Mitähän sitä tuli edes tavoitteeksi asetettua vuoden alussa. Jotain kuitenkin tuli tehtyä, mutta melko hiljaiseksi jäi tuokin vuosi. Ei se kilpailuhalu niin kova kuitenkaan ole.
Alma kävi muutamassa näyttelyssä, useammassa oli kai tarkoitus, mutta eiköhän tuossakin ollut ihan riittämiin. Kun tavoitteita ei ole, ei mielenvirikkeeksikään viitsi ajella pitkiä matkoja. Tärkein tavoite on kai Alman kohdalta ollut pysyä terveenä ja hyväkuntoisena. Ienkasvannaisen suhteen en ole tehnyt vielä päätöstä, mutta se on tällä hetkellä ainoa ikävä merkki vanhenemisesta. Tietenkään kunto ei ole enää sitä mitä se ennen on ollut, mutta viime talven jäljiltä on kuitenkin jotain positiivista edistystä tapahtunut. Toivottavasti tästä talvesta ei tule niin lumista kuin viime talvesta, ettei Alman liikkuminen ole rajoitettu vain poluille ja pyöräteille.
Unni joutui NOME:n suhteen ikävien sattumien kohteeksi, joten starttaamaan ei päästy. Uskoisin, että se olisi tuloksen, ehkä jopa sen ykkösen pystynyt tekemään, mutta niitä huonojakin päiviä treeneissä oli aika monta... Erityisesti aloin kiinnittämään huomiota Unnin kiihkeään luonteeseen ja omaan toimintaan siihen liittyen. Toivottavasti tämä kantaisi hedelmää - edes sitten Oodin kanssa ;) Unnilla on useasti kovin kiire ja maltti kuunnella ohjeita on useasti vähän hakusessa. Ohjaajakin on monesti melko hätäinen ja antaa turhan helposti periksi. Toisaalta olen hyvin tyytyväinen Unnin kykyyn tehdä itsenäisesti töitä ja ratkaista ongelmia.
Agility väistyi kakkoslajiksi. Oma innostus lajiin vain alkoi häviämään jo aiemmin ja se näkyi niissä vähissä kisoissa mihin viitsin koiran ilmoittaa. Nyt harrastamiseen on alkanut löytymään uutta intoa, joten ehkä tänä vuonna olemme aktiivisempia starttaamaan. Tavoite on kuitenkin nyt jossain muussa kuin tuloksissa vaan oikeasti hyvissä suorituksissa ja siinä, että oppisi ohjaamaan.
Näyttelyt. Ei siitä edelleenkään näyttelykoiraksi ole, mutta se kiintiönäyttely viime vuodelle kuitenkin. Nyt kun kotona on oma verrokki, johon tulee päivittäin vertailtua tahattomasti, olen edelleenkin sitä mieltä, että Unnilla on yksi kauniimmista sivuprofiileista mitä olen flattinartulla nähnyt. Mutta ne kipinää iskevät takaliikkeet ja tasapurenta ei enää 6 vuotiaalla nartulla ole niitä asioita mitä katsottaisiin läpi sormien näyttelyssä.
Ensimmäiset rasvapatit ilmaantuivat viime vuonna. Onneksi ne ovat pysyneet saman kokoisina, joten en jaksa huolehtia asiasta. Kolme niitä nyt on, kaikki alle 1cm levyisiä kuperan linssin mallisia. Yksi lievä ontuminen, joka meni levolla ohi ja siinäpä ne terveysongelmat sitten taisikin olla.
Oodilla oli ensimmäinen harrastusvuosi edessä ja se ei ollut ollenkaan pöllömpi. Sellainen kevyt aloitus harrastusuralle. Taipparit helposti läpi, mutta sitten koiran koulutustaso ja itseluottamus eivät olleet vielä sillä tasolla, että kokonaisuus olisi riittänyt alokasluokan läpäisyyn. Tänä vuonna sitten. Tosin itseluottamuksen suhteen saadaan talven aikana tehdä jonkin verran töitä.
Kesän ajan treenattiin pk-jälkeä ja agilitya, joissa Oodi osoitti molemmissa hyvää harrastuskoiran kapasiteettia. Molemmat lajit tulevat varmasti olemaan taka-alalla ensi kesänä. Tai ainakin toivon niin, että malttaisin keskittyä siihen nomeen.
Näyttelyissä kolme käyntiä, joista se ROP-pentu ja PN3 yhden EH:n lisäksi. Ei siis mikään kaunein kukka, mutta vallan suloinen flatti kuitenkin. Omaan silmään merkittävin virhe on lanneosan pituuden ja rintakehän pituuden suhde. Eihän se ilmekään nyt ihan erinomaisin ole, mutta ei koira ilmeellä liiku. Toisaalta taas tykkään vahvuudesta ja muuten tasapainoisesta rakenteesta.
Miinusta viime vuodelta korvaongelmista, mutta nyt koira on terve ja tulevaisuushan sen näyttää onko korvista vaivaa enemmänkin ja murehditaan asiaa sitten. Eihän nyt yhden kerran perusteella mitään johtopäätöksiä voi tehdä. Mutta asia on mielessä. Etenkin, kun Oodin pentusuunnitelmat jossain tapaa mielessä pyörivät.
Sitten ne suuret lupaukset... Lupaan tutkituttaa Oodin silmät ja polvet jossain vaiheessa, mutta muuta ei luvatakaan. Ainakaan tulosmielessä. Toki on suunnitelmia MH-luonnekuvauksesta, luonnetestistä, nomestarteista, agikisoista, mejäkokeista, vepetreeneistä ja näyttelyistä, mutta ne on suunnitelmia ne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti