Kiikkerä ramppi ja aivan liian aikaisin loppuva aita, sillä sinisen reunuksen takana on yli metrin pudotus tukirautojen joukkoon. |
 |
 |
| Ja taas mennään, takana minä vaatteet kastuneena ja kuvaa ottamassa Toni - kohta aivan kastuneena. |
1 kommentti:
Onpa tosiaan kiikkerä ramppi! Käytiin Vanun kanssa jokusen kerran Hyvinkään koirauimalassa, ja siellä oli tosi hyvä iso allas. Loivat ja leveät rampit molemmissa päissä. Vanu arasteli niitäkin aluksi, mutta kerran opittuaan veteenmeno sujui siinä missä luonnonvesissäkin.
Kyllä manasin kun kuulin, että Helsinkiin avattiin uusi uimala ihan entisen kotini lähelle! Just kun muutin sieltä pois. :D Saisivat rakentaa tänne Tampereen suunnillekin... Partanen ei ole mikään vesipeto, mutta kyllä se lelun perässä ui juurikin sellaisia rauhallisia kierroksia, jotka tekisivät hyvää kunnolle.
Lähetä kommentti