Ei ehditty kovin montaa minuuttia kotona olla lentokentältä palattua, kun oli lähdettävä hakemaan koiria kotiin. Puolitoista viikkoa ilman koiria alkoi jo tuntua! Egyptissä ikävä kyllä unohtui niin, että pystyi lomasta nauttimaan, mutta heti ne oli kotiin haettava, kun Ouluun saavuttiin.
Hurjan hauskaa kaikilla tuntui tahoillaan olleen. Alma oli päämäärätietoisesti vallannut oman paikan niin, että talouden omat koirat olivat olleen ihan ihmeissään. Tyyppi tunkee vaan röyhkeästi keittiöön eikä tunne tapoja ollenkaan. Alma olikin se huonoiten käyttäytynyt... Se oli mm. nauttinut 500g makupaloja ihan oma-aloitteisesti ja vallannut vierashuoneen sängyn.
Oodi pääsi varsinaiseen koirien metropoliin. Oli Kiimingissä ilmeisesti vilske käynyt, kun Oodin lisäksi toinenkin hoitolainen taloudessa oli pyörähtänyt. Onska oli myös löytänyt yhteisen juonen Mintun kanssa siinä määrin, että kun tultiin hakemaan luulin pihalla olevan isommankin koiralauman, vaikka se olikin vain tuo kaksikko... Kauhean kiltisti se muka oli ollut, muuten vaan alkoi heti käyttäytymään huonosti kun me tultiin ;)
Unnilta loppui reissun aikana ruuatkin kesken, mittavirhe, mutta kummassa päässä ;) Ihan kuin talon omat koirat, Unnikin nujusi sohvalla ja vetivät hammaspainia sisätiloissa. Oli kuulema erikoistunut nukkumaan insinöörin päällä ja opetellut murtautumaan kompostiverkkoportista päästäkseen insinööripetiinsä. No Unni nyt vaan tykkää nukkua läjässä päällimmäisenä ja jos Almaa ei ole tarjolla niin insinööri kelpaa hyvin.
Puolitoista viikkoa erossa toisistaan niin kyllä minusta näytti, että ne ilahtuivat myös toistensa kohtaamisesta. Ainakin Oodi, kun ei tiennyt kuinka päin kontissa tulisi olla, jotta Unni ymmärtäisi kuinka ihana hän onkaan. Alma olisi varmaan jäänyt vielä vierailulle pitemmäksikin aikaa, olihan hän talossa, jollaisesta on aina haaveillut ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti