Viimeinen lomaviikko

Olipahan loma! Käytännössä koko ajan oltiin reissun päällä ja taisi monessa paikassa jäädä käymättäkin. No Tanskassa käytiin ja se kai oli se tärkein reissu. Oodi on ihastuttanut meidän arkea nyt kokonaisen viikon verran ja ihan hyvinhän se on laumaan sulautunut. Surullisempi loman seuraus olikin sitten Siirin katoaminen ja kovasti toivotaan sen vielä löytyvän! Harmittavaa on, että Siiri katosi nimenomaan Kuopiossa, kun ei itse voitu jäädä pitemmäksi aikaa etsimään.

Muitten eläinten myötä arkea on kuitenkin jatkettava eteenpäin kutakuinkin kuten ennenkin. Täytyy kyllä myöntää Siirin katoamisen sen verran painavan mielessä, ettei ihan täysillä ole mm. koirien kanssa harjoitteluun ja Oodin kouluttamiseen vielä tullut keskityttyä. Toisaalta Oodi on ollut vasta viikon Suomessa, joten sallittakoon hänenkin olla huoleton pentu hetken.

Oodi on sopeutunut vallan loistavasti Alman ja Unnin seuraan. Alma tietenkin oli alkuun sitä mieltä, että kun sulkee silmät eikä pentua näe, ei meillä sitä myöskään ole. Koska Unni on sopivan lapsellinen leikkikaveri Oodille, ei pentu ole Almaan kiinnittänyt lähestulkoon mitään huomiota. Ehkä pari kertaa kiivennyt säkkituolissa makaavan Alman yli, mutta ei mitään sellaista terrorisointia mitä Unni teki pienenä (niin ja tekee edelleen...). Olin etukäteen vähän pelännyt, että jos pentu on ihan nössö ja ei uskalla leikkiä Unnin kanssa, alkaa se kiusaamaan Unnin tavoin Almaa. Tästä ei nyt ole ollut pelkoa, kun Oodi on aika kipakka kaveri Pisti yhden 5kk kelpienkin hiljaiseksi tuossa toissapäivänä.

Unnista ja Oodista on siis tullut oikein hyvät kaverukset. Alkuun piti melko tarkkaan kertoa pennulle milloin se on väärään aikaa norkoilemassa Unnin kupilla tai mikä on Unnin luu tai lelu. Nyt pentua saa itse hätistellä pois aikuisten koirien kupeilta näiden syödessä, kun Unni eikä Alma sille mitään sano. Lelut Unni vieläkin varastaisi Oodilta, mutta antaa tulla sen repimään ja hakemaan leluja varastostaan. Myös luiden suhteen on Unni ja Oodi kovin vapaamielisiä - vierekkäin syödään ja välillä vaihdetaan (molemmat kun on yhtä onnettomia pureskelemaan luita...) Huvittavaa minusta on, että se on Unni, joka hakeutuu toisen viereen, kun Oodi on melko itsenäinen ja nukkuu aina itsekseen. Unni oli pienenä sellainen sylihiiri, että aina oli Alman kainalossa oltava.

Myös ihan turhaan pelkäsin, ettei pentu uskaltaisi leikkiä Unnin kanssa. No välillä Unnin leikit on vähän rajuja. Toisen kun pitää jyrätä massalla, että voittaisi pikkukoiran, jolla on 100-kiloisen ego!

Pikkuhiljaa Almakin on oppinut rentoutumaan edes hieman pennun seurassa. Tänään oli uimareissulla jo ihan tutut Alma-kuviot eikä yhtään arastellut pennun seuraa. Kai se hoksasi nopeasti, että tuolla termiitillähän on jatkuvasti piikki auki makupalataskulle ja siinä sivussa voi veteraanillekin jotain herua.

Hei mummo, mitä sä syöt?

Viikon tuntemisen jälkeen Oodi vaikuttaisi oikein mukavalle pikkukoiralle. Käyttää mielellään hampaita, mutta uskoo helposti ja osaa rauhoittua. Olen todella tyytyväinen kasvattajan valintaan!

Nyt on viimeisistä lomapäivistä nautittu veden äärellä. Unni ui, ui ja ui. Pallon kanssa ja ilman. Itä-Suomalainen Vesipeto nauttii näistä keleistä.

Alma kaivelee kuoppia ja erityisesti vanhat nuotionpohjat on tosi herkullisia tutkimuspaikkoja. Helle on tosin pakottanut Almankin kelluskelemaan rantaveteen useampaan otteeseen ja tänään mummokoiralle piti heittää jopa palloa.

Pikkukoiralle kävin vähän uimareissulla vahinko, kun kuvitteli hyppäävänsä Unnia päin, mutta äkkisyvän rannan takia päätyikin uimasille. Ei tuo tuntunut olevan millänsäkään ja seuraavana päivänäkin tuli vielä houkuteltaessa uimaan.