Olen törmännyt uuteen ongelmaan, sillä minulla on ahne koira. Alma ja Unni ovat molemmat vähintäänkin ollessaan nuoria koiria sylkeneet kuppiin, kun Oodi on ihan toista maata...
Vaikka Alman ahneus iän myötä sitten heräsikin, ei toisen kupille meno ole meillä koskaan ollut ongelma, sillä vaikka se mielellään aloitta ruokailun, on sekin melko hidas syömään (ja liian nöyrä menemään toisen kupille). Oodi ei ole hidas ja Oodi on ahne kuin pieni sika. Sillä kuluu nanosekuntti oman kuppinsa tyhjentämiseen, vaikka sen annos on suurin. Tämän jälkeen se syöksyy ensimmäisenä Alman luo, joka vielä pureskelee viimeisiä siitä kymmenen nappulan annoksestaan ja Almahan antaa Oodin röyhkeämpänä tulla kupille mitään vastaansanomatta. Tähän kun puutut, syöksyy Oodi eteenpäin seuraavalle kupille ja Unnin kupillahan sitä ruokaa onkin ryöstettäväksi asti. Unni syö elääkseen ja senkin se tekee hyvin vastenmielisesti. Varsinkin nyt valeraskauden ollessa pahimmillaan, se on omatoimisesti päättänyt jättää aamuruuan syömättä (jota sille kuitenkin tarjotaan kerran, koska sillä on taipumus tyhjänmahan oksenteluun). Pahoinvointia pidätellen Unni väistää mielissään, kun Oodi tarjoutuu syömään Unnin aterian. Koska Oodikaan ei määräänsä enempää ruokaa kuluta, on kai alettava eristämään se muista ruokailun ajaksi... Tai ainakin aamuruuan ajaksi, sillä illalla tilanne on helpompi, kun Unnikin suostuu syömään ruokansa.
1 kommentti:
Tervetuloa ahneiden koirien omistajien kerhoon - mulla ei ole tainnut muita malleja koskaan ollakaan... Meillä Nala pysyy Silvan kupilta pois vain vahtimalla. Pieni mulkaisu riittää pitämään elikon irti toisen ruoista mutta jos hiukankaan päällä nyökkää tai hymyilee niin N tulkitsee sen luvaksi syöksyä toisen eväille.
Lähetä kommentti