Tämä on ollut varsinainen epäonnen vuosi! Koskaan ennen ei minun koirilla ole ollut tassuhaavoja, paitsi tänä vuonna jo toista kertaa. Ja tottakai juuri ennen virallista koitosta. Taas.
Unni rymysi kaislikossa muitten riemupetterien kanssa, kun kuulin jonkun ulahtavan. Meno jatkui kuitenkin samanlaisena joten enpä kiinnittänyt asiaan sen kummemmin huomiota, kunnes autolla huomattiin Unnin nostelevan oikeaa etukäpäläänsä. Tassunpohjasta, anturoiden välistä, löytyi pieni verta tihkuttava haava. Ajattelin jo silloin, että pistohan on voinut olla vaikka kuinka syvä, mutta otin koiran kuitenkin vielä metsälenkille matkaan. Metsäriekkumisen jälkeen nakkasin koko lössin vessaan odottelemaan kuivumista ja katsoin välillä, että hyvinhän se näyttää seisovan kaikilla jaloillaa. Eipä kuitenkaan seisonut enää siinä vaiheessa, kun menin niitä pesemään. Etutassu oli turvonnut kaksinkertaiseksi ja se oli selkeästi kuuma. Tassupohjan haavaa puolestaan ei enää meinannut löytää. Koira ei enää suostunut kävelemään muuten kuin erittäin vaikeannäköisesti kinkaten ja ei vapaaehtoisesti laskenut painoa jalalle.
Käynti eläinlääkärillä varmisti, ettei tassussa ole murtumia ja nivelet on omilla paikoillaan. Sairaslomalle kuitenkin ja sinne meni meidän eka ja vika startti tälle vuodelle. Ei mitään agistarttejakaan kuukauteen, kun lääkekuurit pistää kuukauden varoajat päälle. Harmittaa niin vietävästi.
Käynti eläinlääkärillä varmisti, ettei tassussa ole murtumia ja nivelet on omilla paikoillaan. Sairaslomalle kuitenkin ja sinne meni meidän eka ja vika startti tälle vuodelle. Ei mitään agistarttejakaan kuukauteen, kun lääkekuurit pistää kuukauden varoajat päälle. Harmittaa niin vietävästi.
2 kommenttia:
Paranemisia! Joskus noita vahinkoja sattuu turhan tiheään :(
Ääh, huonoa tuuria. :( Pikaista paranemista Unnille!
Lähetä kommentti